KANTELU 15.5.2001 MTV3 esitti 29.4.2001 Karpolla on asiaa ohjelman, jossa käsiteltiin lähestymiskieltohakemusten toteutumista ja järjestelmään liittyviä ongelmia. Esimerkkinä tuotiin esille rajanaapurusten välinen kiista. Tässä yhteydessä ohjelmassa haastateltu hotellinpitäjä esitti kantelun mukaan entisestä rajanaapuristaan, siis kantelijasta, totuudenvastaisia seikkoja, joiden virheellisyyden toimittaja olisi voinut tarkastaa hallussaan olevista asiakirjoista. Ohjelmassa haastateltava mm. väitti, että kantelija olisi myöntänyt syyllisyytensä haastateltavan mainitsemiin tekoihin, mm. pihapuiden kaatamiseen. Kantelija toteaa kiistäneensä kaikki, myös haastateltavan hänestä esittämät väitteet, ja esimerkiksi pihapuiden kaatamisen osalta syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Ohjelmassa esitettiin kantelun mukaan paikkansapitämättömiä tietoja myös haastateltavan vireille paneman lähestymiskiellon vaiheista. Toisin kuin ohjelmassa annetaan ymmärtää lähestymiskieltohakemus jätettiin tutkimatta, koska haastateltava ei useista oikeuden kehotuksista huolimatta kyennyt täydentämään perusteetonta hakemustaan siten, että tuomioistuin olisi voinut sitä edes tutkia. Vaikka kantelija ”nimettiin” ohjelmassa lueteltujen kiusaamistapausten ja rikosten tekijäksi, hänen näkökantaansa ei tuotu ohjelmassa esiin. Hänen syyllisyytensä tehtiin selväksi ilman mitään hyväksyttäviä perusteita pelkkien haastateltavan väitteiden avulla. Kantelijan mielestä hänet yksilöitiin ohjelmassa siten, että olisi ollut sama kuin hänen nimensäkin olisi ohjelmassa ilmoitettu.MTV3:N VASTAUSToimittaja Hannu Karpo kertoo, että kantelun kohteena olevan haastatteluosuuden tarkoituksena oli kertoa lähestymiskieltoasian käsittelyn vaiheista. Ohjelman valmistamiseksi riitti tieto, että siinä mainitut asiat ovat tapahtuneet, koska ohjelma käsitteli niiden perusteella liikkeelle pantua lähestymiskieltohakemusta. Sen perusteena olevista kiusaamistapahtumista esiteltiin sellaiset asiat, joille oli löydettävissä näyttö joko toimittajan tekemistä haastatteluista tai todistelu-, tutkinta- ja oikeudenkäyntiaineistosta. Toimittaja Karpon mukaan tällainen dokumentointi on hyväksyttävä asiapohja, eikä siihen tarvitse sisällyttää toisen osapuolen väitteitä. Puiden katkomisesta syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, koska poliisin ottamat valokuvat ”katosivat” ja käsittelymateriaalina käytettiin kantelijan lähettämiä valokuvia. Pahoinpitelysyytteeseen syyttäjä on ilmoittanut yhtyvänsä. Lähestymiskiellon hakeminen alkoi poliisin kehotuksesta. Sekä hotellinpitäjän itsensä että ohjelmassa kuullun käräjätuomarin haastatteluista käy ilmi, mistä syystä hotellinpitäjä hävisi lähestymiskieltojuttunsa. Kantelija valittaa tästäkin asiasta, vaikkei se liity mitenkään häneen. Toimittaja Karpon mukaan naapurikärhämöinti on ollut paikkakunnalla yleisesti tiedossa. Siitä on mm. kirjoitettu paikallislehdessä kantelijan nimi mainiten. Näiden seikkojen vuoksi hänet on saatettu tunnistaa paikkakunnalla. Ohjelmassa ei kuitenkaan ollut tarkoitus leimata kantelijaa henkilönä.RATKAISUKarpolla on asiaa -ohjelman aiheena olivat lähestymiskieltojärjestelmään liittyvät ongelmat. Ohjelmassa haastateltu lähestymiskieltoa hakenut hotellinpitäjä väitti kantelijaa syylliseksi useisiin ohjelmassa mainittuihin rikoksiin ja muihin moitittaviin tekoihin. Kantelijaa ei kuultu ohjelmassa. Tiedotusvälineissä on voitava käsitellä asioita myös yksityisten henkilöiden subjektiivisten kokemusten perusteella. Tällöin ei aina voida välttää sitä, että esille tulee muidenkin elämään ja toimintaan liittyviä seikkoja. Tiedotusvälineiden on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota niiden henkilöiden yksityiselämän suojaamiseen, joita ei ole kuultu tai jotka eivät ole antaneet suostumustaan heitä koskevien tietojen antamiseen. Lisäksi tiedotusvälineen on aina varmistuttava siitä, että lukija tai katsoja saa sen esille nostamasta asiasta oikean kuvan. Virheetönkin selostus voi olla harhaanjohtava, jos olennaisia seikkoja on jätetty kertomatta. Nyt ohjelmassa tuli esille yksipuolisesti vain haastateltavan näkökulma, josta neuvoston mielestä syntyi sellainen käsitys, että kantelija olisi myöntänyt syyllisyytensä mm. pihapuiden kaatamiseen. Lähestymiskieltoasian selostuksesta välittyi puolestaan sellainen kuva, että hakemus ei olisi menestynyt siksi, että kantelija muutti pois haastateltavan naapurustosta. Ohjelmassa ei kerrottu, että syyttäjä oli tehnyt puunkaatoasiassa syyttämättäjättämispäätöksen, ja että käräjäoikeus oli jättänyt lähestymiskieltohakemuksen tutkimatta siksi, että haastateltava oli toistuvasti laiminlyönyt tuomioistuimen pyytämän hakemuksen täydennyksen toimittamisen. Puutteellisella kuvauksella esille tuotujen asioiden taustoista ohjelmasta välittyi väärä kuva lähestymiskieltohakemuksen hylkäämisen perusteista. Kertomatta jätettyjen seikkojen painoarvo oli neuvoston mielestä kuitenkin sekä ohjelman että kantelijan kannalta kohtuullisen pieni. Ohjelman aiheena oli lähestymiskieltojärjestelmään sisältyvät ongelmat yksityisen henkilön näkökulmasta arvioituna, ja kyseinen kiista tuotiin siinä esille vain yhtenä esimerkkinä. Ne paikkakuntalaiset, jotka kykenivät tunnistamaan kantelijan ohjelmasta, olivat neuvoston käsityksen mukaan jo muutenkin tietoisia asiasta, koska siitä oli kirjoitettu mm. paikkakunnan lehdessä kantelijan nimi mainiten. Näiden seikkojen perusteella neuvosto päätti olla ryhtymättä asiassa enempiin toimenpiteisiin.
Menu