KANTELU Lapsen maailma -lehti julkaisi numerossa 5/2001 eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion haastattelun, jonka otsikkona oli ”Lapsen oikeuksien sinnikäs puolustaja”. Jutussa kerrotaan, että pedofiilikanteluja ei olisi tehty, vaikka mm. kantelijan edustama yhdistys on tehnyt niitä paljon juuri eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lisäksi lause ”taustojen selvittämisestä on esitetty vaatimuksia” on kantelijan mielestä epämääräinen, koska kantelijan edustama yhdistys on esittänyt kyseisen vaatimuksen kirjallisesti oikeusministeri Johannes Koskiselle. Jutussa ei myöskään kerrota mitään Euroopan komission lasten suojaamiseksi antamasta suosituksesta.LEHDEN VASTAUSLapsen Maailma -lehden päätoimittaja Mauri Upanne kertoo artikkelin käsitelleen apulaisoikeusasiamies Riitta Leena Pauniota, jonka haastatteluun juttu perustuu. Juttu toimitettiin myös Paunion tarkistettavaksi. Kantelijaa, siis Vastuullinen Vapaus ry:tä, ei mainita artikkelissa. Kantelija ei myöskään ole ollut lehteen missään yhteydessä eikä ole esittänyt lehdelle minkäänlaisia vaatimuksia. Kantelijan vääräksi väittämä kohta liittyy artikkelin päivähoitoa ja koulua käsittelevään osaan, joka on otsikoitu ”Vailla hoitoa ja opetusta”. Osuuden alkupuolella kerrotaan kanteluista, joita on tehty sekä päivähoitopaikkojen riittämättömyydestä että opettajien lomautuksista. Loppuosassa, johon kantelu kohdistuu, todetaan kategorisesti, että ”pedofiilijuttuja ei kanteluissa näy”. Päätelmä perustui apulaisoikeusasiamiehen kommenttiin, että sosiaali- ja virkamiehiin kohdistuvia lasten hyväksikäyttöepäilyjä ei heillä juurikaan ole. Toki sellaisiakin kanteluita on, ei kuitenkaan niin paljon kuin julkisuuden perusteella saattaisi olettaa. Niiden tahojen, jotka ovat vaatineet lasten kanssa työskentelevien taustojen selvittämistä, esille ottamiseen haastattelussa ei ollut mitään syytä. Euroopan komission suosituksesta, johon kantelija viittaa, lehti uutisoi numerossa 6 – 7 / 2001 jutussa, jonka otsikkona oli ”Lapsiseksistä yhtenäiset rangaistukset EU:ssa”. RATKAISUTiedotusväline päättää itse, mitä asioita se uutisoi ja mistä näkökulmasta. Samalla hyvä journalistinen tapa edellyttää, että virheellinen asiatieto oikaistaan viivytyksettä, joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa. Oikaisuvelvollisuutta ei kuitenkaan synny, jos virhe on vähäinen tai itse asiaan nähden epäolennainen. Neuvosto yhtyi kantelijan käsitykseen siitä, että jutussa olleen toteamuksen ”pedofiilijuttuja ei kanteluissa näy” voi ymmärtää siten, että pedofiilikanteluja ei olisi tehty. Tosiasiassa niitä on tehty, ei kuitenkaan niin paljon kuin julkisuuden perusteella saattaisi olettaa, kuten lehti vastauksessaan toteaa. Toteamus pedofiilikanteluiden määrästä perustui kuitenkin apulaisoikeusasiamiehen haastatteluun, ja hän oli tarkistanut jutun. Lisäksi kyse oli laajasta henkilöhaastattelusta, jossa esiteltiin apulaisoikeusasiamiehen työtä lapsen oikeuksien valvojana. Tätä taustaa vasten toteamus pedofiilijuttujen määrästä oli jutun kokonaisuuden kannalta epäolennainen. Jutussa todetaan lisäksi, että ”lasten kanssa työskentelevien taustojen selvittämisestä on esitetty vaatimuksia ja lakiesitystä valmistellaan parhaillaan”. Kantelijan mielestä lause on epämääräinen, koska kantelijan edustama yhdistys on esittänyt kyseisen vaatimuksen kirjallisesti oikeusministerille. Neuvoston mielestä niiden tahojen, jotka ovat vaatineet lasten kanssa työskentelevien taustojen selvittämistä, yksilöiminen ei ollut jutun kannalta keskeistä. Euroopan komission suosituksesta, johon kantelussa myös viitataan, lehti puolestaan kertoi seuraavassa numerossaan. Näillä perusteilla neuvosto katsoo, että Lapsen Maailma ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu