3099B/PL/02

Vapauttava

Kolme lehteä käsitteli kirjoituksissaan nimeltä mainitun koulun tulehtunutta tilannetta ja siitä aiheutunutta koululakkoa. Juttujen mukaan vanhemmat olivat syyttäneet tilanteesta kouluun syksyllä muuttanutta oppilasta. Neuvoston mielestä oppilas ei ollut kirjoituksista tunnistettavissa. Koululakon taustan ja nykytilan selvittämiseksi lehtien oli kerrottava paitsi tulehtuneeseen tilanteeseen johtaneista syistä myös toimista ongelmatilanteen ratkaisemiseksi. Vapauttava.

KANTELUTyrvään Sanomien uutisessa 1.12.2001 käsiteltiin nimeltä mainitun koulun tulehtunutta tilannetta ja koululakkoa. Lehti julkaisi asiasta 8.12.2001 myös mielipidekirjoituksen. Kantelija on jutuissa koululakon aiheuttajaksi ja häiriköksi väitetyn oppilaan äiti. Äidin mielestä hänen lapsensa on tunnistettavissa jutuista, joissa käsiteltiin mm. lapsen terveydentilaa, sopeutumista ja tarvetta kouluavustajaan, siis suojatun yksityiselämän aluetta. Lisäksi lukijoille annettiin lapsi syyllistäen väärä kuva asiasta, jota ei ylipäätään olisi lainkaan pitänyt käsitellä julkisuudessa ilman huoltajan lupaa. Lehti palasi aiheeseen uutisessa 21.2.2002, jossa selostettiin lääninhallituksen päätöstä koulun tulehtuneesta tilanteesta tehdystä kantelusta. Jutun otsikko ”Kantelusta ei seurauksia” antoi äidin mielestä väärän ja harhaanjohtavan kuvan lääninhallituksen päätöksen sisällöstä. Äiti ei halunnut käyttää vastineoikeuttaan, koska sellainen olisi ollut vain omiaan lisäämään asian julkisuutta. LEHDEN VASTAUSTyrvään Sanomien päätoimittaja Risto Ojanen kertoo asian olleen paikkakunnalla yleinen keskustelunaihe ja siten kaikkien tiedossa. On selvää, että lehden tehtävänä oli reagoida ilmiöön, joka johti oppilaiden lakkoiluun. Suurta kohua aiheuttanutta tapausta käsiteltiin lehdessä mahdollisimman objektiivisesti, eikä oppilaan nimeä mainittu. Toisin kuin kantelussa väitetään, kyseessä ei myöskään ole ainoa poikaoppilas kyseisessä luokassa. Oppilasta ei näin ollen voi tunnistaa Tyrvään Sanomien uutisoinnin perusteella. Ensimmäisessä uutisessa 1.12.2001 tapausta arvioitiin sekä yksittäisen oppilaan että yleisen koulurauhan kannalta. Sivistysjohtajan lausuntojen varassa laaditun jutun selvänä painotuksena oli kouluviranomaisten pyrkimys ratkaista asia kaikkien eduksi, siis myös kantelijan lapsen. Lehti ei ole halunnut syyllistää kyseistä yksittäistä oppilasta eikä muitakaan oppilaita, jotka kantelun mukaan olivat häntä ärsyttäneet. Toisessakaan, lääninhallituksen päätöksestä kertovassa lyhyessä uutisessa 21.2.2002 ei voida osoittaa mitään faktisesti väärää tai muuta tarkoitusta kuin välittää tapauksesta asiallinen kokonaiskuva. Lakoninen maininta erityisopetuksesta selittää prosessia. Lääninhallituksen päätöksen otsikointi ”Kantelusta ei seurauksia” liittyi puolestaan elimellisesti siihen, ettei enempiin toimenpiteisiin ryhdytä. Yleisönosastossa julkaistua mielipidettä 8.12.2001 päätoimittaja editoi tehtäviensä mukaisesti niin, että koululaisten vanhempien tunnekuohuja sisältänyt mielipide täytti sille asetettavat julkaisukriteerit. RATKAISUUutisoinnin taustalla on pienehkön paikkakunnan koulussa vallinnut tulehtunut tilanne ja siitä aiheutunut koululakko. Osa koulun oppilaiden vanhemmista oli arvioinut erään oppilaan, siis kantelijan lapsen, käytöksen sellaiseksi, että he kieltäytyivät päästämästä lapsiaan kouluun. Tyrvään Sanomien uutisoinnin mukaan oppilas oli käyttäytynyt muita lapsia kohtaan uhkailevasti ja väkivaltaisesti. Myös lehden julkaisemassa yleisönosaskirjoituksessa oppilaan ilmoitettiin pahoinpidelleen ja uhkailleen toisia oppilaita. Lisäksi Tyrvään Sanomat kertoi prosessista oppilaan siirtämiseksi erityisopetukseen. Jutuista ilmeni, että oppilaan vanhemmilta oli pyydetty asiantuntijan selvitys lapsen terveydentilasta ja sopeutuvuudesta normaaliin kouluympäristöön ja että oppilaalle oli palkattu koulunkäyntiavustaja. Hyvän journalistisen tavan mukaan journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Otsikoilla on puolestaan oltava sisällössä kate. Kenestäkään ei saa esittää perättömiä, maineeseen tai kunniaan kohdistuvia väitteitä, eivätkä tiedotusvälineet pääsääntöisesti voi myöskään julkaista tietoja henkilön yksityiselämään kuuluvista asioista ilman hänen tai hänen huoltajansa suostumusta. Suojan kaventamista voidaan perustella vain yleisellä edulla. Suojattavaan yksityiselämään kuuluvina asioina Julkisen sanan neuvosto on pitänyt mm. sairauksia ja lapsen käyttäytymistä. Yksityiselämän loukkauksia arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko kohde jutuista tunnistettavissa. Tyrvään Sanomien kirjoituksissa mainittiin nimeltä koulu, minkä lisäksi jutuissa kerrottiin lakon aiheuttajaksi väitetyn oppilaan sukupuoli ja se, että hän on yläasteella. Neuvoston mielestä oppilas ei ollut näiden seikkojen perusteella jutuista tunnistettavissa.Koululakon taustan ja nykytilan selvittämiseksi lehden oli neuvoston mielestä jo ensimmäisessä uutisessaan kerrottava paitsi tulehtuneeseen tilanteeseen johtaneista syistä myös toimista ongelmatilanteen ratkaisemiseksi. Vaikka lehti otti kirjoituksissaan huomioon lapsen yksityiselämän suojaamisen, juttujen antama kuva lapsen käyttäytymisen syistä oli neuvoston mielestä jossain määrin yksipuolinen. Toisaalta koululakon tausta ja mainitun oppilaan osallisuus siihen olivat olleet paikkakunnalla jo muutenkin tiedossa, eikä Tyrvään Sanomien uutisointi tai mainittu yleisönosastokirjoitus sisältänyt uusia väitteitä. Niissä käsiteltiin paikkakunnalla suurta huomiota herättänyttä, yhteiskunnallisesti merkityksellistä asiaa, ja arvostelun kärki kohdistui viranomaisten kyvyttömyyteen asian ratkaisemisessa. Tämä tuli esille myös uutisessa 21.2.2002, josta ilmeni, että lääninhallituksen päätöksessä oli moitittu myös viranomaisten toimintaa koulun tulehtuneen tilanteen ratkaisemisessa. Tämän jutun otsikossa lehti toi tiivistetysti esille lääninhallituksen päätöksen sisällön eli sen, että lääninhallitus ei ollut katsonut aiheelliseksi ryhtyä kantelun vuoksi enempiin toimiin. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Tyrvään Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.