2811/SL/99

Vapauttava

Lehden artikkelissa kerrottiin tyttöjengistä otsikolla "Muijat". Aihetta käsiteltiin myös lehden pääkirjoituksessa. Juttua varten oli haastateltu sekä tutkijoita että jengin tyttöjä. Tyttöjen ottamat valokuvat ja kommentit julkaistiin lehdessä sellaisenaan. Neuvoston mielestä peruskoulun yläasteen oppilaat voivat jo itse ratkaista, haluavatko he mukaan vapaa-ajanvietosta kertovaan juttuun ja sen yhteydessä julkaistaviin kuviin. Jutun aihepiiri edellytti kuitenkin erityistä huolellisuutta, minkä vuoksi vanhempien suostumuksen saaminen oli erityisen tärkeää. Näin lehti oli toiminutkin. Neuvoston mielestä lukijalla oli mahdollisuus päätellä, miltä osin jutussa selostettiin tutkijoiden ja miltä osin toimittajan tai tyttöjen mielipiteitä ja väitteitä. Toimitus olisi kuitenkin voinut kertoa tarkemmin, että tutkijahahmot oli koottu useiden tutkijoiden avulla. Koska tutkijanimikkeiden fiktiivinen luonne ilmeni kuitenkin riittävän selvästi, neuvosto päätti kokonaisuus ja jutun rakenne huomioon ottaen olla ryhtymättä asiassa enempiin toimiin.

KANTELUHelsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi elokuussa 1999 artikkelin, jossa kerrottiin vantaalaisesta tyttöjengistä otsikolla ”Muijat”. Aihetta käsiteltiin myös lehden pääkirjoituksessa otsikolla ”Letit liehumaan ja nyrkit heilumaan”. Juttua varten oli haastateltu sekä tutkijoita että jengin tyttöjä. Tyttöjen ottamat valokuvat ja kommentit julkaistiin lehdessä sellaisenaan. Neljä juttua varten haastateltua tutkijaa pyysi neuvostoa tutkimaan, rikottiinko tutkijoiden kohtelussa hyvää lehtimiestapaa. Lisäksi kantelijat pyysivät neuvostolta lausuntoa koskien alaikäisten nimien ja kuvien julkaisemista arkaluontoisista asioista kerrottaessa. Kantelun mukaan toimittaja peruutti tarkistamismahdollisuuden ja muutti haastateltavien kanssa tehtyjä sopimuksia haastattelujen käyttötavasta. Tutkijoiden nimiä ei mainita heidän haastatteluissa antamiensa lausuntojen yhteydessä, eikä jutussa ei ole mainittu käytettyjä tutkimusjulkaisuja, vaan niihin on viitattu pelkästään mainitsemalla tutkijan nimi samassa luettelossa haastateltujen tutkijoiden kanssa. Tutkijoiden haastattelujen pohjalta on luotu fiktiivisiä tutkijahahmoja kertomatta siitä lukijalle. Toimittajan keksimät tutkijanimikkeet eivät ole yleisesti käytössä olevia tutkimusalojen nimikkeitä, ja ne antavat kantelun mukaan väärän kuvan haastateltujen tutkijoiden tutkimusaloista ja ammatillisuudesta. Lisäksi jutussa kerrotaan tutkijan ammattikunniaa loukkaavalla tavalla laveasti ja toistuvasti siitä, kuinka ymmällään ”nuorisotutkija” on toimittajan hänelle esittämän ilmiön edessä. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen kertoo vastauksessaan, että Kuukausiliitteen ”Muijat” –jutussa pyrittiin yhden tyttöjengin kautta kuvaamaan yhteiskunnallista ilmiötä, joka kuluneenakin kesänä herätti vilkasta keskustelua. Jutun tehnyt toimittaja otti aineistoa kerätessään yhteyttä noin 20 tutkijaan tai asiantuntijaan ja haastatteli useita tyttöjen jengejä keväällä ja kesällä 1999. Lisäksi hän tutustui useisiin lähdeteoksiin, joissa on selvitetty nuorten elämäntapoja, oloja ja ajatuksia.Haastateltujen tutkijoiden kanssa sovittiin, että jos jutussa pantaisiin joitakin lausumia heidän nimiinsä, he saisivat tarkistaa tällaiset kohdat. Jutun lopullisesta muodosta kerrottiin haastatelluille varsin seikkaperäisesti. Tutkijat pitivät yleisesti rakenneratkaisua hyvänä, eikä kukaan heistä pyytänyt tarkistamista tämän jälkeen. Kaikki kymmenen tutkijaa on nimeltä mainittu asiantuntijalistassa jutun lopussa. Tutkijahahmoilla pyrittiin kiteyttämään se, mitä sanottavaa tutkimuksella laajemmin on eräistä kovistyttöihin liittyvistä asioista. Tutkijaosuuksien tiedot ja niissä kuvatut tutkijoiden ajatukset perustuvat suoraan tutkijoiden haastatteluihin, lähdeteoksiin ja toimittajalle muodostuneeseen yleiskuvaan. Tyttöjen vanhemmilta kysyttiin suostumus ja heidän koulujensa rehtoreilta kysyttiin mielipidettä jutunteosta. Kuvien ottamisesta ja julkaisusta sovittiin vanhempien kanssa kirjallisesti. Tyttöjen sanomaksi ei laitettu mitään, mitä he eivät ole lukeneet ja hyväksyneet ennen lehden painoon menoa. RATKAISUNeuvostossa todettiin, että kyseessä oli tyypillinen human interest –juttu, joka oli tehty juttua varten haastateltujen ”muijien” näkökulmasta. Juttu ei ollut tieteellinen kirjoitus, eikä sitä pidä sellaisena myöskään arvioida. Myöskään lähdeaineistoa ei käytetty perinteisessä mielessä. Neuvoston mielestä peruskoulun yläasteen oppilaat voivat jo itse ratkaista, haluavatko he mukaan vapaa-ajanvietosta kertovaan juttuun ja sen yhteydessä julkaistaviin kuviin. Jutun aihepiiri edellytti kuitenkin erityistä huolellisuutta, koska nuoret kertoivat osin kyseenalaisista teoista ja yksityiselämää koskevista arkaluontoisistakin asioista. Tämän vuoksi vanhempien suostumuksen saaminen oli erityisen tärkeää. Näin lehti oli toiminutkin. Tyttöjen vanhemmilta kysyttiin suostumus ja heidän koulujensa rehtoreilta kysyttiin mielipidettä jutunteosta. Kuvien ottamisesta ja julkaisusta sovittiin vanhempien kanssa kirjallisesti. Lupaa kuvaamiseen ja jutuntekoon kysyttiin erikseen myös nuorisotilasta ja kahvilasta, jossa tytöt usein viettävät aikaa. Tytöt ohjeistettiin kuvaamista varten painottaen mm. sitä, että kuvissa ei saa esiintyä henkilöitä, jotka eivät tiedä jutun teosta ja ole sitä hyväksyneet. Tytöiltä tarkistettiin kuvien valinnan yhteydessä mm. se, ovatko kaikki kuvissa näkyvät henkilöt suostuneet kuvan ottamiseen. Tyttöjen kanssa sovittiin myös se, mitä ja miten jutussa kirjoitettaisiin arkaluontoisista asioista, ja tytöt tarkistivat jutun ennen sen painamista. Hyvän journalistisen tavan mukaan haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumansa julkaistaan. Hänelle tulee myös selvittää, aiotaanko lausumat julkaista hänen nimellään, vai onko ne tarkoitettu jutun tausta- tai muuksi aineistoksi. Haastattelun luovuttaminen tarkistettavaksi on toimituksen harkinnassa. Tarkistamisesta on sovittava yleensä viimeistään haastattelutilanteessa. Haastateltava voi tarkistaa yleensä vain omien lausumiensa sisällön. Jos haastattelun tarkistamisesta, sen menettelymuodoista ja laajuudesta on tehty sopimus, se sitoo osapuolia.Kantelun liitteenä olevasta toimittajan ja tutkijan välisestä kirjeenvaihdosta ilmenee, että haastattelun tarkistamisesta sovittiin ainakin yhden tutkijan kanssa. Kantelun mukaan toimittaja peruutti tarkistamismahdollisuuden. Lehti puolestaan kiistää, että toimittaja olisi yksipuolisesti peruuttanut tarkistamisoikeuden. Osapuolten kertomukset olivat tässä kysymyksessä toisilleen täysin vastakkaiset. Neuvosto ei tämän vuoksi arvioinut tätä kysymystä, koska neuvosto ei voi tuomioistuimen tavoin kuulla ja arvioida osapuolten kertomusten luotettavuutta eikä muutenkaan selvittää, mitä osapuolten välillä tosiasiallisesti keskusteltiin. Kantelun mukaan toimittaja muutti haastateltavien kanssa tehtyjä sopimuksia haastattelujen käyttötavasta. Lehti puolestaan kiistää myös tämän todeten, että lopullisesta muodosta kerrottiin tutkijoille varsin seikkaperäisesti. Kantelun liitteenä olevan kirjeenvaihdon perusteella ainakin yksi tutkija on ollut tietoinen jutun rakenteesta.Haastattelussa saa olla haastateltavan lausumien ohella myös toimittajan mielipiteitä, kunhan lukijalla on mahdollisuus erottaa ne toisistaan. Sallivuus ei kuitenkaan merkitse sen hyväksymistä, että vastaanottajalle annetaan julkaistavan aineiston luonteesta ja alkuperästä harhaanjohtava kuva. Neuvoston mielestä lukijalla oli mahdollisuus päätellä, miltä osin jutussa selostettiin tutkijoiden ja miltä osin toimittajan tai tyttöjen mielipiteitä ja väitteitä. Toimitus olisi kuitenkin voinut kertoa tarkemmin, että tutkijahahmot oli koottu useiden tutkijoiden avulla. Koska tutkijanimikkeiden fiktiivinen luonne ilmeni kuitenkin riittävän selvästi, Julkisen sanan neuvosto katsoi kokonaisuus ja jutun rakenne huomioon ottaen, ettei asia antanut aihetta enempiin toimiin.