3147/SL/02

Vapauttava

Sanomalehden uutisessa kerrottiin pitkään jatkuneesta suojelukiistasta ja arvosteltiin suojelutalon omistajaa korjaustöiden laiminlyömisestä. Omistajan perustelut sille, miksi hän on antanut suojelutalon rapistua, tulivat esille ”faktalaatikosta”. Kirjoitus ei koskenut kantelijaa, vaan hänen äitiään, joten se ei tuonut kantelijalle vastineoikeutta. Vapauttava.

Etelä-Saimaa julkaisi 18.6.2002 uutisen, jossa kerrottiin suojelukiistasta. Uutisen otsikkona oli ”Omistaja antoi nikkarityylin talon lahota käsiin / Kimpisenkadun suojelutalo puretaan”. Jutussa haastatellun asunto- ja ympäristöviraston päällikön mukaan ”omistaja on laiminlyönyt asioita niin, että sitä voi luonnehtia määrätietoiseksi rakennuksen tuhoamiseksi”. Tämän seurauksena suojelulle ei jutun mukaan ole enää edellytyksiä ja kaavaa tullaan muuttamaan. Uutisen mukaan suojelutalon ”omistaja on neuvotellut” viereisellä tontilla olevan vuokrakerrostalon myymisestä. Jutussa haastateltu omistaja kertoi, että asiaa on mietitty, mutta mitään konkreettista ei ole tehty. KANTELUKantelija on kiinteistön omistajan tytär. Hän katsoo lehden syyllistyneen yksityisyyden loukkaamiseen ja asiattomien huhujen levittämiseen. Hänen mielestään suojeltu puutalo jäi jutussa taka-alalle ja tärkeimmäksi nousi kiinteistön omistajan asiaton arvostelu ja perheen yksityisasioiden julkinen repostelu. Lisäksi uutisessa nostettiin asiattomasti ja skandaalinhakuisesti esiin kantelijan äidin toinen talo, kerrostalo, joka ei millään tavalla liity suojeltuun puutaloon sen enempää kuin spekulaatiot kerrostalon myymisestä. Paikkansapitämättömät myyntihuhut ovat kantelun mukaan säikäyttäneet talon vanhoja asukkaita. Kantelija laati kirjoituksen johdosta vastineen, jota lehti ei ole julkaissut. LEHDEN VASTAUSEtelä-Saimaan päätoimittajan Jorma Hernesmaan mielestä juttu kaavavalmistelusta oli tavanomaista uutisointia. Kaupungin virkamiehet esittivät jutussa omia näkemyksiään, eikä niitä voi pitää tuulesta temmattuina spekulaatioina ja huhuina. Myös kiinteistön omistajaa haastateltiin, eikä hän tuossa yhteydessä kiistänyt neuvotteluja kiinteistökaupasta. Hänen mielestään asiasta ei kuitenkaan kannattanut kirjoittaa lehdessä. Tähän lehti ei voinut suostua, koska laadittava kaava muovaa Lappeenrannan kaupunkikuvaa ja kaavoituksella on yleistä merkitystä. Kantelijalle, kiinteistön omistajan tyttärelle ei syntynyt vastineoikeutta. Hänen vastineeksi tarkoittamaansa kirjoitusta ei julkaistu, koska se oli jutun tehnyttä toimittajaa ja lehteä loukkaava.RATKAISUJutussa arvosteltiin suojelutalon omistajaa korjaustöiden laiminlyömisestä ja kerrottiin, että hän olisi neuvotellut suojelutalon viereisellä tontilla olevan vuokrakerrostalon myymisestä. Lehti ei julkaissut kiinteistön omistajan tyttären lähettämää vastinetta.Hyvän journalistisen tavan mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Arvostelun kohteeksi joutuneelle on puolestaan myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Vastineoikeus on henkilökohtainen, ja se kuuluu henkilölle, jota asia koskee. Silloin jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, tulisi hänen näkökantansa tuoda esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä. Vaikka uutisessa selostettu asia koskikin yksityistä varallisuutta, ei julkisella ja näkyvällä paikalla sijaitsevan talon kohtalo ole kuitenkaan yksityiselämän suojan piiriin kuuluva asia. Suojelutalo ja viereisellä tontilla sijaitseva saman omistajan kerrostalo ja sitä koskevat suunnitelmat liittyivät saumattomasti jutussa käsiteltyyn kaavavalmisteluun, asiaan jolla on yleistä merkitystä. Sen taustoittamiseksi jutussa oli tuotava esille paitsi suojelutalo myös vuokrakerrostalo, jonka parkkipaikka rakennetaan purettavan suojelutalon tontille. Omistajan perustelut sille, miksi hän on antanut suojelutalon lahota, tulivat esille ”faktalaatikosta”, jossa todettiin, että ”omistaja on pitänyt suojelutalon kunnostamista järjettömänä ja vaatinut saavansa rakentaa paikalle uuden talon”. Kirjoitus ei koskenut kantelijaa, vaan hänen äitiään, joten kantelijalle ei syntynyt vastineoikeutta eikä lehden tarvinnut julkaista kantelijan sille lähettämää kirjoitusta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Saimaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa