KANTELUYleisradio esitti 20.11.2000 MOT-ohjelman, jossa käsiteltiin uskonnollisia yhdyskuntia ja niiden varainhankintaa. MOT:n perusväittämänä oli, että adventtikirkko ja määrittelemättömäksi jäänyt joukko muita uskonnollisia yhteisöjä hankkii jäsenistöltään rahaa epäasiallisin keinoin. Ohjelman väitteet epäasiallisesta testamenttien ja lahjoitusten hankinnasta perustuivat kuitenkin vain yhteen, 90-vuotiaan N.N:n, tapaukseen. Siinäkin oli kyse lahjan vastaanottamisesta, eikä pelkkä lahjan vastaanottamiseen suostuminen oikeuta ohjelmassa esitettyihin väitteisiin, joista osa oli lisäksi virheellisiä. Maanvuokrasopimusta koskevassa osiossa jätettiin puolestaan esittämättä oleellisia tietoja, jolloin kokonaiskuva asiasta vääristyi merkittävästi. Ohjelmassa annettiin ymmärtää, että ”Kerttu A.” teki kanteen adventtikirkkoa vastaan ja voitti juttunsa. Tosiasiassa oikeudenkäyntiin päädyttiin ensisijaisesti adventtikirkon saatavan perimiseksi, kun osapuolet eivät päässeet sopimukseen korvauksen määrästä. ”Kerttu A.” nosti vasta tämän jälkeen vastakanteen puolustautuakseen velkomiskannetta vastaan. Muutenkin toimittaja esitti keskeneräisessä asiassa totuutena vain toisen osapuolen esittämiä näkemyksiä jättäen selostamatta adventtikirkon puolelta oikeudenkäynnissä esitetyt näkemykset. Lisäksi ohjelma antoi selvästi virheellisen kuvan adventtikirkon suhteesta Oskar Salosen säätiöön ja sen omaisuuden menetykseen. Edelleen ohjelmassa viitattiin erääseen rikosilmoitukseen vihjaamalla, että rikos olisi tapahtunut, vaikka asiassa oli tehty syyttämättäjättämispäätös. Myös kansainvälisen adventtikirkon johtajan eroamisesta annettiin väärä kuva, ja Ellen G. White oli ohjelmassa esillä vain adventtikirkon leimaamistarkoituksessa. Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtaja sai puolestaan kritiikittömästi esittää vakavia väitteitä uskonnollisten yhteisöjen menettelytavoista yksilöimättä väitteitä ja selvittämättä mihin väitteet perustuivat. Ohjelmassa käsiteltiin lähes pelkästään adventisteja, ja näin kaikki se, mitä puheenjohtaja ohjelmassa väitti yleisesti uskontoyhteisöistä, kohdistui adventtikirkkoon, vaikka puheenjohtaja ei välttämättä ole niin edes tarkoittanut. YLEISRADION VASTAUSYleisradion ohjelmajohtaja Astrid Gartzin mukaan ohjelmassa rajoituttiin tarkastelemaan pienten uskonnollisten yhteisöjen varainhankintaa. Ohjelmassa ei tuotu esiin kenenkään uskonnollista vakaumusta asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Kaikki ohjelmassa esitetyt tiedot tarkistettiin huolellisesti kirjallisista dokumenteista tai asiaa tuntevilta henkilöiltä. 90-vuotiaan N.N:n tapauksesta tyydyttiin selostamaan tapahtumat ja tosiasiat, johtopäätökset ovat katselijan. Mikään ei kuitenkaan vaatinut kirkkoa vastaanottamaan lahjoituksena iäkkään, dementian kynnyksellä olevan jäsenensä omaisuutta. Televisio-ohjelmassa aikaa on käytettävissä vain rajallisesti ja siksi maanvuokrasopimusta koskeneen oikeudenkäynnin selostus oli pelkistettävä olennaiseen. Oikeudenkäynnissä oli rinnakkain kaksi kannetta, adventtikirkon esittämä korvauskanne ja sen vastakanteena vastaajan vaatimus kohtuuttoman vuokrasopimuksen irtisanomisesta. Oikeudenkäynti oli selostettu ohjelmassa hieman yksinkertaistettuna mutta olennaisilta osiltaan oikein. Hävinneen osapuolen näkemyksillä ei tässä vaiheessa ollut enää suurta merkitystä, koska käytettävissä oli jo tuomioistuimen päätös paljon puhuvine perusteluineen. Selostus Oskar Salosen säätiön ja adventtikirkon talouskytkennöistä perustui tosiasioihin, eikä sillä ole leimattu tavallisia adventtikirkon jäseniä. Rikosilmoituksen osalta ohjelmassa on nimenomaan mainittu, että se ei ole johtanut pidemmälle. Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtajan lausuntoihin kohdistettiin normaali lähdekritiikki. Siinä otettiin huomioon hänen yli kymmenen vuoden kokemuksensa Uskontojen uhrit ry:n johtotehtävissä sekä sadat omaisten ja muiden asianosaisten yhteydenotot yhdistykseen ohjelmassa käsiteltyä 90-vuotiaan N.N:n tapausta vastaavissa tilanteissa.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Kenenkään uskonnollista vakaumusta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Jos nimettyä henkilöä tai yhteisöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä.Tiedotusvälineissä on voitava käydä avointa ja kriittistä keskustelua myös uskonnollisista yhteisöistä, ja yleisesti merkittäviä kysymyksiä on voitava käsitellä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Nyt MOT-ohjelmassa käsiteltiin uskonnollisia yhdyskuntia ja niiden varainhankintaa perusväittämänä se, että adventtikirkko hankkii jäsenistöltään rahaa epäasiallisin keinoin. Ohjelman näkökulma oli adventisteille kielteinen, mutta neuvoston mielestä ohjelmantekijät kykenivät perustelemaan väitteensä, minkä lisäksi ohjelmassa kuultiin myös Adventtikirkon edustajaa. Velkomiskannetta ja maanvuokrasopimusta koskeneessa osuudessa kokonaisuus tuotiin esille hieman puutteellisesti, mutta kertomatta jätettyjen seikkojen painoarvo oli ohjelman kokonaisuuden kannalta pieni. Näillä perusteilla neuvosto katsoo, että Yleisradio ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu