2938/AL/00

Langettava

Lehdessä raportoitiin toimittajan ja kuvaajan kokemuksista eräällä leirillä. Arvostelun voimakkuus ja ehdottomuus huomioon ottaen vastineen julkaisemista ei pidetty riittävänä korjaamaan lehden laiminlyöntejä samanaikaisessa kuulemisessa. Langettava.

KANTELUJournalisti julkaisi numerossa 15/2000 jutun, jossa kerrottiin toimittajan ja kuvaajan kokemuksista Ekotopia-nimisen ryhmän järjestämällä leirillä. Jutun otsikkona oli ”FST ja poliisi sormi suussa tapauksen johdosta / Toimittajaa ja kuvaajaa nöyryytettiin ekoleirillä”.Toivio 2938/AL/00Jutussa aktivisteja syytetään uhkailusta, väkivaltaisuudesta ja jopa vapaudenriistosta. Tässä yhteydessä mainitaan yhden aktivistin nimi, vaikka ei ole mitään näyttöä siitä, että hän olisi syyllistynyt minkäänlaisiin rikoksiin. Jutun keskeisenä lähteenä ovat Ekotopiassa käyneet toimittaja ja kuvaaja. Tietolähteinä heihin olisi pitänyt suhtautua kriittisemmin, koska heidän intressinään on mitä ilmeisimmin ollut entisestään vahingoittaa Ekotopian mainetta ja suojella omaa mainettaan hankkimalla lisää julkisuutta osittain paikkansapitämättömälle versiolleen tapahtumista. Jutussa myös peiteltiin toimittajan ja kuvaajan omaa toimintaa, minkä lisäksi siinä laiminlyötiin samanaikainen kuuleminen – vaikka jutussa arvosteltiin voimakkaasti nimeltä mainittua lääkäriä ja ”aktivisteja”, heitä ei kuitenkaan haastateltu.Särkelä ja Hietala 2945/AL/00Jutussa väitetään perättömästi, että FST:n kuvaajaa ja toimittajaa on nöyryytetty ja että heitä kohtaan on käyttäydytty väkivaltaisesti. Leiriläisten väitetään syyllistyneen myös vapaudenriistoon. Voimakkaista väitteistä huolimatta toimittaja ei ole ollut missään yhteydessä tapahtuman toiseen osapuoleen, Ekotopia-leirin järjestäjiin. Toimittaja ei ole tarkastanut jutussa haastateltujen kuvaajan ja toimittajan esittämien väitteiden todenmukaisuutta myöskään leirin osallistujilta tai tapausta tutkineelta poliisilta. Lisäksi yhdestä ulkomaalaisesta leiriläisestä esitetään nimeltä mainiten lukuisia perättömiä ja epäasiallisia väitteitä. LEHDEN VASTAUSJournalistin päätoimittaja Timo Vuortama kertoo leirillä käyneiden kuvaajan ja toimittajan ottaneen yhteyttä Journalistiliittoon saadakseen oikeudellista ja muuta apua kokemansa kohtelun johdosta. He toivoivat sille myös julkisuutta. Kysymys oli sananvapaudesta ja työturvallisuudesta eli ammattilehdelle tärkeistä asioista. Jutun ydin oli siinä, että journalisteja oli yritetty estää tekemästä työtään. Juttu tehtiin sen jälkeen, kun Ekotopia-leiri oli jo päättynyt, ja siinä kerrottiin ensi käden tietona, miten kuvaaja ja toimittaja olivat tapahtumat kokeneet. Silminnäkijöitä ei siinä vaiheessa enää ollut tavoitettavissa, eikä jutun tehneellä toimittajalla myöskään ollut syytä epäillä kuvaajan ja toimittajan kertomusta. Samanaikaisen kuulemisen mahdollisuudet olivat jutuntekotilanteessa, leirin loputtua ja leiriläisten hajottua eri puolille, olemattomat. Jutussa mainittua hollantilaista lääkäriä lukuun ottamatta ketään ei mainittu nimeltä eikä lääkäriäkään ”arvosteltu voimakkaasti” vaan pikemminkin ohimennen mainittiin hänen olleen kuvaajan ja toimittajan kokemissa tapahtumissa ”pääjehuna”. Hänen ei väitetty syyllistyneen rikoksiin, eikä jutussa muutenkaan spekuloitu kenenkään todellisissa tai mahdollisilla rikoksilla. Lehden seuraavassa numerossa julkaistiin kaikki jutun johdosta lähetetyt vastineet ja mielipidekirjoitukset. Niiden joukossa oli myös yhden kantelijan kirjoitus, jossa tuodaan esille ilmeisesti virallinen leiriläisten näkemys. RATKAISUNeuvosto toteaa aluksi, että osapuolten väitteet siitä, mitä leirillä tapahtui, ovat täysin vastakkaiset. Neuvosto ei tästä johtuen ota ratkaisussaan kantaa siihen, olivatko jutuissa esitetyt väitteet sinällään oikeita, koska kumpikaan osapuoli ei ole kyennyt esittämään kiistatonta todistelua väitteidensä tueksi.Aihe sinänsä sopi Journalistiin neuvoston mielestä hyvin, koska kysymys oli sananvapaudesta ja työturvallisuudesta eli alan ammattilehdelle tärkeistä aiheista. Väitetyt teot kuten vapaudenriisto oli kuitenkin selostettu tarpeettoman yksityiskohtaisesti, eikä jutussa kerrottu että leiriläiset olivat kiistäneet väitteet. Hyvä journalistinen tapa lähtee siitä, että vakavat syytökset on pystyttävä perustelemaan ja että syyllisyyteen ei pidä ottaa ennalta kantaa. Myös tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erittäin voimakkaan arvostelun kohteeksi joutuvalle, samoin kuin rikoksesta epäillylle, on puolestaan varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus kertoa omat näkemyksensä samassa yhteydessä. Nimen tai muiden tunnistamistekijöiden julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain kun sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Nyt lukija sai jo etusivun vinkistä ja jutun otsikosta käsityksen, että leiriläisten syyllistyminen kyseisiin tekoihin olisi kiistatonta. Jutun ingressissä luontoaktivistien kerrottiin uhkailleen ja nöyryyttäneen journalisteja, käyttäytyneen väkivaltaisesti ja syyllistyneen jopa vapaudenriistoon. Uhoamisen päätekijäksi mainittiin nimeltä hollantilainen lääkäri, joka jutun perusteella muun muassa halaili toimittajaa jatkuvasti vastoin hänen tahtoaan. Leiriläiset yksilöitiin Ekotopia-nimiseksi ryhmittymäksi, ja lääkärin nimi tuotiin esille yhteydessä, jossa kerrottiin kuulusteluista ja uhkailuista, siis niistä asioista joita kuvaajan ja toimittajan tekemä jutussakin mainittu rikosilmoitus koski. Juttu perustui rikosilmoituksen tehneiden toimittajan ja kuvaajan yksipuoliseen kuulemiseen kiistanalaisessa asiassa. Arvostelun voimakkuudesta huolimatta toimittaja ei esitetyn aineiston perusteella edes yrittänyt tarkistaa väitteiden paikkansapitävyyttä leirin järjestäjiltä ennen niiden julkistamista. Neuvoston käsityksen mukaan mahdollisuudet samanaikaiseen kuulemiseen ja tietojen tarkistamiseen olivat vähintään kohtuulliset. Tietojen saamisen vaikeutta ei myöskään voida käyttää perusteena sille, että tietoja ei edes yritetä tarkistaa. Neuvoston mielestä lehti laiminlöi velvollisuutensa paitsi samanaikaiseen kuulemiseen niin myös tietojen tarkistamiseen. Keskustelu leirin tapahtumista jatkui kahden viikon kuluttua lehden seuraavan numeron yleisönosastossa, jossa lehti julkaisi sekä leirin koordinaattorin toimittaman vastineen että neljä muuta asiaa käsitellyttä kirjoitusta. Arvostelun voimakkuus ja ehdottomuus huomioon ottaen neuvosto ei pitänyt vastineen julkaisemista riittävänä korjaamaan lehden laiminlyöntejä samanaikaisessa kuulemisessa.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Journalisti on rikkonut hyvää journalistista tapaa, ja neuvosto antaa lehdelle huomautuksen.