KANTELUAamuset julkaisi 22.9.1999 artikkelin, jossa kerrottiin avioeron kokeneille lapsille perustetuista eroryhmistä ja siitä, miten lapsi saattaa kokea eron. Jutun otsikkona oli ”Eroryhmä opettaa lapsia ilmaisemaan tunteita”. Kirjoituksen loppupuolella toimittaja havainnollisti aihetta haastattelemalla kuusivuotiaan tytön äitiä. Lapsesta, joka on kantelijan tytär, kerrottiin hyvin henkilökohtaisia asioita kuten ”ylettömät raivo- ja itkukohtaukset” sekä ”housujen tuhriminen”. Kuvaus tytön käyttäytymisestä oli myös yksipuolinen. Jutun yhteydessä julkaistiin lapsen kuva ja jutussa mainittiin lapsen nimi ja ikä. Lapsi on määrätty vanhempien eron jälkeen yhteishuoltoon, mutta isältä ei kysytty lupaa haastatteluun eikä isään muutoinkaan oltu missään yhteydessä. Jutussa esille tuotujen intiimiasioiden paljasteluun pitää kantelijan mielestä olla molempien vanhempien suostumus. LEHDEN VASTAUSAamuset-lehden päätoimittaja Simo Tuomola toteaa vastauksessaan jutun aiheena olleen lapsen asema avioerossa, joka koskettaa satoja perheitä. Aiheella oli yleistä merkitystä, ja sen valottamiseksi jutussa haastateltu äiti halusi kertoa oman esimerkkinsä kautta, miten lasta kohtaavista ongelmatilanteista voidaan selvitä. Tällaisia aiheita käsitellään nykyisin aika avoimesti myös julkisesti ja aivan samassa hengessä kuin Aamuset-lehden artikkelissa. Toisin kuin kantelussa todetaan, jutussa on tuotu ilmi myös myönteisiä asioita kuten lapsen puheet maailman parhaasta isästä.Lehti oli täysin tietämätön siitä, että tässä avioerossa olisi ollut kyse yhteishuoltajuudesta, eikä lehti osannut äidin avoimuuden vuoksi edes epäillä yhteishuoltajuuden mahdollisuutta. Äidin luontainen rooli kertoa lapsensa asioista on ollut niin vakuuttava, ettei isän mahdollisia näkemyksiä erotapauksessa ole tullut mieleenkään kaivata. RATKAISULehden artikkelissa kerrottiin avioeron kokeneille lapsille perustetuista eroryhmistä ja siitä, miten lapsi saattaa kokea eron. Juttua varten haastateltu äiti esiintyi omalla nimellään kertoen oman esimerkkinsä kautta, miten lasta kohtaavista ongelmatilanteista voidaan selvitä. Jutun yhteydessä julkaistiin valokuva sekä äidistä että lapsesta, jonka nimi ja ikä mainittiin. Lapsi oli avioerossa määrätty yhteishuoltoon, mutta isältä ei kysytty lupaa haastatteluun eikä isään muutoinkaan oltu missään yhteydessä. Hyvän journalistisen tavan mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Neuvosto pitää perusteltuna, että nyt esillä olevan kaltaisia, yleisesti merkittäviä kysymyksiä käsitellään tiedotusvälineissä yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella, koska esitys muuten saattaisi menettää yhteytensä todellisuuteen. Tällöin ei useinkaan voida välttyä siltä, että esille tulee lähiomaisten elämään liittyviä seikkoja. Neuvosto totesi, että asiat, joita äiti toi jutussa lapsestaan esille, koskivat seikkoja, joissa yksityisyyden suojan tarve on korostunut. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella lehti ei edes yrittänyt selvittää isän suhtautumista näiden seikkojen esille tuomiseen. Neuvoston mielestä juttu olisi pitänyt näissä olosuhteissa tehdä lasta yksilöimättä.Juttu ei kuitenkaan ollut millään tavalla sävyltään kielteinen tai isää ja lasta loukkaava, vaan siinä oli kerrottu neutraalisti ongelmallisista asioista korostaen myös myönteisiä seikkoja. Lasta koskeva osa oli vain esimerkki, eikä sen tarkoituksena ollut isän arvostelu tai haitan aiheuttaminen hänelle tai hänen lapselleen. Näillä perusteilla neuvosto ei ryhtynyt asian suhteen enempiin toimiin.
Menu