KANTELUKarpolla on asiaa -TV-ohjelmassa käsiteltiin 29.11.1998 autovero- ja tulliveroasioita. Ohjelmassa tuotiin esille Helsingin piiritullikamarin auton haltuunottoa ja verotusta koskevat päätökset, jotka koskivat ohjelmassa haastateltua suomalaismiestä ja hänen virolaista aviopuolisoaan. Katsojalle syntyi sellainen kuva, että tulli tulkitsi ohjeita samanlaisissa tapauksissa eri tavalla. Kantelijan mielestä tapaukset erosivat kuitenkin keskeisiltä juridisilta osiltaan toisistaan, joten niiden rinnastaminen oli harhaanjohtavaa. Kantelun mukaan toimittaja Karpo tunsi Lääninoikeuden muutoksenhaun johdosta tekemän päätöksen, muttei tuonut esille siinä mainittuja verotuksen perusteita. Katsojalle jäi se kuva, että autoa verotettiin tullin antamien virheellisten neuvojen perusteella. Kantelija toteaa lisäksi, ettei sen edustajalla ollut mahdollisuutta vastata kysymyksiin, siten kuin ne oli ohjelmassa esitetty. Kantelijan edustajan vastaukset irrotettiin asiayhteydestä, ja asiayhteyttä vääristeltiin. Kantelijan mukaan Karpo jätti myös tietoisesti asiaan olennaisesti vaikuttavia, kantelijan edustajan haastattelussa esille tuomia seikkoja pois ohjelmasta. Myös muita puheluita leikattiin niin, etteivät kaikki annetut ohjeet tulleet ohjelmassa esille. Autotullauksen kanssa käytyyn keskusteluun liittyen kantelija tuo esille, että tullivirkailijana mukaan kyseessä oli ollut n. ½ tuntia kestänyt puhelu, jossa oli välittömästi kielteisen vastauksen jälkeen tuotu esille myös asetettava vakuus. Kantelijan mukaan Karpo oli siis leikannut tahallaan em. neuvon pois.Lisäksi kantelija kritisoi Karpon tiedonhankintatapoja ja tarkistuttamismenettelyä:kantelija ei nähnyt Hakalasta kuvattua nauhaa, eikä kuullut ohjelmassa esitettyjä puhelinkeskusteluja; Karpo esitti vain kysymykset ja muistinvaraisesti sen, mitä muiden haastateltujen kommentit koskivat, Karpon asiamiehenä toiminut virolainen nainen ei ollut ilmoittanut olevansa toimittaja, kantelijalle ei annettu mahdollisuutta kommentoida Hakalan tapausta eikä siihen liittyvän verotuksen perusteita TV:ssä, Karpo sotkee ohjelmassa maahantuonnin ja sisäisen jalostuksen kytkemällä sisäistä jalostusta koskeneen puhelinkeskustelun väliaikaista maahantuontia koskeneeseen kysymykseen. MTV:N VASTAUSOhjelman toimittaja Hannu Karpo kertoo, että kantelijan haastattelua pohjustettiin perusteellisesti. Haastattelupyynnön perusteella tulli määräsi haastateltavaksi Helsingin piiritullikamarin apulaisjohtajan, jolle kerrottiin jo tässä vaiheessa, mistä on kysymys. Haastattelua edeltäneenä päivänä Karpo kävi apulaisjohtajan kanssa pitkän puhelinkeskustelun, jonka aikana Karpo selvitti minkälaiseen yhteyteen ja millä tavalla haastattelu tulee sijoittumaan. Haastattelupäivän aamuna Karpo luki puhelimessa sanatarkasti tullin eri toimipisteiden antamat vastaukset ja niihin perustuvat omat kysymyksensä.Ennen varsinaisen haastattelun aloittamista Karpo totesi, että haastatellun apulaisjohtajan vastaukset ovat ristiriidassa hänen edellisenä päivänä antamiensa vastausten kanssa. Haastattelun aikana apulaisjohtaja halusi vastata joihinkin kysymyksiin useita kertoja. Vastaukset olivat erilaisia. Niinpä ohjelmaa koostaessaan toimittaja joutui valitsemaan ne vastaukset, jotka olivat mahdollisimman selkokielisiä sekä vähiten voimassa olevan lainsäädännön kanssa ristiriidassa.Lääninoikeuden päätöksen keskeiset perusteet olivat tulleet selkeästi esille jo suomalaismiehen haastattelussa, eikä ohjelma-aika Karpon mukaan antanut mahdollisuutta käydä lääninoikeuden istuntoa yksipuolisesti uudestaan läpi. Suomalaismiehen tekemien kahden maahantuonnin ero tuli Karpon mukaan myös selkeästi ilmi suomalaismiehen haastattelussa. Karpon mielestä kantelija uskottelee JSN:lle, ettei ohjeita annettu, koska niitä ei kysytty. Lääninoikeudelle tulli puolestaan on vakuuttanut, että suomalaismiehelle oli annettu kaikki tarvittava tieto.Karpo oli tähdentänyt apulaisjohtajalle, että ohjelman tarkoitus ei ole käydä lääninoikeutta uudelleen, vaan saatuun materiaaliin ja tehtyihin haastatteluihin tukeutuen tarkastella, mitä kansalaisen oikeusturvalle merkitsee, kun tulli antaa vääriä, epätäsmällisiä ja sattumanvaraisia ohjeita. Apulaisjohtajaa haastateltaessa viitattiin suomalaismieheen niissä asioissa, joissa ohjeen mukainen toimenpide sisälsi neuvoja, joiden toteutuminen olisi johtanut samankaltaiseen tilanteeseen, johon suomalaismies joutui.Karpo toteaa, että kuvaa tullin eri toimipisteiden osaamisen todellisesta tasosta ei olisi syntynyt, jos virolaisrouva olisi aloittanut kyselemisensä sanomalla ”televisiosta päivää”. Puhelintiedusteluissa pyrittiin mahdollisimman tarkasti jäljittelemään tilannetta jollainen syntyy, kun tavallinen maahantulija kysyy neuvoa. Lisäksi Karpo kertoo niistä vaikeuksista, joita hänellä oli pyytäessään lupaa saada kuvata auton luovutus suomalaismiehelle.Kantelijan moitteeseen siitä, ettei tullitoimipisteistä annettuja ohjeita ole esitetty laajemmin, Karpo vastaa, ettei käytössä ollut ohjelma-aika sitä sallinut. Samassa yhteydessä Karpo luettelee ohjelmasta poisjääneitä neuvoja, jotka Karpon mukaan ovat selkeästi lainvastaisia tai epäselviä. Karpo kertoo myös, ettei apulaisjohtajan työhuoneessa tapahtuneen haastattelun yhteydessä ollut teknisesti mahdollista näyttää kuvanauhaa suomalaismiehen haastatteluista tai tullipuheluista. Toimittaja toisti ohjelmassa käytettävän tekstin sanatarkasti apulaisjohtajalle. MTV:n vastauksen liitteenä oli litterointi ja kuvanauha paitsi kantelun kohteena olevasta ohjelmasta niin myös 21.2.1999 esitetystä jatko-ohjelmasta, joka laadittiin kantelijan MTV Oy:lle osoittaman kirjoituksen perusteella.RATKAISUJournalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Totuudenmukaisen kuvan antamiseksi ei riitä selostuksen virheettömyys. Sinänsä virheetön uutinen voi olla täysin harhaanjohtava, jos olennaisia seikkoja on jätetty kertomatta. Kaikkea asiaan vaikuttavaa ei kuitenkaan voida kertoa, koska ohjelma-aika on rajoitettu. Ilmaisua on tiivistettävä ja rajattava. Neuvoston mielestä ohjelmassa pyrittiin tuomaan esille tullin antamien neuvojen mahdolliset ristiriitaisuudet sekä virheellisten neuvojen verovaikutukset. Katsojalle jäi ohjelmasta se kuva, että ankara verokohtelu johtui tullin antamista virheellistä neuvoista. Tämä ei kuitenkaan ollut ohjelmantekijöiden vika, koska neuvot olivat kiistatta ristiriitaisia ja epätarkkoja. Hyvä lehtimiestapa edellyttää kriittistä suhtautumista tietolähteisiin. Erityisen tärkeää se on käsiteltäessä kiistanalaista asiaa: tietolähteellä voi olla henkilökohtaisia intressejä tai vahingoittamistarkoitus. Ohjelmassa haastateltiin tullilaitoksen ja poliisin edustajien ohella kolmea henkilöä, joille kaikille oli määrätty autojen tullaukseen liittyen veroseuraamuksia. Ohjelmassa keskityttiin tapaukseen, jossa ohjelmassa haastatellulle suomalaismiehelle oli Helsingin Piiritullikamarin päätöksillä määrätty veroja ja maksuja noin 700.000 markkaa. Neuvosto katsoi, että toimittajan on voitava valita työskentelymetodinsa eikä esimerkiksi veroseuraamuksia saaneiden valintaa tietolähteiksi tai haastateltaviksi voida pitää osoituksena tiedonhankintatapojen epäasianmukaisuudesta. Ohjelmassa haastateltiin myös tullin haastateltavaksi nimeämää apulaisjohtajaa, jolle sallittiin mahdollisuus omien näkökantojen esille tuomiseen samassa yhteydessä, missä arvostelu esitettiin.Tiedot on hankittava avoimesti ja rehellisin keinoin. Poikkeuksellisia menetelmiä voi käyttää vain, jos yleisesti merkittäviä tietoja ei normaalikeinoin voi saada. Ohjelmassa oli kyse yhteiskunnallisesti tärkeistä tiedoista, joiden selvittämiseksi lehtimies joutuu totuudenmukaisen kuvan saamiseksi käyttämään harkintansa mukaan myös normaaleista poikkeavia uutishankintamenetelmiä. Neuvosto ei näin ollen pitänyt hyvän lehtimiestavan vastaisena sitä, että Karpon asiamiehenä toiminut henkilö ei ilmoittanut olevansa toimittaja. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei MTV3 ole tässä asiassa rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu