3287/AL/03

Langettava

Seura julkaisi maaherran haastattelulausumia jutuissa, joissa kerrottiin hänen yli kymmenen vuoden takaiseen avioeroonsa liittyneistä yrityskaupoista ja hänen ex-puolisonsa poliisitutkinnasta. Neuvoston käsityksen mukaan haastattelulle ei ollut maaherran suostumusta. Kannen otsikoista ja valokuvasta syntyi harhaanjohtava vaikutelma maaherran osallisuudesta tutkinnassa olevaan asiaan. Langettava.

Seura julkaisi 11.7.2003 kaksi artikkelia kantelijasta, maaherra Tuula Linnainmaasta, ja hänen ex-miehestään. Molemmissa kirjoituksissa julkaistiin kantelijan haastattelulausumia. Ensimmäisessä jutussa kerrottiin puolisoiden avioerosta 1987 ja omaisuuden jakamisesta. Nelisivuisen kirjoituksen johtopäätös oli, että liikeyritysten osalta ositus saatettiin tehdä puolisoiden yhtiöiden varoin, niiden velkataakkaa roimasti kasvattamalla. Toisen kirjoituksen aiheena oli kantelijan entisen puolison poliisitutkinta. Jutussa kerrottiin, että tutkintaan liittyvän yhtiön omistajina on ollut myös kantelijan ja hänen ex-puolisonsa jälkeläisiä. Kirjoituksessa pohdittiin kantelijan aseman ja perhesyiden vaikutusta tutkintaan. Kirjoituksiin viitattiin lehden kannessa otsikolla ”Tuula Linnainmaan ex-miehen outo poliisitutkinta / Painajainen avioerosta! / Maaherra miljoonasotkussa”. Kannessa oli koko sivun valokuva kantelijasta.Lehti palasi asiaan 25.7.2003, jolloin se julkaisi kantelijan vastineen. Siinä kantelija kertoi, että hänellä ei ole mitään osuutta entisen miehensä liiketoimiin eikä asioihin, joita poliisi nyt tutkii. Lisäksi kantelija totesi, että toimittaja ei ollut pyytänyt häneltä haastattelua vaan taustatietoja. Vastineen lopussa oli kommentti, jossa toimittaja kiisti väitteen taustakeskustelusta. Toimittajan mukaan kyse oli haastattelusta. Lisäksi toimittaja totesi, että artikkelissa ei väitetä kantelijan olleen osallisena hänen ex-miehensä liiketoimissa, jotka nyt ovat poliisitutkinnassa.KANTELULehden ja toimittajan menettelystä kannelleen maaherran mielestä kirjoituksista sai virheellisen vaikutelman hänen osuudestaan entisen puolisonsa liiketoimiin ja niiden poliisitutkintaan. Harhakäsitystä kantelijan osallisuudesta prosessiin vahvisti kannen valokuva ja täysin totuudenvastainen otsikko: ”Maaherra miljoonasotkussa”. Kantelija kiistää antaneensa haastattelua. Hän kertoo huomanneensa vasta lehdestä, että toimittaja oli muokannut taustatiedoiksi pyytämänsä kommentit niitä vääristellen haastatteluksi. Kantelija paheksuu myös sitä, että hänelle ei ilmoitettu keskustelun nauhoittamisesta eikä häneltä pyydetty siihen lupaa.Kantelija moittii myös lehden menettelyä henkilökuvien julkaisemisessa. Kuvien käyttöön ei ollut pyydetty häneltä lupaa. Lisäksi jutuissa loukattiin hänen yksityiselämän suojaansa. Vastineeseen liitetty toimittajan jälkikirjoitus oli puolestaan selittelevä ja vähättelevä. Kantelijan käsityksen mukaan kirjoitukset varustettiin häneen viittaavin otsikoin ja kuvin lehden myynnin edistämiseksi. Käsitystä tukee kantelijan lisäkirjelmän mukaan se, että lehti on käyttänyt kyseisen lehden numeron kantta myöhemmin mainostarkoituksessa.LEHDEN VASTAUSSeuran päätoimittaja Jouni Flinkkilä toteaa, että artikkelien tiedot ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Ne eivät kuulu kantelijan yksityiselämän suojan piiriin. Kantelija on asemassa, jossa hänen toimiaan on perusteltua käsitellä erityisen tarkasti.Päätoimittajan mukaan tiedot vuoden 1988 yrityskaupoista ja osituksesta olivat paikkansa pitäviä. Menettelyä ei väitetty laittomaksi. Kantelijaa ei myöskään väitetty edes osalliseksi hänen entisen puolisoonsa epäiltyihin rikoksiin. Päätoimittajan mukaan haastattelutilanne oli täysin selvä. Toimittaja oli soittanut kantelijalle saadakseen häneltä kommentit yrityskaupoista ja sanonut haluavansa esittää niihin liittyviä kysymyksiä. Toimittaja oli lähettänyt kantelijalle tausta-aineistoa, jotta tämä pystyisi suoriutumaan vastauksistaan. Mistään taustakeskustelusta ei kantelijan kanssa missään vaiheessa edes neuvoteltu eikä sovittu.Päätoimittaja huomauttaa, että kantelija ei perustele väitettään haastattelulausumien vääristelystä. Nauhoituksesta päätoimittaja toteaa, että jokaisella on oikeus nauhoittaa omat puhelunsa, eikä kenenkään tarvitse pyytää siihen lupaa. Myöskään valokuvien käyttöön ei tarvitse pyytä lupaa. Päätoimittajan mielestä kantelijan vastineessaan esittämät väitteet olivat perättömiä ja loukkaavia. Siksi vastine olisi voitu jättää julkaisematta. Kompromissina päädyttiin siihen, että vastine julkaistiin sellaisenaan, mutta jutut kirjoittanut toimittaja sai kommentoida väitteitä. Päätoimittajan mukaan toimittajan kommentti oli asiallinen. Kantelijan lisäkirjelmässä mainitusta markkinointikirjeestä päätoimittaja toteaa, että kansikuvien käyttö on markkinoinnissa normaalia, eikä sillä ole tässä asiassa merkitystä. TOIMITTAJA MIKKO NISKASAAREN VASTAUSToimittaja Mikko Niskasaari keskittyy vastauksessaan vain tekstiin ja sen syntyyn, koska otsikointi, kuvitus ja kannen kuva- ja tekstiratkaisut eivät olleet missään vaiheessa hänen käsiteltävänään. Niskasaaren mukaan osituksen toteuttamisessa oli kyse erittäin poikkeuksellisesta menettelystä, joka oli jo yksin sen vuoksi perusteltua julkistaa. Lisäsyy tietysti oli, että poikkeuksellisen operaation tekijä on julkisen vallan edustaja. Kantelija oli tekohetkellä lainsäätäjä, kansanedustaja, ja artikkelin ilmestymisajankohtana maaherra, jolle osin kuuluu myös laillisuusvalvonta.Kantelijan väite taustakeskustelusta on Niskasaaren mukaan perätön. Hän ei kysellyt taustatietoja, hän halusi vastauksia. Kantelijan vastine, joka sittemmin julkaistiin, oli Niskasaaren mielestä osin hävytön ja häntä panetteleva. Hän kuitenkin päätyi julkaisemisen kannalle, mutta sillä ehdolla että hän saa oikaista karkeimmat vääristelyt.Toimittaja Niskasaari lähetti pyynnöstä neuvostolle nauhoituksen hänen ja kantelijan välisestä puhelinkeskustelusta. Neuvosto perehtyi siitä laadittuun lyhennelmään. RATKAISUJournalistin ohjeiden 23. kohdan mukaan kaikkien kunniaa on suojattava. Ohjeiden 24. kohdan mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista ellei niillä ole yleistä merkitystä. Ohjeiden 19. kohdan mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää.Neuvosto toteaa, että kantelun kohteena olevissa kirjoituksissa kerrottiin yrityskaupoista, joissa kantelija oli ollut osallisena. Kirjoituksissa ei esitetty suoria syytöksiä tai väitteitä esimerkiksi lainvastaisesta menettelystä. Julkisissa viroissa toimivien on varauduttava siihen, että heidän toimintaansa arvostellaan kärkevästikin. Yrityskauppoja koskeneet tiedot liittyivät kantelijan yksityiselämään, avioeroon. Niillä oli kuitenkin kantelijan aseman vuoksi yhteiskunnallista merkitystä. Kantelija sai kiistää toimittajan arvelut vastineessa. Toimittajan siihen laatima jälkikirjoitus ei ollut neuvoston mielestä hyvän journalistisen tavan vastainen. Journalistin ohjeiden 12. kohdan mukaan kansiteksteillä ja muilla esittelyillä on oltava sisällössä kate. Ohjeiden 25. kohdan mukaan henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta. Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti.Lehden kannessa oli valokuva kantelijasta. Kannen otsikkona oli ”Tuula Linnainmaan ex-miehen outo poliisitutkinta / Painajainen avioerosta! / Maaherra miljoonasotkussa”. Neuvoston mielestä otsikosta ja valokuvasta syntyi harhaanjohtava vaikutelma, että kantelija olisi maaherrana ”miljoonasotkussa” ja että sotku liittyisi hänen ex-miehensä poliisitutkintaan. Tällaiselle käsitykselle ei ollut katetta kummassakaan jutussa. Molemmissa kirjoituksissa julkaistiin kantelijan vastauksia toimittajan esittämiin kysymyksiin. Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, oliko toimittajan ja kantelijan välinen keskustelu tarkoitettu tausta-aineistoksi vai julkaistavaksi haastatteluna. Journalistin ohjeiden 15. kohdan mukaan haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hyvän tavan mukaista on myös kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Neuvosto toteaa, että silloin kun haastateltavan ja lehden näkemykset haastattelutilanteesta ovat ristiriitaisia, on ensisijaisesti lehden asiana osoittaa, että haastattelusta on sovittu. Neuvostolle toimitetusta kantelijan ja toimittajan välisen keskustelun nauhoituksesta ei ilmene, että toimittaja olisi maininnut kantelijalle haastattelutarkoituksesta. Toimittajan kantelijalle esittämät kysymykset koskivat kantelijan yksityiselämää, yli viidentoista vuoden takaista avioeroa, sekä hänen ex-miehensä poliisitutkintaa. Kysymykset eivät liittyneet kantelijan virkaan. Siksi neuvosto pitää ymmärrettävänä, että kantelija ei ollut osannut varautua vastaustensa julkaisemiseen. Neuvoston käsityksen mukaan haastattelulle ei ollut kantelijan suostumusta.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Seuran ja toimittaja Mikko Niskasaaren rikkoneen hyvää journalistista tapaa. Neuvosto antaa lehdelle huomautuksen kannen otsikoista (JO 12) ja toimittajalle siitä, että tämä oli jättänyt kertomatta keskustelun julkaisutarkoituksesta (JO 15).