Suomen Kuvalehti julkaisi numerossa 24/2003 kahden aukeaman artikkelin otsikolla ”Valheiden pitkä marssi”. Kirjoituksen mukaan Venäjällä on noussut esiin uudenlaisia tulkintoja, joissa etsitään todisteita vanhoille Stalinin aikaisille väittämille. ”Niiden mukaan Suomi oli talvisodassa hyökkäävä osapuoli, kun taas Neuvostoliitto kävi puolustussotaa.” Artikkelissa todettiin, että venäläisissä tiedotusvälineissä on kiitelty uustulkintoja tehneitä tutkijoita.Artikkelissa haastateltu Joensuun yliopiston dosentti kritisoi uutta ilmiötä. Dosentin mukaan suomalaiset ja venäläiset tutkijat eivät pysty kunnolla keskustelemaan lähimenneisyyden kipupisteistä, jos venäläisessä historiankirjoituksessa puurot ja vellit hämmennetään uudelleen sekaisin. Kirjoituksessa kerrottiin venäläistutkijoiden kirjoittavan historiaa reippaasti uusiksi tulkitessaan noottia, jonka Suomi lähetti jatkosodan alussa vuonna 1941 Yhdysvalloille. Kirjoituksen mukaan tutkijat katsovat nootin osoittavan takautuvasti, että Suomi oli talvisodan hyökkäävä osapuoli. Artikkelissa mainittiin nimeltä yksi uustulkintoja tehnyt venäläistutkija, Vladimir Fjodorov. ”Fjodorovin mukaan Stalin oli suuri Suomen ystävä, joka ei halunnut sotia Suomea vastaan … Jatkosodassa suomalaisten tavoitteena ei Fjodorovin mukaan ollut suomalais-ugrilaisten heimokansojen vapauttaminen vaan niiden orjuuttaminen.”KANTELUKantelijan mukaan kirjoituksen keskeisenä väitteenä on, että ”venäläistutkijat” pitävät tuoreissa tutkimuksissaan talvisotaa Suomen hyökkäyksenä. Väite on kantelijan mielestä valheellinen, koska kukaan venäläistutkija ei ole tällaista väittänyt tuoreissa eikä vähän vanhemmissakaan julkaisuissaan. Artikkelista on kantelun mukaan pääteltävissä, että siinä esitetty väite perustuu kantelijan kustantamaan venäläisen professorin teokseen ”Leningradin saarto ja Suomi 1941 – 1944”. Siinä ei kuitenkaan esitetä tulkintaa talvisodasta Suomen hyökkäyksenä. Kantelija kertoo lähettäneensä lehdelle vastineen, jossa hän korjasi artikkelin virheelliset tiedot ja selitti professorin todellisen kannan talvisotaan. Kantelijan mielestä hänen vastinepyyntönsä oli perusteltu, koska lehdessä oli käsitelty tunnistettavasti ja virheellisesti hänen kustantamassaan teoksessa esiintynyttä tulkintaa. Lehti ei kuitenkaan julkaissut kantelijan kirjoitusta.LEHDEN VASTAUSSuomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen toteaa kantelun aiheettomaksi. Hänen mukaansa historiantutkimukselle on tyypillistä, että tutkimustulokset eivät ole eksakteja. Useisiin reaalisiin syihin perustuen ne saattavat merkittävästi poiketa toisistaan. Kantelija kuitenkin katsoo, että hänellä on ainoa oikea tieto artikkelissa käsitellyistä historiallisista seikoista. Kantelija myös katsoo olevansa oikeutettu oikaisemaan vääräksi katsomansa historiankirjoituksen haluamallaan tavalla, haluamassaan laajuudessa ja haluamassaan mediassa. JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija kommentoi päätoimittaja Ruokasen vastausta uudistaen aiemmin kertomansa.Vastauksessaan kantelijan kirjelmään päätoimittaja Ruokanen painotti Journalistin ohjeiden kohtaa 1, johon on kiteytetty sananvapaus ja siihen kuuluva riippumattomuus. Ruokasen mukaan oikaisu- ja vastinemenettelyä koskevaa säännöstöä on tulkittava poikkeuksena pääsäännöstä. Päätoimittaja Ruokasen mielestä kantelijan esittämien perusteiden hyväksyminen romuttaisi lehdelle kuuluvan autonomisen aseman. Tässä tapauksessa kantelijalle on tarjottu vireillä oleviin kanteluasioihin liittyen palstatilaa Suomen Kuvalehdessä varsinaista vastineoikeutta laajemmin.Vastauksessaan päätoimittaja Ruokanen esitti lisäksi pyynnön, että asiat 3253/AL/03 ja 3266/AL/93 käsitellään yhdessä. Kantelija vastusti pyyntöä.Neuvosto päätti, että asiat 3253/AL/03 ja 3266/AL/03 käsitellään erikseen.RATKAISUJournalistin ohjeiden 19. kohdan mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen.Neuvosto toteaa, että kirjoituksen ”Valheiden pitkä marssi” väitteet kohdistuivat yleisesti venäläistutkijoihin. Kirjoituksessa ei mainittu kantelijaa eikä tämän tarkoittamaa venäläistä professoria. Näin ollen kirjoitus ei tuonut kummallekaan vastineoikeutta. Sellaisen syntymisen edellytyksenä on, että väite on kohdistunut välittömästi vastinetta vaativaan henkilöön.Journalistin ohjeiden 18. kohdan mukaan virheellinen tieto on viipymättä oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa. Kantelijan mielestä kirjoituksen keskeisenä väitteenä on, että ”venäläistutkijat” pitävät tuoreissa tutkimuksissaan talvisotaa Suomen hyökkäyksenä. Kantelun mukaan väite on valheellinen.Neuvosto toteaa, että kirjoituksen väitteitä venäläistutkijoiden näkemyksistä on vaikea osoittaa kiistattomiksi asiavirheiksi. Siksi lehdellä ei ollut neuvoston mielestä velvollisuutta julkaista kantelijan vastineeksi nimeämää kirjelmää oikaisunakaan. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu