2951/IL/00

Vapauttava

Lehti haastatteli kantelijaa juttua varten, mutta kaikkiin syytöksiin hän ei voinut vastata, koska niitä ei oltu hänelle esitetty. Arvostelu kohdistui kantelijaan hänen virkatoimissaan, ja jutusta ilmeni selvästi, että väitteissä oli kyse juttua varten haastatellun henkilön omista näkemyksistä. Vapauttava.

KANTELUSavonmaa julkaisi 27.9.2000 uutisen, jossa kerrottiin WWF:n norpparisteilystä ja luontovalokuvaajan risteilyllä matkamuistoksi jakaman kuutinvillan aiheuttamasta hälystä. Jutun otsikkona oli ”N.N:n tempaus hämmentää suojelupiirejä / Kuutinvillaa muistoksi WWF:n hyljekummeille”. Jutussa kuultiin sekä kyseistä luontovalokuvaajaa että kantelijaa. Kantelija kertoo päätoimittajan soittaneen hänelle ja kysyneen asiaan mahdollisesti liittyvästä luonnonsuojelulain vastaisesta toiminnasta. Päätoimittaja ei kuitenkaan kertonut, missä yhteydessä asia tulee esille. Lisäksi luontovalokuvaajan haastattelussa on useita kantelijan työnantajaa eli Metsähallitusta ja hänen ammattitaitoaan koskevia halventavia lausahduksia. Myös hänen kodostaan esitetään tietoja, jotka vihjaavat hänen rikkovan lakia ja pitävän saimaannorpan nahkaa ja jopa kalloja kodissaan koriste-esineinä.LEHDEN VASTAUSSavonmaan päätoimittajan Launo Päivätien mukaan kantelijalle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että hän tiedusteli kyseisiä asioita nimenomaan lehtijuttua varten. Tasapuolisuuden nimissä jutussa kuultiin myös kyseistä luontovalokuvaajaa. Hänen kantelijaan ja Metsähallitukseen kohdistamansa arvostelu oli voimakasta, mutta ei asian luonteen ja taustan nähden mitenkään poikkeuksellista. Luontokuvaajan arvostelu kohdistui kantelijan toimintaan julkisessa tehtävässä, ei häneen henkilönä. Sama koskee Metsähallitusta organisaationa. Uutisen julkaisemisen jälkeen kantelija soitti ja oli tyytyväinen siihen, että asia tuli julkiseksi. Hän antoi selvityksensä myös jutussa mainituista muistoesineistä vaatimatta kuitenkaan niihin oikaisua, koska asiat pitivät paikkansa. Hän ei halunnut käyttää myöskään vastineoikeutta.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hyvän tavan mukaista on myös kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Kantelija kertoo päätoimittajan soittaneen hänelle kertomatta kuitenkaan, missä yhteydessä asia tulee esille. Lehden mukaan kantelijalle ei voinut jäädä epäselväksi, että päätoimittaja tiedusteli kyseisiä asioita nimenomaan lehtijuttua varten. Näin ollen osapuolten kertomukset ovat tässä kysymyksessä toisilleen vastakkaiset. Neuvosto ei voi tuomioistuimen tavoin kuulla ja arvioida osapuolten kertomusten luotettavuutta eikä muutenkaan selvittää, mitä osapuolten välillä tosiasiallisesti keskusteltiin. Tämän vuoksi neuvosto ei ratkaisussaan ota kantaa tähän kysymykseen. Neuvosto kuitenkin toteaa, että esittäytyminen journalistiksi riittää yleensä silloin, kun vastapuolella on lausuntojen antamiseen tottunut päätöksentekijä. Milloin nimeltä mainittuun henkilöön kohdistetaan voimakasta arvostelua, on hänelle annettava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus esittää näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Tällöin hänen on voitava vastata keskeisiin toimintaansa kohdistuneisiin väitteisiin. Jutussa luontovalokuvaaja mm. epäilee, että koko karvajupakan taustalla on Metsähallituksen ja siellä erityisesti kantelijan häneen kohdistama ajojahti. Luontovalokuvaajan mukaan kaikki johtuu kateudesta. Lisäksi luontovalokuvaaja vihjaa kantelijan pitävän saimaannorpan nahkaa ja kalloja kodissaan koriste-esineinä.Lehti haastatteli kantelijaa juttua varten, mutta ainakaan koriste-esineitä koskeviin syytöksiin hän ei voinut vastata, koska niitä ei oltu hänelle esitetty. Jutusta ilmeni kuitenkin selvästi, että väitteissä oli kyse juttua varten haastatellun luontovalokuvaajan omista näkemyksistä, ja arvostelu kohdistui kantelijaan hänen virkatoimissaan. Koriste-esineitä koskevillakin väitteillä oli tietty liittymäkohta kantelijan virkaan, ja hän olisi voinut vastinetta käyttäen esittää oman näkökulmansa ja samalla oikaista jutussa mahdollisesti olleet virheet. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savonmaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.