Etelä-Saimaa julkaisi 2.9.2002 pikku-uutisen nuorten miesten riidasta, jossa toinen oli lyönyt riitakumppaniaan kirveellä pakaraan. Jutun mukaan ”pojilla oli ollut riitaa jo aiemmin, ja vanhempi pojista oli varautunut kohtaamiseen ottamalla kirveen mukaan”. Lehti jatkoi tapauksen käsittelyä 6.9.2002 julkaistussa kolumnissa otsikolla ”Takapuoleen osunut kirves”. Tässä jutussa toimittaja kertoi toimituksen rutiineista ja kuvaili rehvakkaasti sitä, miten toimittajat suhtautuvat poliiseilta kuulemiinsa tapauksiin.KANTELUKantelija on pahoinpidellyn nuorukaisen isä. Hän kertoo lyöjän pitäneen kirvestä selän takana piilossa ja sanoneen hänen pojalleen, että nyt sinä kuolet. Poika sai väistettyä iskun osittain ja lopputuloksena oli vain lihashaava. Kolumnin mukainen kirjoittelu tapahtumasta, jossa henkilö on yritetty tappaa, ei ole isän mielestä sopivaa. Sillä, että jutussa ei mainittu nimiä, ei ole isän mukaan merkitystä, koska 3000 asukkaan kunnassa kaikki tietävät asian. LEHDEN VASTAUSEtelä-Saimaan päätoimittaja Jorma Hernesmaa kertoo uutisen perustuneen poliisin antamiin tietoihin, ja tapahtumien kulussa pitäydyttiin viranomaisen antamaan informaatioon. Uutisen jälkeen julkaistussa pakinatyylisessä kolumnissa kirjoittaja käytti pakinoitsijan vapautta kertoessaan työpäivänsä tapahtumista ja uutisaiheista. Kun kantelija pahoitti mielensä kirjoituksen johdosta, kirjoittaja otti häneen yhteyttä ja selvitti hänelle kolumninsa taustoja. RATKAISUTiedotusvälineiden tehtäviin kuuluu seurata rikoksia ja kertoa niistä totuudenmukaisesti. Näin lehti toimi uutisessa 2.9.2002. Sen sijaan kolumni, johon kantelu varsinaisesti kohdistuu, oli neuvoston mielestä ongelmallinen.Pakinatyylisissä kolumneissa on hyväksyttävää käyttää tavanomaista hätkähdyttävämpiä ilmaisuja. Tyylilaji ei kuitenkaan oikeuta loukkaamaan rikoksen uhria tai hänen omaisiaan. Nyt kolumnista syntyi väistämättä sellainen vaikutelma, että kirjoittaja vähätteli tapahtunutta, piti sitä hauskana. Kyse oli kuitenkin raa’asta teosta, joka olisi saattanut johtaa uhrin kuolemaan. Tapa, jolla kirjoittaja kertoi pahoinpitelystä, on ymmärrettävästi loukannut uhria ja hänen omaisiaan.Neuvoston mielestä kolumnin kirjoittaja laiminlöi sen erityisen varovaisuuden, mitä rikoksista kertominen edellyttää, ja aiheutti lisäkärsimystä pahoinpitelyn uhrille ja hänen omaisilleen. Jutussa ei kuitenkaan mainittu uhrin nimeä, eikä hän ollut siitä muutenkaan laajemmin tunnistettavissa. Ne henkilöt, jotka kykenivät tunnistamaan uhrin, olivat todennäköisesti jo muutenkin tietoisia tapahtuneesta ja sen taustoista.Näillä perusteilla ja koska Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse makukysymyksiä, neuvosto katsoo, että Etelä-Saimaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu