KANTELUAlibi julkaisi 28.9.2000 ilmestyneessä numerossa jutun, jossa kerrottiin Kemiönsaaren yläasteen oppilaan itsemurhasta. Tapauksen herättämän kohun vuoksi tilanne koulussa ei ollut mitenkään normaali Alibi-lehden päätoimittajan tullessa yllättäen tekemään haastattelua. Kantelijan, kyseisen koulun rehtorin, mukaan jutussa on tuotu julki hänen ja lehden päätoimittajan välinen keskustelu, jonka päätoimittaja nauhoitti lupaa kysymättä. Nauhurin hän laittoi päälle huomaamatta kysymyksiensä lomassa. Päätoimittaja ei myöskään toimittanut luettavaksi luvattua tekstiä vaan menetteli vastoin, mitä oli sovittu.LEHDEN VASTAUSAlibin päätoimittaja Mika Lahtonen kertoo halunneensa lähestyä aihetta kriittisestä näkökulmasta, koska koulukiusaaminen on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä asia. Ennen rehtorin haastattelua päätoimittaja oli haastatellut kyseisen 13-vuotiaan oppilaan vanhempia. Heidän haastattelunsa aikana ilmeni sellaisia väitteitä, että päätoimittaja päätti paluumatkalla poiketa Kemiönsaaren yläasteella yrittämässä tapaamista rehtorin kanssa. Matkalla koululle hän yritti tavoittaa rehtoria puhelimitse, mutta hän oli tuolloin varattu. Päästyään rehtorin huoneeseen päätoimittajalla oli haastattelunauhuri näkyvästi kädessä. Päätoimittaja esitteli itsensä ja kertoi valmistelevansa artikkelia koulukiusaamisesta ja sen yhteydestä 13-vuotiaan itsemurhaan. Lehden nimen kultuaan rehtorin käyttäytyminen muuttui selvästi epäasialliseksi. Hän ei halunnut antaa mitään haastattelua, eikä vastannut oikeastaan yhteenkään konkreettiseen kysymykseen. Hän kuitenkin pyysi, että hän saisi lukea jutun ennen sen julkaisua. Päätoimittaja vastasi, että oman haastattelun osalta rehtorilla on se oikeus. Hän ei kuitenkaan luvannut toimittaa koko juttua kantelijalle luettavaksi. Päätoimittaja yritti tavoittaa rehtoria, mutta ei saanut häntä kiinni koulusta. Koska juttu ei sisältänyt rehtorin haastattelua, päätoimittaja ei katsonut aiheelliseksi ryhtyä tavoittamaan häntä kotoa.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että tiedot hankitaan avoimesti ja rehellisin keinoin. Haastateltavalle tulee aina selvästi ilmaista, että hän on tekemisissä työtään tekevän journalistin kanssa. Näin Alibin päätoimittaja oli tehnytkin. Nauhuri on puolestaan toimittajan muistiinpanoväline, ja sen käyttö haastattelussa on normaalin käytännön mukaista. Tiedotusväline valitsee itse haastateltavansa. Kenelläkään ei silti ole velvollisuutta myöntää haastattelua. Milloin on kysymys päätöksentekijän toimialaan kuuluvasta asiasta, jolla on yleistä merkitystä, tiedotusväline voi ilmoittaa haastateltavan kieltäytymisestä. Tähän sillä saattaa olla myös moraalinen velvollisuus. Tässä tapauksessa haastattelusta kieltäytymisestä sai kertoa, koska jutussa käsitellyllä asialla on yleistä merkitystä ja haastattelupyyntö koski kantelijan johtaman koulun asioita. Lehti kertoi kieltäytymisestä siten, että juttuun oli purettu nauhalta päätoimittajan ja rehtorin välinen keskustelu. Siitä ilmenee selvästi, että kantelija ei halunnut antaa haastattelua. Tästä huolimatta päätoimittaja jatkoi kysymystensä esittämistä pyrkien tekemään haastattelun juuri sillä hetkellä. Koska kantelija ei ollut suostunut haastatteluun, lehden ei olisi pitänyt julkaista kantelijan ja päätoimittajan välillä käytyä keskustelua sellaisenaan. Keskustelun julkaisemisella saattoi kuitenkin olla merkitystä lukijan arvioidessa koulun halukkuutta selvittää tapahtunutta tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Keskustelun sisältö oli kerrottu oikein, eikä tekstin lähettäminen kantelijalle ollut näin ollen asiatietojen tarkistamiseksi tarpeellista. Lisäksi päätoimittaja oli yrittänyt tavoittaa kantelijaa, mutta ei ollut saanut häntä kiinni koulusta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että asiassa ei ole aihetta ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.
Menu