3098A/IL/02

Vapauttava

Lehdet kertoivat uutistoimiston kautta tulleessa uutisessa New Yorkin terrori-iskusta epäillyn miehen kuolinilmoituksesta ja ilmoituksen jättäneestä naisesta. Lehdet saivat kertoa tietoja naisen taustasta ja suhteesta terroristiksi epäiltyyn mieheen, koska nainen oli itse myötävaikuttanut uutisarvoisen ilmiön syntyyn julkaisemalla kuolinilmoituksen maan suurimmassa päivälehdessä. Nainen ei ollut uutisesta tunnistettavissa. Vapauttava.

KANTELU Uutislehti 100 julkaisi 13.11.2001 uutistoimiston välittämän uutisen, jossa kerrottiin valtakunnallisessa päivälehdessä julkaistusta New Yorkin terrori-iskusta epäillyn miehen kuolinilmoituksesta. Kantelija on kyseisen kuolinilmoituksen jättänyt nainen. Hän oli merkinnyt ilmoitukseen miehen nimeksi Mohamed El-Amir, jonka uutisessa kerrottiin olevan yksi Mohamed Attan käyttämistä peitenimistä. Kantelijan mielestä ilmaisu ”peitenimi” oli virheellinen, koska El-Amir ei ole peitenimi vaan Mohamedin perheeseen kuuluva nimi. Myös kantelijan taustasta kertonut osuus sisälsi kantelun mukaan virheitä. Kantelija katsoo myös hänen yksityiselämän suojaansa loukatun, koska jutussa mainittiin hänen ikänsä ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisensä. Kantelija pitää loukkaavina myös kohtia, joissa kyseenalaistettiin hänen ja Mohamed Attan välisen kirjeenvaihdon uskottavuus ja kerrottiin, että hän on aikaisemmin työskennellyt uutisen välittäneessä uutistoimistossa. Hän kertoo sopineensa kyseisen uutistoimiston kanssa jo vuosia sitten, että se ei saa koskaan käyttää hänen nimeään eikä julkaista häneen liittyviä tietoja. LEHDEN VASTAUSUutislehti 100:n päätoimittaja Ismo Uusituvan mielestä uutistoimiston välittämien juttujen julkaisemisen lähtökohtana täytyy olla se, että niihin voi luottaa. Asiatietojen ja julkaisukelpoisuuden tarkistaminen kuuluu niissä ensisijaisesti uutistoimistolle. Kantelun kohteena olleessa tapauksessa ei ollut syytä epäillä, että em. asioita olisi laiminlyöty. Kun vielä kantelijaa ei epäilty mistään eikä esimerkiksi hänen nimeään kerrottu, lehti katsoo, että se ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Kantelijan mainitsemasta sopimuksesta päätoimittaja Uusitupa toteaa, että yksittäisen lehden on mahdotonta tarkistaa, onko tällaisia sopimuksia olemassa. RATKAISUUutislehti 100:n uutisessa kerrottiin New Yorkin terrori-iskusta epäillyn miehen kuolinilmoituksesta, joka oli julkaistu valtakunnallisessa päivälehdessä. Uutinen oli tullut lehteen uutistoimiston kautta. Uutisen mukaan ilmoituksessa kuolleeksi mainittu Mohamed El-Amir on yksi terrorismista epäillyn Mohamed Attan käyttämistä peitenimistä. Kuolinilmoituksen jättäneen naisen kerrottiin käyneen Attan kanssa säännöllistä kirjeenvaihtoa internetissä. Naisen taustaa selostettiin kertomalla hänen työtehtävistään uutisen välittäneessä uutistoimistossa, minkä lisäksi uutisessa mainittiin naisen jääneen työkyvyttömyyseläkkeelle ja vaihtaneen nimeään joitakin kertoja. Uutisessa kerrottiin naisen ikä, ja jutun yhteydessä julkaistiin kuva kuolinilmoituksesta, josta ilmeni naisen etunimi.Journalistin ohjeiden mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Asiatiedot on puolestaan tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista, myös silloin kun ne on jo aiemmin julkistettu. Tiedotusväline kantaa vastuun uutisoinnista silloinkin, kun uutinen on tullut uutistoimistolta. Uutistoimisto on yksi uutislähde muiden joukossa.Tiedotusvälineet eivät siis pääsääntöisesti voi julkaista tietoja henkilön yksityiselämään kuuluvista asioista ilman hänen suostumustaan. Toisaalta tietoinen pyrkimys julkisuuteen saattaa vaikuttaa henkilön suojan laajuuteen. On myös mahdollista, että henkilö jonkin menettelynsä johdosta herättää niin paljon yleistä mielenkiintoa, että se vaikuttaa hänen suojapiiriään supistavasti. Tässä tapauksessa julkisuuden kohteeksi joutunut kantelija oli myötävaikuttanut uutisarvoisen ilmiön syntyyn julkaisemalla maan suurimmassa päivälehdessä terroristiksi epäillyn miehen kuolinilmoituksen. Lisäksi hän oli aikaisemmin antamissaan haastattelussa itse kertonut intiimejä seikkoja suhteestaan kyseiseen mieheen. Näillä perusteilla lehti on voinut kertoa tietoja kantelijan taustasta ja suhteesta terroristiksi epäiltyyn mieheen. Neuvosto otti lisäksi huomioon, että uutisen yhteydessä julkaistusta kuolinilmoituksesta ilmeni vain naisen etunimi. Neuvosto piti epätodennäköisenä, että kantelija olisi sen perusteella ollut uutisesta tunnistettavissa. Kantelija pitää loukkaavina myös kohtia, joissa kyseenalaistettiin hänen ja Mohamed Attan välisen kirjeenvaihdon uskottavuus ja kerrottiin, että hän on aikaisemmin työskennellyt uutisen välittäneessä uutistoimistossa. Neuvosto toteaa, että uutisessa ei paljastettu kirjeenvaihdon sisältöä. Työsuhde ei puolestaan yleensä ole sellainen haitallinen yksityiselämään kuuluva seikka, jonka mainitseminen loukkaisi asianomaisen yksityiselämän suojaa. Neuvoston mielestä uutinen ei myöskään sisältänyt sellaisia asiavirheitä, jotka lehti olisi kyennyt oma-aloitteisesti oikaisemaan. Kantelija itse ei ollut tehnyt oikaisuvaatimusta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Uutislehti 100 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.