3002/AL/01

Langettava

KANTELU Suomen Kuvalehti julkaisi numerossa 12/2001 päätoimittaja Tapani Ruokasen kirjoituksen, jossa Ruokanen pohti oikeusvaltion olemusta. Kantelija kertoo Ruokasen ottaneen kirjoituksensa lopussa esille tapauksen, jossa oppilaskodin hoitajaa syytettiin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ruokasen mukaan ”moni syyllinen pääsee kuin koira veräjästä, koska rikos vanhenee”. Ruokanen toteaa olevan pöyristyttävää, että seuran, jonka nimi kirjoituksessa mainitaan, yritykset auttaa sen piirissä seksuaalirikoksen uhreiksi joutuneita lapsia on tuomittu toisessa lehdessä, hurskastelun säestyksellä. Myös tämän toisen lehden nimi mainitaan kirjoituksessa. Ruokanen jatkaa toteamalla, että ”itse konna on vapaalla jalalla ja voi hyvin – häntä suojellaan, ei uhreja. Siksi toivoisi, että helvetti on olemassa”. Lopuksi Ruokanen vaatii yleisen edun vuoksi uutta syyteharkintaa.Kantelijan mielestä Ruokanen on leimannut oikeuslaitoksen lainvoimaisella päätöksellä syytteistä vapautetun henkilön syylliseksi vakavaan rikokseen. Toisin kuin Ruokanen antaa ymmärtää, syytetty ei välttänyt oikeutta siksi, että rikosilmoituksessa väitetyt teot olisivat vanhentuneet vaan siksi, että mitään näyttöä rikoksista ei tutkinnassa ole saatu. Kantelija kertoo syyttäjän tehneen asiassa syyttämättäjättämispäätöksen perusteellisen poliisitutkinnan jälkeen. Asianomistajat kantelivat syyttäjän päätöksestä valtakunnansyyttäjälle, joka totesi kantelun aiheettomaksi. Eduskunnan oikeusasiamies puolestaan totesi poliisitutkinnasta tehdyn kantelun aiheettomaksi. Kolumnin JSN:lle arvioitavaksi tuonut kantelija ei ole kolumnissa tarkoitettu henkilö.LEHDEN VASTAUSSuomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kertoo vastauksessaan, että lehden tietoon oli kolumnia kirjoitettaessa tullut runsaasti kokonaan uutta tietoa suomalaisten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kolumnissaan Ruokanen oli halunnut alleviivata kärjistävästi ja lyhyesti oikeuslaitoksen vaikeuksia käsitellä uhriksi joutuneita lapsia. Ruokanen pitää kohtuuttomana kantelijan väitettä, että hän olisi leimannut oikeuslaitoksen syyttömäksi todenneen henkilön syylliseksi. Päätoimittaja Ruokanen on oheistanut vastauksensa liitteeksi Suomen Kuvalehdessä myöhemmin olleen juttukokonaisuuden lapsiuhreista. Siitä ilmenee, että oikeuslaitos ei ollut käsitellyt kyseisten lasten hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia.RATKAISUSuomen Kuvalehden päätoimittajan puuttui kolumnissaan yhteiskunnallisesti merkittävään ja varsin ongelmalliseen asiaan, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tässä yhteydessä päätoimittaja väitti monen syyllisen pääsevän kuin koira veräjästä, koska rikos vanhenee. Neuvoston mielestä kolumnissa mainitut yksityiskohdat antoivat asiaa muutenkin tunteville selviä viitteitä siitä, että kirjoituksessa tarkoitettiin tapausta, jossa erään oppilaskodin hoitajaa syytettiin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Esiin tuotujen seikkojen perusteella ainakin tapauksesta muutenkin perillä olevat henkilöt ovat neuvoston mielestä voineet tunnistaa syytteistä vapautetun henkilön, vaikka häntä ei kolumnissa nimeltä mainittukaan.Neuvoston mielestä kolumnin lauseella ”itse konna on vapaalla jalalla ja voi hyvin” tarkoitettiin väitetyn seksuaalirikoksen tekijää ja sillä viitattiin oppilaskodin hoitajaan. Kolumnissa hänet leimattiin seksuaalirikolliseksi, vaikka esitutkinnassa ei oltu todettu rikosta tapahtuneeksi, ja syyttäjä oli tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Lisäksi kolumnista saattoi saada sellaisen kuvan, että syyttämättäjättämispäätöksen perusteena olisi ollut tekojen vanhentuminen, mikä ei vastannut päätöksen sisältöä. Näillä perusteilla neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.