Uusi Rauma julkaisi 22.11.2003 kirjoituksen, jossa kerrottiin edesmenneen raumalaiskirjailijan, Hjalmar Nortamon, 1800-luvun lopussa rakennuttamasta huvilasta ja sen purkamisesta. Kirjoituksen otsikkona oli ”Nortamon pitsihuvila purettiin 1971 / ’Vappulan purkaminen oli pyhäinhäväistys’”. Jutussa haastateltiin muun muassa raumalaiskirjailijan elämänkerran kirjoittajaa, joka arvosteli talon purkamista. Hän luonnehti sitä ”pyhäinhäväistykseksi”. Kirjoituksessa haastateltiin myös kantelijaa, iäkästä rouvaa, jonka perheen haltuun talo oli jutun mukaan tullut 1950-luvulla.KANTELUKantelija kiistää antaneensa haastattelua. Omasta mielestään hän oli vain keskustellut ”saman kadun poikien” kanssa. Kertomansa mukaan hän ei ole koskaan antanut haastatteluja mistään asiasta.Kantelijan mielestä kirjoitus olisi pitänyt antaa hänelle tarkistettavaksi etukäteen. Silloin hän olisi kieltänyt nimensä käyttämisen artikkelissa. Ainakin hän olisi korjannut sen virheet.Kantelijan mielestä juttu oli myös piilomainontakiellon vastainen. Kirjoituksessa mainittiin raumalaiskirjailijan elämänkerta ja haastateltiin sen kirjoittajaa. Sittemmin lehti julkaisi elämänkerrasta sekä esittelyjutun että ilmoituksen.LEHDEN VASTAUSUuden Rauman päätoimittaja Janne Rantanen toteaa artikkelin kertoneen arvostetun raumalaiskirjailijan rakennuttaman huvilan kohtalosta. Kyse oli jatkojutusta aiemmin julkaistuun kirjoitukseen puretuista rakennuksista. Jutussa haastateltiin raumalaiskirjailijan elämänkerran kirjoittajaa, tämän päivän paikallista julkkista. Otsikossa oli kyse hänen mielipiteestään. Hän pahoitteli 1960-luvun ajattelutapaa. Silloin jopa Vanhan Rauman purkaminen oli hyvin lähellä. Toimittaja oli halunnut kuulla myös tontin omistajaa. Hän oli esitellyt itsensä ja asiansa omistajalle, puheliaalle ja hyväntuuliselle rouvalle, joka oli mielellään muistellut huvilaa. Toimittajan mielestä rouva oli ollut tietoinen puhelun luonteesta, haastattelusta.RATKAISUNeuvosto toteaa lehden kertoneen puretuista rakennuksista jo aiemmin. Nyt se syvensi aiheen käsittelyä selostamalla tunnetun raumalaiskirjailijan rakennuttaman huvilan kohtaloa. Artikkelin teki ajankohtaiseksi haastateltava, joka oli juuri saanut valmiiksi kirjailijan elämänkerran.Neuvoston mielestä kantelun kohteena oleva artikkeli oli journalistisin periaattein tehty haastattelujuttu ajankohtaisesta aiheesta. Kirjoitus ei ollut piilomainontakiellon vastainen (JO 7).Artikkelissa haastateltiin myös kantelijaa, jonka perheen haltuun huvila oli jutun mukaan tullut ennen purkamista. Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, oliko toimittajan ja kantelijan välinen keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi haastatteluna. Journalistin ohjeiden 15. kohdan mukaan haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hyvän tavan mukaista on myös kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Neuvosto toteaa, että silloin kun haastateltavan ja lehden näkemykset haastattelutilanteesta ovat ristiriitaisia, on ensisijaisesti lehden asiana osoittaa, että haastattelusta on sovittu.Tässä asiassa haastateltavana oli yksityishenkilö, joka ei ole kertomansa mukaan koskaan antanut haastatteluja. Hän ei ollut saanut lausumiaan tarkistettavakseen etukäteen. Ne julkaistiin yhteydessä, jossa kerrottiin hänen tontillaan sijainneen pitsihuvilan purkamisesta. Kirjoituksessa purkamista luonnehdittiin pyhäinhäväistykseksi. Neuvoston mielestä asiayhteys ja kantelijan asema huomioon ottaen lehden olisi pitänyt varmistua paremmin siitä, että haastattelulle oli kantelijan suostumus. Tätä lehti ei ole neuvoston mielestä kyennyt osoittamaan.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Uuden Rauman rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Menu