2749/YLE/99

Vapauttava

TV2:n Uneton yö -ohjelmassa perheenisä kertoi oman subjektiivisen näkemyksensä siitä, kuinka hänen oma elämänsä oli muuttunut hänen vaimonsa liityttyä uskonnolliseen yhteisöön. Kantelun mukaan ohjelmassa esitettiin riidanalaisesta avioeroasiasta yksipuolisesti vain toisen osapuolen mielipiteitä antamatta Jehovan todistajiin kuuluvalle vaimolle mahdollisuutta kommentoida miehen esittämiä lausuntoja. Neuvosto käsitteli asian vain kantelun tehneen Jehovan todistajien, ei ohjelmassa esiintyneen miehen puolison, näkökulmasta. Neuvoston mielestä tiedotusvälineissä on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee muidenkin elämään tai eri yhteisöjen toimintaan liittyviä seikkoja. Yleisradion ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUTV2 esitti 17.3.1999 Uneton yö –ohjelman, jossa kantelijan mukaan esitettiin riidanalaisesta avioeroasiasta yksipuolisesti vain toisen osapuolen, aviomiehen, mielipiteitä. Jehovan todistajiin kuuluvalle vaimolle ei annettu mahdollisuutta kommentoida miehen esittämiä lausuntoja. Ohjelma loukkasi sekä ohjelmassa haastatellun miehen vaimoa että Jehovan todistajia ja uskonnonvapauslakia. Kantelija pitää ohjelmassa esitettyjä kannanottoja mielipiteen kiihottamisena vähemmistöryhmiä vastaan. Vähemmistöuskonnon erilaisuus saatiin kantelijan mielestä näyttämään lähes rikolliselta. Vähemmistöuskonnon syrjintää ohjelma harjoitti haastattelemalla kuvalta ja ääneltään tunnistamattomaksi tehtyä henkilöä, Timoa, joka moitti Jehovan todistajien uskontoa. Käytetty tyyli antoi monille katsojille sellaisen vaikutelman, että puhuttaisiin rikollisista, joiden paljastamista ei voi tehdä omalla nimellä. Kokonaisuudessaan kantelija paheksuu esitettyä ohjelmaa ja haluaa asiat oikaisevaa ohjelmaa vastineoikeuteen vedoten.LEHDEN VASTAUSTuottaja Liisa Akimof kertoo, että Uneton yö on yksilötarinoihin perustuva inhimillisistä vaikeuksista kertova ohjelmasarja, jonka tarkoituksena on käsitellä vaikeitakin elämäntilanteita subjektiivisten kertomusten kautta. 17.3.1999 esitetyn ohjelman aiheena oli puolisoiden erilaiset vakaumukset tai uskonnot. Ohjelman päähenkilö kertoi omiin kokemuksiinsa perustuen omia ajatuksiaan siitä, kuinka hänen oma elämänsä oli muuttunut hänen vaimonsa liityttyä uskonnolliseen yhteisöön. Miehen uneton yö liittyi paljolti hänen huoleensa lapsista ja heidän elämästään. Hän esiintyi etunimellään ilman, että vaimon tai lasten nimiä tai mitään muitakaan tunnistettavia asioita olisi mainittu. Ohjelmassa kuultiin myös uskonnonkasvatussihteeriä, joka puhui ohjelmassa yleisesti tilanteista, joissa toinen puolisoista sitoutuu toiselle puolisolle vieraaseen vakaumukseen, uskoon tai uskontoon. Lisäksi ohjelmaan oli haastateltu Jehovan todistajaperheessä kasvanutta Jehovan todistajaa, joka toi esille monia yleisesti myönteisinä koettavia asioita Jehovan todistajaperheistä. Ko. henkilö halusi esiintyä kasvot pimennettynä, koska pelkäsi tulevansa erotetuksi Jehovan todistajista.Ohjelmassa ei otettu kantaa erilaisten vakaumusten tai uskontojen paremmuuteen tai oikeellisuuteen eikä väitetty, että Jehovan todistajaksi ryhtymisessä tai Jehovan todistajana elämisessä olisi jotain väärää. Ohjelma ei loukannut uskonnonvapautta, eikä ollut rasistinen tai syrjivä. TV-ohjelman jälkeen Radio Suomen kanavalla kuultiin kahden tunnin keskustelu Unettoman yön teemoista. Radio-ohjelmaan oli mahdollista soittaa ja kertoa mielipiteitään ja ajatuksiaan. Suoraan lähetykseen soittivat myös monet Jehovan todistajat.RATKAISUAsia päätettiin ottaa käsittelyyn siten, että ohjelmaa käsitellään vain Jehovan todistajien, ei ohjelmassa esiintyneen miehen puolison, näkökulmasta. Uneton yö -ohjelmassa lasten isä kertoi oman subjektiivisen näkemyksensä siitä, kuinka hänen oma elämänsä oli muuttunut hänen vaimonsa liityttyä uskonnolliseen yhteisöön. Neuvoston mielestä tiedotusvälineissä on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee muidenkin elämään tai eri yhteisöjen toimintaan liittyviä seikkoja. Neuvosto toteaa lisäksi, että aatteellisilla ja uskonnollisillakin yhteisöillä on luonteensa vuoksi erityinen velvollisuus sietää myös arvostelua. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Yleisradio ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.