KANTELUKansan Tahto julkaisi 27.1.1999 uutisen, jossa kerrottiin Vasemmistoliiton valtuustoryhmän hajoamisesta sekä kantelijan ja toisen valtuutetun perustamasta uudesta ryhmästä otsikolla ”Vasemmistoliiton valtuustoryhmä hajosi Kolarissa”. Kantelija pitää hyvän lehtimiestavan vastaisena, että uutinen julkaistiin ilman toimittajan nimeä. Kantelijan mielestä häntä syytetään jutussa nimeltä mainiten vasemmistoliiton hajottajaksi. Kantelija lähetti lehdelle vastineen, joka julkaistiin 2.2.1999 puolet lyhennettynä ja lukuisia virheitä sisältävänä. Kantelijan pyynnöstä huolimatta vastinetta oikaistiin seuraavana päivänä 3.2.1999 vain yhden kappaleen verran. Kantelijan pyydettyä juttunsa julkaisemista päätoimittaja Matero vastasi vaatimukseen ”heittämällä luurin korvaan”. LEHDEN VASTAUSKansan Tahdon päätoimittaja Eero Matero toteaa, että kantelun kohteen tyyppisessä tavanomaisessa kunnallisasioiden uutisoinnissa voidaan käyttää tekijän nimeä tai olla käyttämättä. Uutinen poliittisia intohimoja herättävästä tapahtumasarjasta oli asiasisällöltään paikkansapitävä, eikä siinä esitetty sellaisia väitteitä, joiden johdosta kantelijalle tai kenellekään muullekaan olisi syntynyt vastineoikeus. Tästä huolimatta lehti antoi kantelijalle ja Tarmo Aaltoselle tilaisuuden esittää omia näkemyksiään Kansan Tahdossa. Kantelijan mielipidekirjoitus julkaistiin 2.2.1999 kohtuullisen pituisena ja olennaiset asiat sisältävänä. Poisjätetty osuus ei sisällä ”konkreettisia perusteluja esimerkkeineen” vaan tyytymättömyyden ilmaisuja enemmistön tekemiä henkilövalintoja vastaan, poliittisluontoisia tölväisyjä Komulaisen entisiä ryhmätovereita ja muita henkilöitä kohtaan sekä Komulaisen ja Hakson perustaman uuden ryhmittymän poliittiseksi julistukseksi luonnehdittavaa ainesta. Kantelija ei pyytänyt korjaamaan virheitä vaan julkaisemaan vastineeksi nimittämänsä kirjoituksen uudelleen kokonaisuudessaan. Lehti oikaisi 3.2.1999 kantelijan puhelinkeskustelussa mainitseman virheen, joka johtui kokonaisen rivin putoamisesta pois mielipidekirjoituksen teknisessä käsittelyssä. Sen sijaan ladontavirhettä ”sitoutumattomien” p.o. ”sitoutumattomana” lehti ei huomannut, eikä kantelija siitä lehdelle puhelimessa huomauttanut. Sama koskee ”(vas)” määritteen tahatonta pois jäämistä. Päätoimittaja Materon mielestä puhelinkeskustelu käytiin ystävällisessä sävyssä, eikä hän olisi voinut edes ajatella heittävänsä luuria kantelijan korvaan.Keskustelu asiasta on jatkunut, ja kantelija on saanut tilaisuuden esittää mielipiteitään vielä 16.2.1999 Kansan Tahdossa julkaistussa kirjoituksessa. RATKAISUKantelija lähetti lehdelle 27.1.1999 julkaistun uutisen johdosta kahden liuskan pituisen kirjoituksen, joka oli osoitettu mielipidepalstalle. Kirjoituksessa ei ollut mainintaa siitä, että se olisi ollut vastine. Lehti tulkitsi kirjoituksen mielipidekirjoitukseksi, jonka lehti julkaisi lyhennettynä noin kolmasosalla alkuperäisestä. Lisäksi tekstistä oli jäänyt teknisessä käsittelyssä pois yksi virke. Tämän virheen lehti oikaisi välittömästi sen jälkeen, kun kantelija siitä puhelimitse mainitsi vaatien samalla kirjoituksensa julkaisemista sellaisenaan. Kirjoitus oli kuitenkin jo julkaistu lyhentämättömänä niiltä osin, kun siinä vastattiin esitettyyn arvosteluun, eikä kirjoituksen olennainen asiasisältö muuttunut lyhentämisen vuoksi. Ladontavirheitä lehti ei huomannut, eikä kantelija niistä lehdelle maininnut.Vastineoikeuteen liittyvät arviot on perustettava journalistieettisiin, ei muodollisiin, kriteereihin. Journalistin ohjeiden mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen. Jos vastinepyyntö on perusteltu, vastine on julkaistava vastineen laatijan haluamassa muodossa viipymättä ja siten, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita. Ellei vastine ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on sen korjaamisesta neuvoteltava kirjoittajan kanssa. Ellei häntä kohtuullisessa ajassa tavoiteta, on suositeltavaa julkaista vastine korjattuna. Se olennaista sisältöä ei kuitenkaan saa muuttaa.Kyseessä on ollut poliittinen kirjoittelu, jossa voidaan käyttää tavanomaista kärkevämpää kieltä. Tavanomaisena pidettävä poliittinen kirjoittelu ei sinällään perusta sen kohteelle oikeutta saada vastine lehteen. Uutisessa ei myöskään ollut varsinaisia oikaisua vaativia asiavirheitä. Kun otetaan huomioon kantelijan vastineeksi nimeämän kirjoituksen sisältö, laajuus ja osoittaminen mielipidepalstalle, on ymmärrettävää, ettei lehti tulkinnut kirjoitusta vastineeksi. Kirjoituksen lyhentäminen oli perusteltua, ja koska kirjoituksen olennainen asiasisältö ei muuttunut lyhentämisen vuoksi, ei lehdellä ollut velvollisuutta neuvotella lyhentämisestä kirjoittajan kanssa. Jos kirjelmää olisi käsitelty kuin vastinetta, olisi hyvä journalistinen tapa edellyttänyt, että päätoimittaja olisi neuvotellut poistoista kantelijan kanssa. Ottaen huomioon, ettei vastineoikeutta ollut syntynyt, ei lehti neuvoston mielestä menetellyt virheellisesti lyhentäessään kantelijan kirjelmää. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Kansan Tahto ole tässä asiassa rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu