Kymen Sanomat julkaisi 31.7.2003 pääkirjoituksen otsikolla ”Langinkosken kirkossa kuohuu”. Kirjoituksen alussa kerrottiin, että kirkkoneuvosto kokoontuu ylimääräiseen istuntoon käsittelemään seurakunnan tilannetta. Tässä yhteydessä viitattiin kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan lehtilausuntoon, jossa tämä oli luonnehtinut ylimääräistä kokousta normaaliksi hallintomenettelyksi ja ongelmien kartoitukseksi. Kirjoituksen mukaan tilanne on julkisuuteen tihkuneiden tietojen perusteella tulehtuneempi. ”Seurakunnan hallintoelimet, kirkkoneuvosto ja –valtuusto, ovat jakaantuneet kahtia, ei vain naispappeuskysymyksessä vaan monissa muissakin asioissa.” Jutussa kerrottiin, että vastakkain ovat kirkkoherran ympärille ryhmittyneet, opillisiin perusteisiin nojautuvat luottamushenkilöt ja käytännönläheisemmin asioihin suhtautuva ryhmä.Kirjoituksen lopussa kirjoittaja esitti toivomuksen avoimesta ja rehellisestä keskustelusta suhtautumisesta naispappeuteen. KANTELUKantelijat, Langinkosken seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja kirkkoherra katsovat, että pääkirjoituksen kirjoittajalla oli aiheeseen liittyvää sisäpiiritietoa, jota tämä tulkitsi yksipuolisesti. Lehti ei antanut missään vaiheessa palstatilaa toisen osapuolen mietteille, vaan kehotti kirjoittamaan asiasta yleisönosastoon. Kantelijat kertovat kirjoittelun asiasta alkaneen jo vuonna 2002. He arvelevat, että kirjoittelun käynnistäjinä ovat toimineet eräät seurakunnan kirkkovaltuustoryhmän jäsenet, joista yksi on Kymen Sanomien kolumnisti. Kantelun mukaan kyseiset jäsenet ovat kampanjoineet tavoitteidensa puolesta välittämättä yksipuolisten tulkintojensa seurakunnalle aiheuttamasta kielteisestä julkisuudesta. Kantelijoiden mielestä kampanjan keppihevosena on ollut kysymys naispappeudesta. Siihen seurakunnalla on kantelun mukaan myönteinen kanta. Kompastuksen aiheiksi ovat muodostuneet kaksi nuorisotyöntekijää, jotka omantunnon syistä eivät hyväksy naispappeutta. LEHDEN VASTAUSKymen Sanomien päätoimittajan Markku Espon mielestä pääkirjoitus oli normaalin journalistisen käytännön ja hyvän tavan mukaisen. Lehti esitti siinä oman näkemyksensä asiaan. Päätoimittaja Espon mukaan on sitä parempi, mitä laajempi tietoaineisto, virallinen ja epävirallinen, pääkirjoituksen kirjoittajalla on hyödynnettävissään kannan muodostamisen perustaksi.Päätoimittaja Espo toteaa, että lehti oli opastanut kantelijoita vastineoikeuden käyttämisessä. He eivät kuitenkaan lähettäneet pääkirjoitukseen vastinetta, eivätkä ottaneet muutenkaan yhteyttä sen johdosta. Muissa yhteyksissä asian eri osapuolia on kuultu sikäli, kun he kussakin tilanteessa ovat halunneet tulla kuulluksi.RATKAISUJournalistin ohjeiden 19. kohdan mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Hyvä journalistinen tapa ei rajoita mielipiteen ilmaisemisen vapautta, eikä pelkkä mielipide-ero ilman muuta oikeuta vastineeseen.Kymen Sanomien pääkirjoituksessa kerrottiin kantelijoiden edustamassa seurakunnassa kehittyneistä näkemyseroista muun muassa naispappeusasiassa. Seurakunta mainittiin nimeltä, ja kirjoituksessa viitattiin kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan lehtilausuntoon ja kirkkoherraan. Neuvosto toteaa, että kirjoituksessa ei arvosteltu ketään yksittäistä henkilöä. Kritiikki kohdistui kollektiivisesti seurakuntaan ja sen kykyyn ratkaista erimielisyyttä aiheuttaneet kysymykset. Lehti esitti oman mielipiteensä kiistan taustoista ja kehotti osapuolia rehelliseen ja avoimeen keskusteluun yhteisen linjan löytämiseksi. Neuvoston mielestä kantelijat olisivat voineet vastata kirjoitukseen lehden palstoilla. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kymen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu