2840/IL/99

Vapauttava

Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtajan haastattelussa esittämä arvostelu ei edellyttänyt arvostelun kohteen samanaikaista kuulemista. Myöskään jutun kuvituksessa ei ollut moitittavaa. Vapauttava.

KANTELUAlueuutisten artikkelissa haastateltiin Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtajaa aiheena uskonnollinen vallankäyttö. Jutussa keskityttiin vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvan Rauhanyhdistyksen naisten kokemaan painostukseen. Jutun otsikkona oli ”Nuoret lestadiolaisnaiset uskonnon uhreina / Yhteisön arvostelijoita jopa passitettu mielisairaalaan”. Jutussa naisten elämää kuvataan ”ehkäisykiellon takia pelkäksi synnytykseksi”. Jutussa haastatellun Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtajan mukaan ”lähes kaikissa Rauhanyhdistykseen kuuluvissa perheissä on ainakin yksi kehitysvammainen lapsi”.Kantelijoiden mukaan juttu leimaa lestadiolaisen yhteisön epäterveeksi uskonnolliseksi yhteisöksi, jossa naisella ei ole sanan- ja valinnanvapautta. Otsikossa väitetään harhaanjohtavasti, että yhteisö ”voisi” passittaa jäsenensä mielisairaalaan. Jutussa ja sen kuvatekstissä puolestaan väitetään faktoja esittämättä Rauhanyhdistykseen kuuluviin lestadiolaisperheisiin syntyvän kehitysvammaisia lapsia. Jutun yhteydessä julkaistuilla kasvottomilla kuvilla luodaan yleistys uskonnolla ja ehkäisykiellolla alistetuista naisista. Pääjutun alla julkaistu faktalaatikko vahvistaa harhaanjohtavaa mielikuvaa, että nimenomaan lestadiolaisuus on epätervettä uskonnollisuutta. Toisen osapuolen kuuleminen on laiminlyöty, ja lestadiolaismiesten ”yliote ja hengellinen vallankäyttö” osoitetaan pelkästään Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtajan lausunnolla ja yhdellä kertomuksella lestadiolaisten ”vanhemmiston” toiminnasta.LEHDEN VASTAUSAlueuutisten päätoimittaja Ahti Pohjalainen kertoo jutun perustuneen siihen tosiasiaan, että kesän 1999 aikana lestadiolaisnaisten parista tuli Uskonnon uhrit –yhdistykseen yhteydenottoja enemmän kuin mistään muusta uskonnollisesta yhteisöstä. Kirjoituksessa ei kuitenkaan missään vaiheessa väitetä, että kaikki lestadiolaisnaiset olisivat uskonnon uhreja tai että yhteisö olisi passittanut jäseniään mielisairaalaan. Noin puolet jutusta käsittelee muitakin uskonnollisia yhteisöjä, jotka ovat synnyttäneet uskonnon uhreja. Kaiken kaikkiaan koko aukeama käsitteli monipuolisesti erilaisia uskonnon uhri –syndrooman ilmentymää.Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtaja oli asemansa perusteella pätevä antamaan yksin lausuntoja ja tietoja, joita toimittaja ei tietenkään olisi edes voinut tarkistaa nimettöminä pysytteleviltä lestadiolaisnaisilta. Ainoa ylilyönti oli puheenjohtajan kehitysvammaisten lasten määrää koskenut kommentti, jonka hän mitä pikimmiten oikaisi Alueuutisissa. Kuvitus, jossa naisten kasvoja ei näy, edusti normaalia käytäntöä. Jutuissa, jossa ihmiset eivät halua esiintyä tunnistettavasti, symbolikuvitus on ainoa mahdollisuus. Pääjutun alla julkaistu faktalaatikko sekä toinen alajuttu olivat puolestaan molemmat täysin erillisiä kokonaisuuksia. RATKAISUNeuvosto totesi, että tiedotusvälineissä on voitava käydä avointa ja kriittistä keskustelua myös uskonnollisista yhteisöistä. Artikkelista ilmeni selvästi, että väitteissä oli kyse juttua varten haastatellun Uskontojen tuki ry:n puheenjohtajan näkemyksistä, ja lehdellä oli riittävät perusteet julkaista puheenjohtajan lausunnot sellaisenaan. Kehitysvammaisten lasten määrää koskenut väite sisälsi virheen, jonka puheenjohtaja itse oikaisi lehdessä viivytyksettä. Puheenjohtajan esittämä arvostelu ei ollut niin voimakasta, että se olisi edellyttänyt arvostelun kohteen samanaikaista kuulemista. Koska arvostelu oli kohdistettu yhteisöön, olisi keskusteluun osallistuminen esimerkiksi lehden yleisönosastolla ollut luontevin ja tarkoituksenmukaisin tapa vastata esitettyyn kritiikkiin. Neuvoston mielestä aukeaman kuvissa ei myöskään ollut mitään moitittavaa. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Alueuutiset ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.