3212/AL/02

Vapauttava

Kantelija laati Opettaja-lehdessä julkaistuun kirjoitukseen kommentin. Siinä kantelija kysyi, mihin tieteelliseen tutkimukseen kirjoittaja oli perustanut väitteensä. Toinen henkilö vastasi kantelijan kysymykseen kirjoituksessa, jonka lehti julkaisi samanaikaisesti kantelijan kommentin kanssa. Kirjoitus oli pisteliäs, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla asiaton tai loukkaava, että se olisi tuonut kantelijalle vastineoikeuden. Vapauttava.

KANTELU Opettaja-lehti julkaisi numerossa 39/2002 lehden avustajan Pauli Jaakkolan kirjoituksen uskonnonvapauslaista. Kantelija laati kirjoitukseen kommentin, joka julkaistiin Opettaja-lehden Keskustelua-palstalla numerossa 41. Sen vieressä oli Suomen uskonnonopettajan liiton puheenjohtajan kirjoitus, jossa tämä vastasi kantelijan Jaakkolalle esittämään kysymykseen. Puheenjohtajan kirjoitus oli kantelijan mielestä loukkaava. Hän lähetti sen johdosta lehdelle ärtyneen mutta asiallisen kirjeen, jossa hän torjui puheenjohtajan syytösten oikeutuksen ja kritisoi Opettaja-lehden menettelyä. Lehti ei julkaissut kantelijan kirjettä.LEHDEN VASTAUSOpettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan mukaan lehden monikymmenvuotisena käytäntönä on ollut, että Keskustelua-palstan teksteihin voidaan pyytää kommentti tai vastaus esimerkiksi OAJ:n edusvalvontaosastolta tai asiantuntijoina toimivilta yhteistyökumppaneilta. Tapauksissa, joissa palstan kirjoituksessa kritisoidaan nimeltä mainittua henkilöä, teksti näytetään ennen julkaisemista ilman kirjoittajan nimeä kritiikin kohteelle, joka voi kommentoida asiaa. Pauli Jaakkola ei itse halunnut kommentoida vaan toivoi, että sen tekisi Uskonnonopettajan liiton puheenjohtaja, lehden yhteistyökumppani ja mm. vakinainen avustaja lehden päivänavauksissa. Hän oli ollut myös paikalla Uskonnonopettajan liiton syysseminaarissa, josta Jaakkola kirjoitti. Kantelija ei vaatinut toista tekstiään vastineena, ja lehti päätti että sitä ei julkaista. RATKAISUNeuvosto totesi kantelija laatineen Opettaja-lehdessä julkaistuun lehden avustajan kirjoitukseen kommentin, jossa kantelija oli epäillyt kirjoituksessa esitetyn tutkimustuloksen paikkansapitävyyttä. Kommentissaan kantelija oli kysynyt, mihin tieteelliseen tutkimukseen avustaja oli perustanut väitteensä, että ”nuoret pitävät uskontoa yhtenä tärkeänä yleissivistävänä aineena muiden reaaliaineiden rinnalla”. Uskonnonopettajan liiton puheenjohtajan vastasi kantelijan kysymykseen kirjoituksessa, jonka lehti julkaisi samanaikaisesti kantelijan kirjoituksen kanssa. Näin kantelija sai heti vastauksen esittämäänsä kysymykseen. Puheenjohtajan kirjoitus oli sisältänyt myös väitteen, että kantelija olisi kyseenalaistanut lehden avustajan lehtimiesmoraalin. Kantelija lähetti sen johdosta lehdelle kirjeen, jota lehti ei julkaissut. Hyvän journalistisen tavan mukaan selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen (JO 19). Neuvoston mielestä Uskonnonopettajan liiton puheenjohtajan kirjoitus oli pisteliäs, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla asiaton tai loukkaava, että se olisi tuonut kantelijalle vastineoikeuden. Näin ollen kantelijan lehdelle lähettämä kirje oli luonteeltaan mielipidekirjoitus, joiden julkaisemisessa toimituksilla on vapaa harkintavalta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Opettaja-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.