3099A/KL/02

Vapauttava

Kolme lehteä käsitteli kirjoituksissaan nimeltä mainitun koulun tulehtunutta tilannetta ja siitä aiheutunutta koululakkoa. Juttujen mukaan vanhemmat olivat syyttäneet tilanteesta kouluun syksyllä muuttanutta oppilasta. Neuvoston mielestä oppilas ei ollut kirjoituksista tunnistettavissa. Koululakon taustan ja nykytilan selvittämiseksi lehtien oli kerrottava paitsi tulehtuneeseen tilanteeseen johtaneista syistä myös toimista ongelmatilanteen ratkaisemiseksi. Vapauttava.

KANTELUAlueviestin kirjoituksissa 29.11.2001, 13.12.2001 ja 28.12.2001 käsiteltiin nimeltä mainitun koulun tulehtunutta tilannetta ja koululakkoa. Kantelija on jutuissa koululakon aiheuttajaksi ja häiriköksi väitetyn oppilaan äiti. Äidin mielestä hänen lapsensa on tunnistettavissa jutuista, joissa käsiteltiin mm. lapsen terveydentilaa, sopeutumista ja tarvetta kouluavustajaan, siis suojatun yksityiselämän aluetta. Lisäksi lukijoille annettiin lapsi syyllistäen väärä kuva asiasta, jota ei ylipäätään olisi lainkaan pitänyt käsitellä julkisuudessa ilman huoltajan lupaa. Äiti ei halunnut käyttää vastineoikeuttaan, koska sellainen olisi ollut vain omiaan lisäämään asian julkisuutta. LEHDEN VASTAUSAlueviestin päätoimittaja Erkki Petman mukaan koululakkoon ja sen taustoihin suhtauduttiin uutisoinnissa neutraalisti ottamatta kantaa mahdollisiin syyllisyyskysymyksiin. Ratkaisumallit kertoi virkamiehenä asiassa haastateltu kaupungin sivistystoimenjohtaja. Päätoimittaja Petmanin mielestä oppilas ei voi olla jutuista tunnistettavissa, koska yhdessäkään uutisessa ei ole mainittu edes oppilaan sukupuolta, jottei hänen henkilöllisyytensä sitä kautta tulisi ilmi. RATKAISUUutisoinnin taustalla on pienehkön paikkakunnan koulussa vallinnut tulehtunut tilanne ja siitä aiheutunut koululakko. Osa koulun oppilaiden vanhemmista oli arvioinut erään oppilaan, siis kantelijan lapsen, käytöksen sellaiseksi, että he kieltäytyivät päästämästä lapsiaan kouluun. Alueviestin uutisoinnin mukaan vanhemmat olivat syyttäneet tilanteesta kouluun syksyllä muuttanutta oppilasta. Lehti kertoi myös prosessista oppilaan siirtämiseksi erityisopetukseen: ”Kyse on hänen sosiaalilista taidoistaan. Ongelmat tulisi selvittää psykologisin ja lääketieteellisin tutkimuksin ja etsiä niiden avulla ratkaisua”. Lisäksi jutuissa kerrottiin, että ”häirikkönä pidetylle oppilaalle” oli hankittu koulunkäyntiavustaja. Jutuista ilmeni myös se, että yhteistoiminta kodin kanssa oli osoittautunut ongelmalliseksi, koska oppilaan huoltajina toimivat myös hänen isovanhempansa. Hyvän journalistisen tavan mukaan tiedotusvälineet eivät pääsääntöisesti voi julkaista tietoja henkilön yksityiselämään kuuluvista asioista ilman hänen tai hänen huoltajansa suostumusta. Suojan kaventamista voidaan perustella vain yleisellä edulla. Suojattavaan yksityiselämään kuuluvina asioina Julkisen sanan neuvosto on pitänyt mm. sairauksia ja lapsen käyttäytymistä. Yksityiselämän loukkauksia arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko kohde jutuista tunnistettavissa. Alueviestin kirjoituksissa mainittiin nimeltä koulu, mutta oppilaasta ei kerrottu muuta kuin, että hän oli muuttanut kyseiseen kouluun syksyllä. Neuvoston mielestä oppilas ei ollut näiden seikkojen perusteella jutuista tunnistettavissa.Koululakon taustan ja nykytilan selvittämiseksi lehden oli neuvoston mielestä kerrottava paitsi tulehtuneeseen tilanteeseen johtaneista syistä myös toimista ongelmatilanteen ratkaisemiseksi. Näistä asioista lehti kertoi neuvoston mieleistä maltillisesti ja asiallisesti lapsen yksityiselämää riittävästi suojaten. Jutuissaan lehti myös korosti, että kyse oli väitteistä ja vanhempien syytöksistä, ei kiistattomista tosiasioista. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Alueviesti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.