KANTELUSuomen Kuvalehti julkaisi toukokuussa 2000 päätoimittaja Ruokasen kirjoituksen, jonka johdosta kantelija lähetti 15.5. Ruokaselle e-mailin ajatuksistaan, joita kirjoitus hänessä herätti. Ruokanen kiitti kantelijaa e-maililla 16.5. kysyen samalla, ”oliko se tarkoitettu lehteen?”. Kantelija vastasi Ruokaselle 16.5. kello 10.03 lähetetyllä e-maililla: ”Saat tehdä kirjoituksellani ihan mitä haluat”. Samana päivänä 16.5. kello 15.57 kantelija kuitenkin tarkensi asiaa: ”… en halua, että perheeni tuloja tai terveydentilaa koskevaa tietoa julkistetaan”. Tästä huolimatta lehti julkaisi kesäkuun numerossa 25-26 kirjoituksen tulo- ja terveydentilatietoineen kantelijan nimellä varustettuna. Päätoimittaja pahoitteli tapahtunutta todeten, että ”viesti ei mennyt perille lomien takia”. LEHDEN VASTAUSSuomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kertoo lähettäneensä kantelijan kirjeen vuorossa olleelle toimitussihteerille sen jälkeen, kun hän oli saanut kantelijalta luvan sen julkaisemiselle. Toimitussihteeri jäi kesälomalle 29.5. Ennen lomaansa hän välitti ylijääneet lukijan kirjeet toiselle toimitussihteerille, joka myöhemmin sijoitti myös kantelijan kirjeen lehden Lukijoiden kirjeitä –osastolle. Kantelijan toinen sähköpostiviesti, jossa kirjeen julkaiseminen kiellettiin, on valitettavasti jäänyt huomiotta. Varsin runsaan viestiliikenteen takia ja koska päätoimittaja oli jo saanut luvan kirjeen julkaisemiseen, tapahtunut on ollut mahdollista. Sähköpostiviesti ei saavuttanut päätoimittajaa, eikä sitä ole löydetty jälkeenpäinkään lehden tietokoneista. RATKAISULehti julkaisi erehdyksessä kantelijan päätoimittajalle lähettämän kirjeen, joka sisälsi kantelijan perheen tuloja ja terveydentilaa koskevia tietoja. Kantelija oli ensin antanut luvan julkaisemiselle, mutta kielsi sen myöhemmin. Lehden mukaan julkaiseminen johtui siitä, että sähköpostiviesti, jossa julkaiseminen kiellettiin, oli jäänyt lehdeltä huomiotta. Neuvosto totesi, että lehti kantaa julkaisueettisen vastuun myös erehdyksessä tehdyistä virheistä. Tässä tapauksessa lehti kuitenkin yritti toimia riittävällä huolellisuudella. Neuvosto otti lisäksi huomioon, että kantelija oli ensin antanut luvan kirjoituksen julkaisemiselle. Kun kyse oli jo annetun luvan peruuttamisesta, kantelijan olisi ollut kohtuullista esimerkiksi soittamalla varmistaa, että tieto peruutuksesta oli tullut perille. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu