KANTELUYleisradio esitti 14.2.2000 Mot-ohjelman, jonka aiheena oli Toimittajaliitto ja otsikkona ”Mustan laatikon salaisuus: miten Neuvostoliitto vaikutti suomalaisiin toimittajiin”. Toimittajaliitto kuvattiin ohjelmassa Neuvostoliiton kauko-ohjaamaksi järjestöksi, jonka kautta pyrittiin vaikuttamaan suomalaisen tiedonvälityksen sisältöön. Ohjelman mukaan Toimittajaliiton ohjelmajulistus edellytti toimimista neuvostosuhteiden hyväksi, ja järjestön jäsenet olivat kyseisten päämäärien takana. Kantelijan mielestä ohjelmassa hyökättiin tiettyjen ihmisten vakaumusta vastaan asiaankuulumattomasti ja halventavasti.Mot-ohjelman internet-sivulla julkaistiin 14.2.2000 Toimittajaliiton koko jäsenrekisteri. Kyseessä oli 13 vuotta vanha lista. Moni Toimittajaliiton jäsen on voinut muuttaa näkökantojaan, minkä lisäksi liittoon kuului opiskelijajäseniä, jotka liittyivät Toimittajaliittoon muista kuin aatteellisista syistä – lähinnä jäsenetujen vuoksi. Mot kuitenkin väitti kaikkia listalla olleita noin 300 henkilöä ”taistolaisiksi” ja Moskovan kauko-ohjaamiksi ilman asiatietojen tarkistusta. Listalla oli ihmisiä vain etu- ja sukunimen sekä jäsenmaksuvuosien perusteella, minkä vuoksi rekisterin julkaiseminen on voinut saattaa väärään asiayhteyteen täysin ulkopuolisia ihmisiä, joilla sattuu olemaan saman nimi kuin liiton jäsenillä.YLEISRADION VASTAUSTV 1:n ohjelmajohtaja Astrid Gartzin mielestä kantelija ei kykene osoittamaan ohjelmasta yhtäkään Journalistin ohjeiden vastaista tekoa tai kohtaa eikä yhtäkään virhettä. Ohjelmassa kerrottiin taistolaisesta toimittajajärjestöstä, joka sai ohjausta naapurivaltiosta; ohjelman aihe oli yhteiskunnallisesti merkittävä. Jäsenistä pientä osaa haastateltiin ja koko jäsenkunta esitettiin verkkosivuilla. Kumpaankaan ei sisältynyt yksittäisiin henkilöihin liittyneitä viitteitä yhteistoiminnasta tai ohjeiden saamisesta. Ohjelmassa ei myöskään esitetty pelkästään toimittajan käsityksiä, vaan esille tuotuja huomioita vasemmistoliikkeen vaikutuksesta tiedonvälityksen sisältöön olivat kommentoimassa ulkopuoliset asiantuntijat, joiden haastatteluilla ohjelmaan haettiin laajempi näkökulma. Lähdekritiikkiin ja tarkistusvelvollisuuteen kiinnitettiin tässä tapauksessa korostuneesti huomiota. Gartz toteaa lisäksi, että tällä hetkellä verkkopalvelusta ei ole olemassa säännöstöä, joka puuttuu palvelun sisältöön. Henkilötietolaki ei koske journalistista työtä.RATKAISUKantelun kohteena olevassa ohjelmassa kerrottiin Toimittajaliiton olleen taistolainen toimittajajärjestö, joka sai ohjausta silloisesta Neuvostoliitosta ja joka pyrki vaikuttamaan Neuvostoliiton etujen mukaisesti suomalaisen tiedonvälityksen sisältöön. Liiton jäsenluettelo julkaistiin ohjelman verkkosivuilla. Neuvosto totesi, että ohjelmassa käsiteltiin liittoa kokonaisuudessaan – ei yksittäisiä henkilöitä lukuun ottamatta niitä, joita ohjelmassa haastateltiin ja jotka saivat kertoa tarkoitusperistään tarkemmin. Ohjelmassa ei myöskään ollut kyse pelkästään toimittajan omista näkemyksistä, vaan johtopäätöksistä, jotka toimittaja teki lähteittensä lausunnoista. Ohjelman ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.Sen sijaan jäsenluettelon julkaisemista ohjelman verkkosivuilla neuvosto piti ongelmallisena. Koska yhdistystoiminta on yksityisyyden suojan piiriin kuuluva asia, on tällaisten listojen julkaisemisessa noudatettava erityistä harkintaa. Tässä tapauksessa yhteiskunnalliset syyt kuitenkin puolsivat jäsenluettelon julkaisemista. Toimittaja saattaa olla työssään yhteiskunnallinen vaikuttaja, ja ohjelmassa kerrottiin minkälaisia vaikutusmahdollisuuksia Toimittajaliiton jäsenillä oli. Listan julkaisemisella tuotiin puolestaan esille, ketkä valtaa käyttivät. Luettelon julkaiseminen auttoi katsojia arvioimaan, kuinka laajaa liiton toiminta oli ja minkälaisissa tehtävissä liiton jäsenet nykyisin toimivat. Neuvoston mielestä jäsenluettelo täydensi ohjelmaa, jossa tiedotusväline toteutti yhteiskunnallista valvontatehtäväänsä. Neuvosto haluaa korostaa, että toimittaja-asema ei aina ole yksistään sellainen seikka, joka sallii yksityiselämään kuuluvien asioiden julkaisemisen. Tässä tapauksessa toimittajat kuuluivat järjestöön, jolla oli poliittisia yhteyksiä. Sekä toimittaja-asema että liiton luonne muodostivat yhdessä hyväksyttävän perusteen koko nimilistan julkaisemiselle. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu