Joroisten Lehti kertoi kirjoituksessaan 6.11.2003 nuorista, jotka olivat käyttäneet lääkkeitä päihdetarkoituksessa. Yksi nuorista oli menehtynyt yliannostukseen. Tapaus oli sattunut yli vuosi sitten. Kirjoituksessa tapahtunutta analysoi joukossa mukana ollut nuori mies, menehtyneen ystävä. Hän luonnehti toveriaan tutkijatyypiksi, joka etsi Pharma Fennicasta päihdetarkoitukseen sopivia lääkkeitä.Jutussa ei mainittu menehtyneen nimeä. Haastatellun nimi oli muutettu. Kuvituksena oli piirros pöydän ääreen nuukahtaneesta nuoresta. Pöydällä oli lääkkeitä ja tyhjä olutpullo.Kirjoituksen yhteydessä julkaistiin kainalojuttu kuraattoreista otsikolla ”Kuraattori kuuntelee pienetkin murheet”. Jutun alla kerrottiin nuorille tukea tarjoavista instansseista ja mainittiin niiden yhteystiedot. KANTELUKantelijat ovat huumeisiin menehtyneen pojan omaisia, äiti ja sisko. Kirjoitus on aiheuttanut molemmille kärsimystä ja psyykkisiä ongelmia. Kantelun mukaan artikkelissa myönnetään, että tapaus on tunnistettavissa. Jutussa se palautettiin mieliin kaikille niille, jotka tunsivat asian.Kantelijat toteavat, että tapaus oli sattunut jo yli vuosi sitten. Kirjoituksessa ei siis ollut kyse uutisesta eikä artikkelille ollut mitään järkevää perustetta. Jutussa ei haastateltu psyykkisen alan asiantuntijoita, vaan lausuntoja antoi huumeidenkäyttäjä. Kantelun mukaan hänet saatiin totuudenvastaisesti sanomaan, että menehtynyt olisi ollut kuolemaan johtaneen tapahtuman alkuunpanija. LEHDEN VASTAUSJoroisten Lehden päätoimittaja Eliisa Kilpi kertoo, että kirjoitus julkaistiin nuorisonumerossa. Teemana olivat päihteet. Jutun taustalla oli käräjäoikeuden antama tuomio paikkakunnalla sattuneesta tapauksesta, jossa nuoret varastivat ja käyttivät kipulääkkeitä päihdetarkoituksessa. Kirjoituksen tarkoituksena oli selvittää mukana olleiden oma näkökulma: miksi asiat menivät niin kuin menivät ja miltä elämä näyttää nyt. Teksti oli rakennettu osin fiktiiviseksi ja kertomuksia oli sekoitettu, jotta henkilöt eivät olisi suoraan tunnistettavissa. Juttu oli haluttu tehdä kouluikäisiä kiinnostavaksi. Siksi tausta-aineisto ei ollut kirjoituksessa mukana asiantuntijalausuntojen muodossa. Haastatellut nuoret olivat hyväksyneet tekstin julkaistavaksi pienin muutoksin. Edesmenneen täysi-ikäisen nuoren miehen omaisten kuuleminen ei tuntunut päätoimittajasta tarkoituksenmukaiselta. Kuolemantapaus ei ollut jutussa pääasia.RATKAISUJournalistin ohjeiden 24. kohdan mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista ellei niillä ole yleistä merkitystä. Kuolemantapauksia käsiteltäessä yksilönsuojaa on noudatettava korostetusti. Lisäksi hyvä journalistinen tapa velvoittaa osoittamaan hienotunteisuutta vainajan läheisiä kohtaan. Yksilön suojaa koskevat periaatteet on otettava huomioon kuvitteellistakin esitystapaa käytettäessä..Neuvosto toteaa, että jutun pääpaino oli haastatellun ajatusten ja nykytilanteen esille tuomisessa. Kuolemantapaus oli taustana. Haastatellun tarinan ymmärtäminen edellytti kuitenkin myös sen käsittelyä. Neuvoston mielestä haastatellulla oli oikeus oman elämäntarinansa kertomiseen. Haastattelun julkaisemista ei voida pitää asiattomana. Kuolemantapauksen selostuksen yksityiskohdissa ei menty pidemmälle kuin asian ymmärtäminen edellytti.Kirjoituksessa ei mainittu kuolleen pojan nimeä. Haastatellun nuoren nimi oli muutettu. Neuvoston mielestä menehtyneen läheisten henkilöllisyyttä oli suojattu riittävällä tavalla. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Joroisten Lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu