KANTELUVuolijoki-lehti julkaisi 21.2.2002 jutun, jossa kerrottiin lukion penkinpainajaisista otsikolla ”Penkkarit perinteiseen tyyliin”. Sen kuvituksena oli valokuvia oppilaiden opettajistaan tekemistä pilakuvista, sotketusta luokasta ja penkinpainajaisajelusta. Kirjoituksesta kannelleiden koulun opettajien kertoman mukaan penkinpainajaisten laulu- ja tekstitilaisuus pidettiin ulkopuolisilta ja nimenomaan lehdistöltä suljettuna. Tästä huolimatta Vuolijoki-lehden päätoimittaja oli tunkeutunut tilaisuuteen ja kuvannut sekä julkaissut kielloista huolimatta pilakuvat, joista opettajat olivat selvästi tunnistettavissa. Jutun loukkaavuuden vuoksi koulun rehtori laati sitä koskevan vastineeksi nimeämänsä kirjoituksen, jonka lehti julkaisi yleisönosastollaan 28.2.2002. Sen perässä oli päätoimittajan kommenttikirjoitus, jossa tämä arvosteli rehtoria siitä, että hän sallii koulun sotkemisen ja pornografisen aineiston julkaisemisen. LEHDEN VASTAUSVuolijoki-lehden päätoimittaja Asko Kurki korostaa vastauksessaan lehdistön osuutta tiedon välittämisessä ja toteaa, että koulun tapahtumat kuuluvat aina myös kuntalaisille ja oppilaiden vanhemmille. Kurki kertoo käyneensä koululla kyseisenä penkinpainajaispäivänä kahteen kertaan, ensimmäisen kerran aamupäivällä toimittajana ja toisen kerran iltapäivällä lastensa, siis koulun oppilaiden, vanhempana. Lehdessä julkaistut kuvat oli otettu aamupäivällä, jolloin kukaan ei esittänyt kuvauskieltoja tai edes toiveita kuvien julkaisematta jättämisestä. Kuvat olivat valokuvia julkisiin tiloihin astetuista kuvista, joita näytettiin yleisölle koko koulupäivän ajan, ja artikkelista ilmenee, että kyseiset kuvat liittyivät penkinpainajaisiin. Kirjoituksessaan 28.2.2002 rehtori syytti päätoimittajaa ihmisten loukkaamisesta, jonka hän vihjaa tehdyn tahallisesti. Kurki kertoo vastanneensa rehtorin väitteisiin kommenttikirjoituksessaan, jossa hän esitti oman mielipiteensä koululla esillä olleista kuvista. RATKAISUPenkinpainajaisista kertoneen Vuolijoki-lehden kuvareportaasin kuvituksena oli valokuvia oppilaiden opettajistaan tekemistä pilakuvista. Yhdessä pilakuvassa oli dollarin seteli ja siinä opettajan kasvot sekä teksti Letoisa Lewinsky Kråklund Rec. ja sana Klamydia. Joissakin kuvissa miesopettajien kasvot oli liitetty vähäpukeisten naisten vartaloihin. Yhden tällaisen kuvan päällä oli teksti ”Liika puhtaus on haitallista”. Jutun mukaan nämä ”opettajien luonteesta” tekemät pilakuvat olivat penkinpainajaisten näkyvintä antia. Rehtori laati jutun johdosta vastineeksi nimeämänsä kirjoituksen, joka julkaistiin siten, että sen perässä oli jutun tehneen päätoimittajan kommenttikirjoitus.Journalistin ohjeiden mukaan tiedot on hankittava avoimesti ja rehellisin keinoin. Kuvaa ei puolestaan pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä loukkaavassa yhteydessä. Tunnistettavissa olevasta henkilöstä julkisella paikalla otetun valokuvan voi kuitenkin julkaista ilman, että kuvassa näkyvältä henkilöltä on pyydetty siihen lupaa. Kuvalla ei tarkoiteta vain valokuvaa, vaan mitä tahansa kuvallista esitystä, josta asianomainen on tunnistettavissa. Myös yksilön arvoa ja yksityiselämän suojaa on kunnioitettava, ja arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Julkisen Sanan Neuvosto ei pidä hyvän journalistisen tavan mukaisena, että vastinetta julkaistaessa siihen liitetään välittömiä jälkikirjoituksia tai -lausumia. Tämä koskee erityisesti vähätteleviä ja vastineen uskottavuuteen vaikuttavia huomautuksia.Neuvosto toteaa, että päätoimittaja ei ollut kuvannut henkilöitä vaan esineitä, pilakuvia, jotka olivat esillä julkisessa paikassa. Opettajat olivat niistä selvästi tunnistettavissa, koska pilakuvat oli rakennettu valokuvia yhdistämällä. Artikkelin mukaan pilakuvat kertoivat opettajien luonteesta. Tämä huomioon ottaen kuvat ja niihin liitetyt tekstit saattoivat olla opettajia loukkaavia. Toisaalta kuvista ilmeni selvästi niiden tarkoitus, siis se, että ne olivat oppilaiden opettajistaan tekemiä pilakuvia, joita pidettiin esillä penkinpainajaisten ajan. Tuskin kukaan lukijoista arveli niiden kuvaavan opettajien todellista luonnetta. Jutussa itsessään ei arvosteltu ketään, joten se ei voinut synnyttää kenellekään vastineoikeutta. Siitä huolimatta oli kohtuullista, että lehti julkaisi rehtorin kirjoituksen, jossa rehtori sai selvittää penkinpainajaisten luonnetta ja tilaisuuden aikana esillä olleiden kuvien ideaa. Kirjoituksessaan rehtori kuitenkin esitti myös syytöksiä, joiden kohteena oli jutun tehnyt lehden päätoimittaja. Kommenttikirjoituksessaan päätoimittaja vastasi rehtorin esittämään arvosteluun antaen ymmärtää, että rehtori sallisi epäsiveellisyyden ja koulun sotkemisen. Neuvoston mielestä päätoimittajan kommenttikirjoitus oli sävyltään tarpeettoman kärjekäs, mutta koska rehtorin omakin kannanotto oli ollut hyökkäävä, hänen täytyi olla varautunut sen räväkkään kommentointiin. Koska päätoimittajan kommentti oli vastaus mielipidekirjoitukseen, ei vastinekommentti, päätoimittaja saattoi käyttää kirjoituksessaan sellaisia ilmaisuja ja kannanottoja, joita vastinekommentissa ei voitaisi hyväksyä. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Vuolijoki-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.Kari Lintuvuoren eriävä mielipide: Journalistin ohjeiden mukaan journalisti ei saa käyttää omaa tai välineensä asemaa väärin. Tässä tapauksessa päätoimittaja ei näytä edes pyrkineen objektiiviseen journalismiin, vaan ajaa peittelemättä omaa asiaansa kolmen lapsen isänä. Kehkeytyneessä arvovaltakiistassa päätoimittaja näyttää sumeilematta käyttävän lehteään välineenä koulua vastaan, mitä en voi pitää hyvän journalistisen tavan mukaisena.
Menu