Kantelu
Aamulehti julkaisi 15.5.2000 jutun, jossa kerrottiin telekuuntelun eduista huumerikollisten kiinni saamisessa. Kainalojutussa referoitiin esitutkintapöytäkirjoihin tekstitettyjä puheluita: ”Välillä linjoilla esiintyi alamaailman suosima lakimies. Yksi pääepäilty asui lakimiehen yrityksen hallitsemassa talossa ja myös tämän autoa käytettiin”. Kantelija on jutussa mainittu lakimies. Hän katsoo joutuneensa asiassa aiheetta epäilyttävään ja eriskummalliseen valoon. Jutusta saa sellaisen kuvan, että lakimiehen yrityksen hallitsemassa talossa asui huumerikollinen. Jutussa ei kuitenkaan kerrota, että käräjäoikeus hylkäsi kyseisen pääepäillyn syytteet kaikilta osin. Maininnasta ”myös tämän autoa käytettiin” saa taas sellaisen väärän kuvan, että lakimiehen autoa olisi käytetty johonkin lainvastaiseen. Jutussa siteerattu lakimiehen käymä puhelinkeskustelu on puolestaan liitetty täysin väärään asiayhteyteen; keskustelu ei liittynyt lainkaan huumausaineisiin. Jutusta lukija saattaa saada myös sellaisen kuvan, että kantelija olisi ollut mukana salakielellä käydyissä keskusteluissa. Lisäksi jutussa viitataan kantelijan lausumiin poliisikuulustelussa kertomatta, että häntä on kuultu todistajana eikä epäiltynä.
Lehden vastaus
Aamulehden vastaava päätoimittaja Matti Apunen kertoo, että jutussa esiteltiin yksi poliisin uusista työmuodoista, telekuuntelu. Jutun havainnollistamiseksi oheisjutussa käytettiin esimerkkitapauksena Suomen suurinta huumetakavarikkoa. Kantelijaa ei jutussa nimetä, hänen kotipaikkaansa ei kerrota, eikä häntä nimetä syylliseksi mihinkään – kuvataan vain poliisitutkintapöytäkirjojen sisältöä. Kantelija ei kiistä pöytäkirjojen todenperäisyyttä, eikä kantelija ole missään vaiheessa esittänyt oikaisupyyntöä tai toimittanut vastinetta. Toimituksen omaehtoiseen oikaisuun ei ollut syytä, koska jutussa ei ollut oikaisua vaativia virheitä.
Ratkaisu
Jutussa kerrottiin poliisin suorittamasta telekuuntelusta, ja siinä referoitiin poliisin esitutkintapöytäkirjoihin tekstitettyjä puheluita. Jutun mukaan ”välillä linjoilla esiintyi myös alamaailman suosima lakimies”. Lakimiestä, siis kantelijaa, ei mainittu nimeltä, eikä hänestä kerrottu mitään muitakaan sellaisia tietoja, joiden perusteella hänet olisi voinut tunnistaa. Uutisessa ei myöskään väitetty kantelijan syyllistyneen mihinkään rikokseen. Kantelijakaan ei ollut ottanut lehteen yhteyttä oikaistakseen virheellisinä pitämiään tietoja.
Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.