KANTELUKantelija kertoo sopineensa Suomen Kuvalehden päätoimittajan kanssa artikkelin tekemisestä Suomen Kuvalehteen. Muutamia päätoimittajan esittämiä toivomuksia lukuun ottamatta kantelija sai koota artikkelin oman mielensä mukaan. Samalla päätoimittaja ja kantelijat sopivat, että jos artikkelista tulee liian pitkä, lehden toimitus lyhentää sitä. Artikkelin ilmestyttyä kantelija totesi, että hänen laatimaansa tekstiä oli käytetty lähinnä jutun lähdemateriaalina. Kantelijan tekstiä oli lyhennetty yhteen kolmasosaan, ja julkaistussa artikkelissa oli parikymmentä asiavirhettä, joita ei ollut kantelijan laatimassa tekstissä. Lisäksi kolmen kuvan kuvateksti oli väärin. Myös tekstin tyyliä, kuten lauserakenteita ja sanoja oli muutettu. Kannen vinkin mukaan juttu kertoi ”Lapin viimeisistä koltista”, vaikka kantelijan tekstin pääteema oli ollut kolttakansan ja –kulttuurin uusi nousu. Edellä kerrotulla tavalla käsitellyn artikkelin julkaiseminen kantelijan nimissä on leimannut kantelijan epäpäteväksi toimittajaksi. Kantelija pyrki puhdistamaan mainettaan vastineella, jota lehti ei julkaissut. LEHDEN VASTAUSSuomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kertoo, että kantelijan laatima sovittua runsaasti pitempi juttu tuli toimitukseen aivan viime hetkellä paperilla, ja juttu oli sellaisenaan julkaisukelvoton. Kantelija saksi itse paloja pois toimituksessa juttua lyhentäessään. Tässä yhteydessä kantelija ja toimitussihteeri sopivat, että toimitussihteeri tekee muut tarpeelliset lyhennykset, jotta juttu saadaan julkaistuksi kolttien juhlan aikaan. Toimitussihteeri kirjoitti osan jutusta kokonaan uudelleen, lyhensi ja ”latoi” sen paperilta tietokonepäätteelle – normaalisti toimittaja itse tekee tämän työn. Seuraavina kahtena päivänä toimitussihteeri oli parikymmentä kertaa puhelinyhteydessä kantelijaan. Toimitussihteeri kertoi kantelijalle miten juttu alkaa ja mitä osia ja henkilöitä siitä oli jätetty pois. Muun muassa sanamuodoista ja kuvateksteistä sovittiin yhteisymmärryksessä. Jutussa olleiden aukkojen johdosta toimitussihteerin täytyi hankkia lisätietoja, mistä myös kerrottiin kantelijalle. Kantelijan moittimissa kuvateksteissä käytettiin hänen itsensä antamia tietoja. Kansiteksti tehtiin täysin normaalein journalistisin kriteerein. Lehden mukaan kantelijalle ei syntynyt vastineoikeutta, koska hän on itse vastuussa siitä, mitä hän sanoo toimituksen virheiksi.RATKAISUKäsikirjoitusten toimituksellinen käsittely on alalla normaali käytäntö, ja joitakin muutoksia voidaan tehdä tekijää kuulematta. Kirjoituksia ei kuitenkaan saa käsitellä siten, että niiden asiasisältö muuttuu. Kantelijan laatimaa kirjoitusta lyhennettäessä ja stilisoitaessa siihen oli tullut muutamia nimivirheitä ja muita epätarkkuuksia. Tällaiset jutun stilisoimisesta johtuvat virheet eivät yleensä synnytä vastineoikeutta jutun kirjoittajalle. Tässä tapauksessa kantelija oli lisäksi itse antanut aihetta jutun tavanomaista laajempaan stilisointiin, koska hän ei ollut toiminut toimituksen käytännön edellyttämällä tavalla.Lyhentämisestä tai stilisoimisesta johtuvat virheet on kuitenkin oikaistava joko oma-aloitteisesti tai kun kirjoittaja sitä vaatii. Neuvoston mielestä lehden olisikin pitänyt harkita tarkemmin asiavirheiden oikaisemista. Koska virheillä ei ollut merkitystä jutun kokonaisuuden kannalta, Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu