3101/SL/02

Vapauttava

Sanomalehden uutisessa käsiteltiin Tampereella kiistoja aiheuttaneita ns. Hervannan hakkuita. Juttu perustui hakkuita vastustaneen asukasyhdistyksen julkisiin kannanottoihin asiassa, jossa yhdistyksen puheenjohtaja oli ollut näkyvä toimija. Häntä kuultiin haastateltavana jo jutun yhteydessä, eikä uutinen tuonut hänelle vastineoikeutta. Vapauttava.

KANTELU Maaseudun Tulevaisuus julkaisi 23.1.2002 uutisen, jossa kerrottiin myrskytuhojen korjuusta Tampereen Hervannassa. Jutun otsikkona oli ”Kiistahakkuut saatiin päätökseen Hervannassa”. Uutisen mukaan ”Hervanta-Seura on puheenjohtajansa Esko Vuoriston ohella ollut hakkuiden näkyviä vastustajia”. Uutinen jatkui sisäsivulla otsikolla ”Tampereen kiistellyt myrskytuhot saatiin korjattua / Hervanta-Seuran puheenjohtaja aktiivinen vastustaja”. Jutussa haastatellun Hervanta-Seuran puheenjohtajan Esko Vuoriston kertoman mukaan toimittaja oli soittanut hänen matkapuhelimeensa ja ilmoittanut vasta puhelun loppupuolella tekevänsä haastattelua. Vuoristo kiisti haastattelun, koska mistään sellaisesta ei ollut sovittu. Tästä huolimatta toimittaja teki jutun, jonka hän sitten faxasi Vuoristolle. Faxista ei kuitenkaan ilmennyt, millaisesta yhteydessä kirjoitus oli tarkoitus julkaista. Luettuaan jutun Vuoristo ilmoitti lehden päätoimittajalle, että juttu on täynnä virheellisiä mainintoja hänestä ja kyseisestä kotiseutuyhdistyksestä, ja pyysi, että siitä poistettaisiin häntä koskeva osuus. Puheenjohtaja Vuoriston mukaan toimitus ei vastannut hänen pyyntöönsä millään tavalla, vaan julkaisi jutun, jonka tavoitteena on hänen mielestään ollut leimata rauhallinen asukas ja kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja kaiken vastustajaksi, joka käyttää kyseenalaisia keinoja elinympäristönsä maiseman muutosta vastaan. Lisäksi jutussa jätettiin kertomatta olennaisia seikkoja kuten se, että myrskymetsäkorjuut aloitettiin väärällä tarkastuskertomuksella ja jopa eri tilalla, kuin lupapaperiin oli merkitty. Puheenjohtaja Vuoristo laati vastineen, jonka korjattuakaan versiota lehti ei ole julkaissut. Se ei ole myöskään oikaissut jutun virheitä. LEHDEN VASTAUSMaaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro kertoo vastauksessaan jutun olleen lehden normaalia uutistoimintaa ajankohtaisesta paikallisesta aiheesta. Siinä tuotiin esille hakkuuasian eri osapuolten näkemykset kiistan keskeisistä yksityiskohdista samanaikaisesti, tasapuolisesti ja puolueettomasti. Päätoimittaja Kontron mukaan juttu perustui julkisiin kannanottoihin, joista Hervanta-Seura, jonka puheenjohtaja kantelija on, oli itse aktiivisesti tiedottanut. Haastattelua tehtäessä puheenjohtaja Vuoristo ei ilmaissut, että puhelinhaastattelu ei hänelle sopisi. Aktiivisena järjestöihmisenä Vuoristo on tottunut esiintymään julkisuudessa, eikä hän ole voinut olla epätietoinen siitä, että kysymyksessä oli haastattelu ja että häntä haastateltiin asiassa julkisuudessa esiintyvänä henkilönä. Tätä osoittaa myös puhelun pitkä kesto. Saatuaan jutun käsikirjoituksen luettavakseen puheenjohtaja Vuoristo otti yhteyttä toimitukseen ja vaati koko jutun julkaisematta jättämistä. Tähän päätoimittaja ei voinut suostua, koska juttu ei sisältänyt mitään totuudenvastaista, ja koska Hervanta-Seuran puheenjohtajan näkemykset esitettiin tarkoin hänen lausumallaan tavalla. Tätä puheenjohtaja Vuoristokaan ei ole kiistänyt. Vastaanotettuaan puheenjohtaja Vuoriston vastineeksi nimeämän kirjoituksen päätoimittaja oli ilmoittanut, että Vuoristolla oli asiassa vastineoikeus, mutta että hänen esittämänsä kirjoitus ylitti roimasti yleisen vastinekäytännön mukaisen kirjoituksen pituuden. Kirjeessään päätoimittaja oli pyytänyt Vuoristoa toimittamaan lyhyemmän kirjoituksen lehdessä julkaistavaksi. Päätoimittajan kertoman mukaan lehdelle ei ole toimitettu kantelussa mainittua toista vastinetta, siis alkuperäisen vastineen lyhennettyä versiota. JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija Kommenttikirjoituksessaan Hervanta-Seuran puheenjohtaja uudistaa kantelussaan esille tuomansa seikat jutun virheellisyyksistä, puutteellisuuksista ja leimaavuudesta. Kertomansa mukaan hän näki tiedotteen, johon lehti vastauksessaan viittaa, ensimmäisen kerran lehden vastauksen liitteenä. Toimittajan soittaessa puheenjohtaja Vuoristo ei siis tiennyt kyseisen paperin olemassa olosta. Haastattelukysymystä arvioitaessa on hänen mielestään otettava huomioon myös se, että kaikki toimittajien yhteydenoton eivät ole haastatteluja, koska toimittajat voivat kysellä myös taustatietoja. Tässä tapauksessa toimittaja oli ilmoittanut vasta puhelun loppupuolella, että kyse oli haastattelusta. Tätä Vuoristo ei hyväksynyt. Paikan päällä suoritettavaan asialliseen haastatteluun hän sen sijaan olisi suostunut. Päätoimittajan näkemyksen siitä, että hän olisi julkisuudessa esiintyvä henkilö, Vuoristo kiistää.Jutun korjaaminen jälkikäteen oli puheenjohtaja Vuoriston mukaan käytännössä mahdotonta, koska siihen hänelle annettiin aikaa vain muutama minuutti. Siksi hän joutui pyytämään, että juttu jätettäisiin Hervanta-Seuran osalta kokonaan julkaisematta. Päätoimittajan selvitystä siitä, ettei toimitukseen olisi tullut uutta vastinetta, Vuoristo pitää outona ja epäluotettavana. Hän kertoo jättäneensä päätoimittajan puhelinvastaajaan pyynnön ilmoittaa milloin korjattu vastine julkaistaan, mutta tähän yhteydenottopyyntöön päätoimittaja ei koskaan vastannut. LehtiPäätoimittaja Kontron mukaan kantelija on kommenttikirjoituksessaan laajentanut kanteluaan eräänlaiseksi mielipidekirjoitukseksi, jossa käsitellään varsin vähän itse kantelun kohteena olevaa asiaa eli kysymystä vastineoikeudesta sanotussa jutussa. Päätoimittaja kiistää lehden vastaanottaneen puheenjohtaja Vuoristolta muuta vastinetta kuin sen kirjoituksen, johon päätoimittaja vastasi kirjeellä. Hän toteaa täyttäneensä vastineoikeuteen liittyvän neuvotteluvelvollisuutensa, vaikka vastineoikeuden edellytykset eivät tässä tapauksessa ole välttämättä edes toteutuneet.RATKAISUKantelun kohteena olevassa uutisessa käsiteltiin Tampereella kiistoja aiheuttaneita ns. Hervannan hakkuita. Jutussa kerrottiin, kuinka Hervanta-Seuran puheenjohtaja Esko Vuoristo oli ilmoittanut urakoitsijalle ostaneensa osan myrskytuhopuista, minkä vuoksi urakoitsija keskeytti hakkuut. Jutun mukaan ”Vuoristo ei ollut kuitenkaan sopinut puiden lunastamisesta, vaan metsähoitoyhdistys joutui lähettämään paikalle kaksi metsuria tekemään työn loppuun. Myrskytuhoja korjannut koneurakoitsija on jo aiemmin lähettänyt Vuoristolle laskun hakkuiden keskeyttämisestä”. Lisäksi jutussa kerrottiin, että Vuoriston vaimo omistaa Hervantajärven rannalla lomakiinteistön. Jutussa kuultiin myös Vuoristoa, joka kiisti toimineensa väärin ja korosti, että hän ei ole keskeyttänyt hakkuita, vaan toiminut lain sallimissa puitteissa. Hyvän journalistisen tavan mukaan haastateltavan on ennalta saatava tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumiaan on tarkoitus käyttää. Haastattelun luovuttaminen tarkistettavaksi on sen sijaan toimituksen harkinnassa. Tarkistamispyyntöön on syytä kuitenkin suostua aina kun se asiatietojen varmistamiseksi on perusteltua. Haastateltava voi korjata lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Laajempia muutoksia toimituksen ei tarvitse hyväksyä, ellei muusta ole sovittu. Selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen. Kanteluasiakirjoista ilmenee, että Hervanta-Seura oli ollut yhtenä toimijana laatimassa vetoomusta ja tiedotetta, joissa otettiin kantaa Hervannan metsän puolesta. Vetoomus oli lähetetty Hervanta-Seuran puheenjohtajan nimissä ja tiedotteessa hänet oli mainittu lisätietojen antajana. Toimittajalla on siis ollut täysi syy uskoa, että seuran puheenjohtaja on suostuvainen asiaa koskevaan haastatteluun, joka koski vetoomuksessa ja tiedotteessa esille tuotuja asioita. Neuvoston mielestä lehden ei tarvinnut suostua puheenjohtaja Vuoriston vaatimukseen jättää häntä koskeva osuus julkaisematta, koska tyytymättömyys jutun näkökulmaan, painotuksiin tai muiden haastateltujen kommentteihin ei ole riittävä peruste haastattelusuostumuksen peruuttamiseen. Juttu perustui julkisiin kannanottoihin, joista Hervanta-Seura oli itse aktiivisesti tiedottanut. Arvostelu kohdistui seuran puheenjohtajan ja hänen edustamansa yhdistyksen toimintaan kiistoja aiheuttaneiden metsähakkuiden vastustajana. Puheenjohtaja Vuoristo on siis ollut asiassa näkyvä toimija, jonka tekemisiä on oikeus myös arvostella. Häntä kuultiin haastateltavana jo jutun yhteydessä, eikä hänelle syntynyt vastineoikeutta. Lehti oli kuitenkin valmis julkaisemaan Vuoriston vastineeksi nimeämän kirjoituksen, mutta sellaisenaan se ei ollut julkaisukelpoinen. Toinen versio ei ollut saapunut lehden toimitukseen, joten lehti ei voinut siihen mitenkään reagoida. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Maaseudun Tulevaisuus ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.