KANTELUKotimaa-lehti julkaisi 16.4.1999 keskustelua-sivuilla mielipidekirjoituksen, jossa Mikkelin hiippakunnan emerituspiispa arvosteli kantelijan samassa lehdessä 1.4.1999 julkaistuja käsityksiä koskien Suomen ja Venäjän kirkkojen välisiä keskusteluja 1970 – 1989.Kantelija on Venäjän historian dosentti, jonka mielestä kirjoitus on häntä halventava ja alentava. Kantelijan mukaan kirjoittaja siteeraa väärin kantelijan kirjoitusta, nimittää kantelijan Ulkopolitiikka-lehdessä julkaisemaa artikkelia nollatutkimukseksi, syyttää kantelijan argumentteja päähänpinttymiksi ja pitää kantelijan esiintymistä uskomattoman kohokuorisena ja lapsellisena panetteluna, joka heittää varjon harjoittajansa ja hänen tutkimustensa ylle.Kantelija kertoo Kotimaan päätoimittajan todenneen emerituspiispan saaman suuren palstatilan johtuvan ns. piispalisästä. LEHDEN VASTAUSKotimaa-lehden päätoimittaja Jaakko Elenius toteaa vastauksessaan, että kantelun kohteena oleva kirjoitus on osa laajempaa debattia, jonka kantelija aloitti TV1:n MOT-ohjelmassa. Kantelijan ohjelmassa esittämien kommenttien johdosta kirkkoneuvos Risto Cantel kirjoitti Kotimaan keskusteluosastolle vastineen, jonka toimitus julkaisi lyhennettynä 26.3.1999. Kantelija vastasi tähän kirjoitukseen Kotimaa-lehdessä 1.4.1999. Kirjoituksessaan kantelija mm. kehottaa kirkkomme muutamia johtajia eroamaan. Kirjoituksessaan kantelija valitsi sen sävyn ja tyylin, jolla hän tahtoi keskustelua käytävän.Kalevi Toiviainen otti kantaa kantelijan kirjoitukseen 16.4.1999. Tähän kirjoitukseen kantelija laati vastineen, joka julkaistiin 30.4.1999. Kantelu Toiviaisen kirjoituksen laajuudesta on aiheeton, koska kantelijan vastine on suunnilleen Toiviaisen kirjoituksen pituinen. Lisäksi on otettava huomioon kantelija aikaisemminkin saama runsas palstatila Kotimaa-lehdessä sekä se, että kantelija on saanut vastata joka kerran ja tätä oikeutta myös runsaasti käyttänyt sekä esiintynyt varsin kärjekkäästi.Kantelija ei esitä mitään lainausta, jossa Toiviainen olisi siteerannut kantelijaa väärin. Toiviaisen kirjoituksesta käy ilmi, ettei hän ole siteerannut kantelijaa ollenkaan. Toiviainen ei viittaa po. artikkeliin, eikä väitä sen olevan nollatutkimus, vaan sanoo ehdollisesti, että jos kirjoittaja ”uskoo vasta nyt paljastaneensa” Neuvostoliiton viranomaisten taustavaikutuksen, niin siitä on oltu selvillä jo vuosikymmeniä. Kantelija on sitkeästi esittänyt jo vuosikausia käsitystään, jonka hän nyt sanoo saaneensa tutkiessaan ”neuvostoarkistoja ja kommunistista kielenkäyttöä”. Se että kantelija toistuvasti väittää arvostelusta välittämättä samaa tahtomatta esittää lisätodisteita, on antanut Toiviaiselle aiheen epäillä, että kantelijalla on tässä päähänpinttymä, josta hän tahtoo pitää kiinni. Ilmauksella ”uskomattoman kohokuorinen” Toiviainen tarkoittanee kantelijan huomattavaa itsetuntoa. Nuoren papin lievästi sanoen kiistanalaisten olettamusten pohjalta esittämää erovaatimusta on pidettävä huomattavan itsetuntoisena. Toiviaisella täytyy olla oikeus esittää käsityksensä kiistakumppanin julkisesta esiintymisestä varsinkin, kun ottaa huomioon kantelijan esiintymisen räikeyden. Ryhtyessään riittämättömin perustein huomiota herättävän kiivaasti hyökkäämään arkkipiispojen kimppuun, kantelija on joutunut arvostelun kohteeksi, eikä Kotimaa-lehdellä ollut aihetta siitä käytyä keskustelua estää.Väittäessään Toiviaisen luonnehdintoja esiintymisestään solvaukseksi, kantelija jättää huomiotta, että Toiviainen on kaiken aikaa perustellut väitteensä. Harkitsemattoman tuntuisella esiintymisellään kantelija on Toiviaisen mukaan antanut aiheen epäillä tietojaan ja arvostelukykyään. Kantelijan solvaukseksi väittämä toteamus onkin hänen omista kirjoituksistaan aiheutuva johtopäätös. Toiviainen ei ole kirjoitusten ulkopuolelta tuonut esille mitään kantelijaa koskevaa ja on kaiken aikaa tuonut esiin mihin hänen arvionsa perustuu.RATKAISUEsiintyessään julkisesti tärkeässä asiassa väittäen kirkon johtajien syyllistyneen Suomen etujen vastaisen toimintaan ja vaatien heitä eroamaan kantelijan on alistuttava siihen, että myös hänen esiintymistään ja sen perusteluja arvostellaan julkisesti. Kantelija oli itse esittänyt julkisessa keskustelussa poikkeuksellisen jyrkkiä mielipiteitä arkkipiispojen toiminnasta. Hänen täytyi tämän vuoksi olla varautunut näiden kannanottojen kärkeväänkin arvosteluun.Lisäksi on otettava huomioon, että kantelija on saanut runsaasti palstatilaa vastineisiinsa. Myös hänen kantelun kohteena olevaan kirjoitukseen laatimansa vastine julkaistiin yhtä suurella painolla kuin vastineen aiheuttanut kirjoitus. Vastine oli neuvoston mielestä syntyneessä tilanteessa luontevin ja suositeltavin keino vastata esitettyyn arvosteluun.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Kotimaa ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu