Suomen Kuvalehti julkaisi numerossa 4/2003 kirjoituksen, jossa toimituksen ulkopuolinen tutkija käsitteli talvi- ja jatkosotaa sekä arvioi venäläisen professorin tutkimusta Suomen osallisuudesta Leningradin piiritykseen (Blokada Leningrada i Finljandija 1941 – 1944). Artikkeli julkaistiin osastolla ”Kohtaamiset / Kirjat”, ja se oli kuvitettu professorin valokuvalla. Professorin nimi mainittiin otsikossa ja tekstissä. Kirjoituksen otsikkona oli ”Professori N.N. syyttää Suomea Leningradin piirityksestä / Paksua pajunköyttä”. Pääosa artikkelista sisälsi kirjoittajan omia käsityksiä Suomen strategiasta talvi- ja jatkosodassa. Professorin tutkimuksesta kirjoittaja totesi muun muassa, että ”julkaisu on poikkeuksellisen kömpelö, ja se heijastelee Neuvostoliiton aikaista propagandistista keinotodellisuutta”. Artikkelissa kerrottiin, että professorin kirja ilmestyy suomeksi helmikuussa 2003, mutta ”sen käsikirjoitusta esiteltiin jo joulukuussa”.Lehti julkaisi kirjan kustantajan ja professorin vastakirjoitukset numerossa 6/2003 Kirjeitä-palstalla. Keskustelu jatkui numerossa 7/2003, jossa oli aiheesta kolme kirjoitusta. Niistä yksi oli tutkijalta, joka kiisti professorin vastakirjoituksessa esitetyn väitteen, että tutkija ei olisi lukenut professorin tutkimusta. Lisäksi tutkija kertoi, että professori oli itse käynyt julkistamassa suomenkielisen tekstinsä Suomessa joulukuun 2002 alkupuolella.Numerossa 10/2003 lehti julkaisi kustantajan toisen kirjoituksen. Siinä kustantaja totesi, että tosiasiassa vain venäjänkielinen laitos oli esitelty ja se tapahtui 17.12.2002. KANTELUKantelija on kirjan kustantaja. Hänen mielestään venäläinen professori leimattiin tutkijan ensimmäisessä kirjoituksessa (4/2003) propagandistiseksi valehtelijaksi ja professorin tutkimus täydelliseksi valheeksi. Kantelija arvelee professorin kansallisuuden vaikuttaneen siihen, että lehti julkaisi tällaisen kampanjatyylisen kirjoituksen professorin maineen mustaamiseksi Suomessa. Kantelijan mielestä artikkeli oli osa Karjalan palautusta ajavien järjestöjen professoria vastaan suunnattua kampanjaa. Kantelija kertoo, että kirjoituksen laatinut tutkija on tällaisen järjestön aktiivi. Tämä ei ilmennyt kirjoituksessa.Kantelija pitää harhaanjohtavana, että lehti julkaisi tutkijan kirjoituksen kirja-arviona ”Kirjat”-otsikon alla, vaikka kirja ei ollut tuolloin vielä ilmestynyt. Kantelijan mukaan tekstissä ei arvioitu kirjan sisältöä lainkaan, vaikka kirjoitus oli naamioitu kirja-arvioksi. Kantelijan mukaan kirjoituksessa oli lukuisia asiavirheitä. Hän kertoo tiedustelleensa lehdeltä mahdollisuutta laajaan koko sivun vastineeseen, jossa virheet olisi voitu korjata. Sekä kantelijalta että professorilta sallittiin kuitenkin vain lyhyet vastineet, jotka lehti julkaisi huomaamattomasti takasivullaan numerossa 6/2003. Kantelija kertoo lehden jatkaneen professorin arvostelua tutkijan ja erään toisen henkilön vastineiksi naamioiduissa kirjoituksissa numerossa 7/2003. Kirjoituksessaan tutkija väitti, että professori olisi antanut vastineessaan väärän todistuksen ja että professori olisi itse käynyt julkistamassa suomenkielisen tekstinsä Suomessa joulukuun alkupuolella. Kantelijan mukaan tutkijan väite on valhe, koska joulukuun alussa ei ollut mitään esittelyä, eikä suomenkielistä laitosta ollut tuolloin julkaistu.Kirjoituksiin sisältyvistä loukkaavista ja virheellisistä väitteistä huolimatta lehti kieltäytyi julkaisemasta kantelijan ja professorin vastineita. Lopulta, vasta pitkän ajan kuluttua lehti julkaisi kantelijan vastineen, mutta jätti professorin vastineen julkaisematta. Kantelijan mielestä lehti toimi epäeettisesti, kun se ensin ilmoitti että vastinetta ei julkaista, mutta sitten pitkän ajan kuluttua yllättäen ilmoittikin, että vastine julkaistaan. LEHDEN VASTAUSSuomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kertoo, että professorin tutkimus julkistettiin 17.12.2002 tilaisuudessa, jossa professori oli itse läsnä. Valtiotieteiden tohtori ja historian ammattitutkija laati tutkimuksesta lyhyen arvion, joka perustui kantelijan, teoksen kustantajan, tutkijalle 29.12.2002 lähettämään suomenkieliseen laitokseen. Päätoimittaja Ruokasen mielestä tutkijan arviointi ei sisältänyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Lehti kuitenkin julkaisi sekä kantelijan että professorin vastineet numerossa 6/2003. Mielipiteenvaihto tutkimuksen aiheesta jatkui numerossa 7/2003. Numerossa 10/2003 julkaistiin vielä kantelijan toinen kirjoitus. Päätoimittaja Ruokasen mukaan professorin tutkimus, tutkijan sitä koskenut arvio sekä näitä seuranneet kirjoitukset olivat osa tieteellistä keskustelua ja mielipiteenvaihtoa historian kulusta. Päätoimittaja huomauttaa, että mielipide-erot eivät lähtökohtaisesti synnytä vastineoikeutta.JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija kommentoi päätoimittaja Ruokasen vastausta uudistaen aiemmin kertomansa. Vastauksessaan kantelijan kirjelmään päätoimittaja Ruokanen esitti pyynnön, että asiat 3253/AL/03 ja 3266/AL/03 käsitellään yhdessä. Kantelija vastusti pyyntöä.Neuvosto päätti, että asiat 3253/AL/03 ja 3266/AL/03 käsitellään erikseen.RATKAISUJournalistin ohjeiden 8. kohdan mukaan journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Ohjeiden 11. kohdan mukaan lukijan on voitava erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipideaineistosta. Tämä periaate ei rajoita journalistisen tyylilajin ja muodon valintaa. Neuvoston mielestä artikkelista numerossa 4/2003 ilmeni riittävän selvästi, että professorin tutkimuksen arviointi perustui sen käsikirjoitukseen. Kirjoituksessa ei ollut oikaisua vaatineita asiavirheitä, eikä siinä ollut välttämätöntä tuoda esille kantelijan vaatimia seikkoja artikkelin laatineen tutkijan taustoista.Journalistin ohjeiden 19. kohdan mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen.Neuvoston arvion mukaan tutkijan artikkeli ei ollut tavanomainen kirja-arvio. Se oli henkilöön menevä puheenvuoro, josta saattoi saada sen käsityksen, että venäläinen professori olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt vääristelemään sotahistoriaa. Kirjoitus toi vastineoikeuden professorille. Lehti julkaisi tämän vastineen hyvän journalistisen tavan mukaisesti numerossa 6/2003. Professorin vastine sisälsi muun muassa väitteen, että artikkelin laatinut tutkija ei ole lukenut professorin tutkimusta. Tutkija sai vastata väitteeseen kirjoituksessa, jonka lehti julkaisi numerossa 7/2003. Se ja muut kyseisessä numerossa julkaistut kirjoitukset eivät tuoneet professorille eivätkä kantelijalle vastineoikeutta.Journalistin ohjeiden 18. kohdan mukaan virheellinen tieto on viipymättä oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa. Oikaisut on tehtävä niin, että aiemmasta kirjoittelusta mahdollisesti syntyneet väärät käsitykset tulevat korjatuiksi. Neuvosto toteaa tutkijan vastakirjoituksen sisältäneen virheen siinä, että tutkija kertoi professorin käyneen julkistamassa suomenkielisen tekstinsä Suomessa joulukuun alkupuolella. Lehti korjasi virheen julkaisemalla numerossa 10/2003 kantelijan kirjoituksen, jossa tämä kertoi vain venäjänkielisen laitoksen tulleen esitellyksi tilaisuudessa, joka järjestettiin 17.12.2002. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu