KANTELU Perhonjokilaakso julkaisi 14.6.2001 uutisen, jossa kerrottiin kadonneen henkilön löytymisestä hukkuneena. Jutussa mainittiin uhrin nimi aviopuolison nimenomaisesta kiellosta huolimatta. Nimen julkistamisella ei ollut kantelun mukaan etsintöjen kannalta enää mitään merkitystä. Mitään rikosta ei myöskään epäilty. Kantelun mukaan uutisen loppuosassa vihjataan jopa heitteillejättöön, kun vainaja ”ilmoitettiin kadonneeksi vasta viikon kuluttua katoamisesta”. Sitä, että hukkuneella mahdollisesti ”oli ollut tapana poistua toisinaan pariksi päiväksi” ei kantelijan mielestä olisi myöskään ollut tarpeellista tiedottaa kaikelle kansalle. Yksityishenkilön elämäntavat ovat hänen ja hänen perheensä yksityisasioita. Kantelija ei ole asianosainen vaan uhrin aviopuolison puolesta kannellut työterveyslääkäri.LEHDEN VASTAUSPerhojokilaakson päätoimittaja Mauri Aho kertoo vastauksessaan, että hukkunutta koskenut katoamisuutinen henkilötietoineen oli julkaistu Keskipohjanmaa-lehden verkkolehdessä jo 12.6.2001. Tämän uutisen pohjalta Perhojokilaakson toimittaja soitti poliisille, joka vahvisti, että uutisen tiedot pitivät paikkansa. Poliisin mukaan henkilötiedot ja valokuva kadonneesta henkilöstä olisivat lähteneet muillekin tiedotusvälineille 12.6.2001, ellei uhria löydettäisi. Saman päivän iltana poliisi välitti tiedon lehden toimitukseen, että kadonnut oli löydetty hukkuneena. Toimitus muokkasi jo laadittua katoamisuutista uuden käänteen mukaiseksi säilyttäen uutisessa hukkuneen henkilön nimen. Lehti painettiin keskiviikkona 13.6. aamupäivällä ja jaettiin 14.6.2001.Keskiviikkoaamuna vainajan leski soitti lehden konttoriin ja tiedusteli toimistonhoitajalta, onko uutisessa hukkuneen henkilön nimeä. Uutisessa ollut nimi jäi toimistonhoitajalta havaitsematta, ja hän ilmoitti leskelle, että uutisessa ei ollut nimeä. Huomattuaan nimen olevan uutisessa hän soitti välittömästi leskelle. Kun toimistonhoitaja ei saanut tätä puhelimella kiinni, hän jätti viestin lesken puhelinvastaajaan. Lehti oli jo kirjapainossa, kun toimitus sai ilmoituksen siitä, että nimeä ei pitäisi julkaista. Ilmoitus tuli lehteen liian myöhään, minkä lisäksi tilanteen teki erikoiseksi se, että etsityn henkilön nimi oli jo julkisuudessa. Tieto siitä, että ”hukkuneella oli tapana poistua toisinaan pariksi päiväksi”, oli myös peräisin poliisilta. Maininta tästä oli uutisessa, jotta lukija ymmärtäisi, miksi etsinnät aloitettiin vasta päivien kuluttua kyseisen henkilön katoamisen jälkeen. RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan onnet-tomuuden uhrin nimi olisi jul-kai-stava vain, jos nimen julkaisemi-sella on huo-mat-tavaa yleistä merkitystä esimer-kiksi uhrin ase-man johdos-ta tai julkaisemista voidaan muuten perus-tella paina-villa syil-lä. Vaikka tiedolla uhrin nimestä voi olla oma uutisarvonsa, voi nimen julkaiseminen toi-saalta aiheuttaa omaisille lisää kärsimystä ja merkitä puuttumista heidän yksityisyyteensä.Nyt jutussa mainittiin hukkuneen nimi, ja jutussa tuotiin esille uutisen kannalta tarpeettomia yksityiskohtia. Hukkunut ei ollut julkisuuden henkilö, eikä nimen jul-kaisemi-sella ollut huo-mat-tavaa yleistä merkitystä. Neuvoston mielestä nimen julkaisemista ei voida tässä tapauksessa perustella muillakaan syil-lä. Näillä perusteilla neuvosto katsoo, että Perhonjokilaakso on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.
Menu