KANTELUHelsingin Sanomien NYT-viikkoliite julkaisi 18.6.1999 artikkelin, jossa kerrottiin katusirkuksesta ja siinä esiintyvästä kantelijan 8-vuotiaasta tyttärestä otsikolla ”Leipää sirkushuveilla”. Jutussa todetaan: ”Tyttö (jonka nimi jutussa mainitaan) puolestaan ei ole ihan varma, onko hänen isänsä suomalainen vai englantilainen. Tyttö puhua pulputtaa kolmea eri kieltä sekaisin, kertoo tulevasta urastaan voimistelijana, kotinsa köyhyydestä ja omasta työstään perheen hyväksi. Kunnes tyttö vaiennetaan ja hän katoaa paikalta. Kukaan ei osaa kertoa missä tytön vanhemmat ovat tai missä tyttö asuu.” Ja edelleen: ”Tytöillä on vielä lasten pienet pömppömahat, mutta he keinuttavat lanteitaan julkean tehokkaasti”.Kantelija on jutussa nimellään esiintyneen tytön äiti, joka kertoo ettei vanhemmilta kysytty lupaa haastatteluun, vaikka heidän tyttärensä kertoi toimittajalle täydellisen nimensä, jolloin toimittaja olisi voinut helposti ottaa yhteyttä tytön vanhempiin. Koska toimittaja ei näköjään halunnut haastatella lasta ruotsin kielellä, kantelijan tytär suostui haastateltavaksi englanniksi, mikä ei ole hänen vahvin kielensä. Kantelijan mielestä artikkelissa annetaan sellainen vaikutelma, että hänen tyttärellään ei ole varmaa tietoa isästään ja että sirkustoimintaan liittyisi jonkinlaista lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Artikkelin mukaan tyttö eläisi köyhyydessä ja hänen olisi pakko tehdä sirkustemppuja kadulla perheensä hyväksi. Kantelija pitää tekstiä sekä vihjailevana että leimaavana, minkä lisäksi juttu loukkaa kantelijan perheen yksityisyyttä ottaen huomioon myös se, että yksittäisen perheen taloudellista tilaa voidaan pitää yksityisasiana. Teksti ei myöskään täsmää todellisuuden kanssa. Kantelija katsoo lehden rikkoneen hyvää journalistista tapaa ottaen erityisesti huomioon se, että journalistiikan uhreiksi ovat joutuneet lapset.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa, että kyseessä ei ole perinteinen uutinen vaan herkkä, hieman runollinenkin tuokiokuva, jossa kerrotaan kaupungilla jokaisen nähtävillä olevasta kaupallisesta esityksestä. Nyt-liitteen reportaasissa pyritään selvittämään, mikä on tämä pienten tyttöjen sirkus, jonka monet kaupunkilaiset ovat nähneet ja myös ihastuneet. Kirjoituksessa ei pyritty moralisoivaan sävyyn, eikä kirjoituksessa millään tavalla vihjailla, että sirkustoimintaan liittyisi jonkinlaista lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Niillä seikoilla, että 8-vuotias tyttö puhui kolmea kieltä tai puhui perheensä köyhyydestä ja työstään perheensä hyväksi, ei ollut kielitaitoa ja varallisuutta leimaavaa tarkoitusta.Kirjoituksessa jututetaan sirkuksen johtajaa Aino Heikkistä ja kolmea sirkuksessa olevaa tyttöä, joista yksi on kantelussa mainittu kantelijan tytär. Haastattelutapahtuma oli juuri kirjoituksessa kuvatun kaltainen. Sirkusryhmän johtaja antoi luvan ryhmän haastatteluun kuten tytöt itsekin, eikä Helsingin Sanomilla ollut syytä epäillä tytön kertomusta, koska kukaan läsnäolijoista ei antanut epäilyyn aihetta. Päätoimittaja Virkkusen mukaan on periaatteessa selvää, että lapsia haastateltaessa olisi saatava myös lapsen ja lapsen vanhempien lupa. Tässä tapauksessa vanhempien luvan saanti ei ollut mahdollista, koska tyttö ei kertonut omaa sukunimeään. Jutun yhteydessä julkaistussa valokuvassa tyttö leijailee ilmassa aivan kuvan ylälaidassa poikittain. Hänen päänsä on kyyryssä, ja varjo peittää osin hänen kasvonsa. RATKAISUKantelu koskee Helsingin Sanomien viikkoliitteessä julkaistua kirjoitusta ”Leipää sirkushuveilla”, jossa kantelijan kahdeksanvuotias tytär kertoi omia näkemyksiään sirkusharrastuksestaan ja perheensä taloudellisesta asemasta. Vaikka juttu sinänsä oli sympaattinen ja hyvin kirjoitettu, neuvosto piti ymmärrettävänä, että kantelija katsoi artikkelin loukanneen perheensä yksityisyyttä. Perheen taloudellinen tila kuuluu yksityiselämän suojan piiriin, minkä lisäksi jutussa esitetyt tytön kertomat seikat ovat mitä ilmeisimmin olleet totuudenvastaisia. Artikkelissa esiintynyt tyttö on jutusta tunnistettavissa etunimensä ja jutun yhteydessä julkaistun valokuvan perusteella.Neuvosto pitää ymmärrettävänä, että kahdeksanvuotias lapsi voi po. tilanteessa eri syistä kertoa paikkansa pitämättömiäkin asioita. Myös lehden olisi pitänyt ottaa tämä huomioon, eikä sen olisi pitänyt julkaista kantelijan tyttären esittämiä perheensä yksityisyyteen kuuluvia seikkoja. Näiden kertominen ei ollut välttämätöntä jutun tekemiseksi tai edes siinä käytetyn tyylilajin tavoittamiseksi.Neuvostossa todettiin, että kantelijan ja lehden näkemykset poikkeavat toisistaan siltä osin, ilmoittiko juttua varten haastateltu tyttö toimittajalle sukunimensä. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että haastattelulle ei ollut vanhempien lupaa. Jutussa esille tulleiden perheen yksityiselämää koskevien kommenttien vuoksi vanhempien suostumuksesta olisi pitänyt erityisesti varmistua. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Helsingin Sanomien rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Menu