KANTELUKantelijan mukaan Turun Päivälehti on esittänyt hänestä joukon vääriä väitteitä ja kieltäytynyt julkaisemasta hänen vastinettaan. Sen sijaan lehti on julkaissut uuden kirjoituksen, jossa kantelijan julkaisematonta vastinetta kommentoidaan. Kantelusta ei ilmene, missä kirjoituksissa väärät väitteet on esitetty. Kantelun liitteeksi oheistetusta vastineesta voidaan olettaa, että kantelun kohteena ovat Turun Päivälehdessä 1.9.1998 ja 22.10.1998 julkaistut kirjoitukset, joissa kolumnisti Aimo Kairamo käsittelee kommunismia sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. 1.9.98 julkaistussa kolumnissa kantelijaa ei mainita. 22.10.98 julkaistussa kolumnissa kantelijasta todetaan seuraavaa:”Unto Hämäläinen kertoo Helsingin Sanomissa, että Otava ja Juhani Suomi puuhaavat oikeusjuttua Seppo Isotaloa vastaan, kun tämän kautta on kulkeutunut varastettua aineistoa J. Suomen kirjasta Ruotsin radioon.””Taksissa oli mukana tekniikan tohtori Seppo Isotalo, josta silloin sanottiin, että hän oli SKP:n jäsen täällä ja SAP:n jäsen Ruotsissa. Kun ne melskeet olivat ohi, Isotalo häipyi Moskovaan.””…pulpahtaa Moskovasta näkyviin yli kahdenkymmenen vuoden takaa sama Isotalo ja jälleen samalla yhteispohjoismaisella asialla.”Kantelijaan viittaa myös 22.10.1998 julkaistun kolumnin (22.10.98) lopetukseen: ”Ehkä nämä tämmöiset jäävät viimeksi eloon kommunismista kuten torakat ihmiskunnasta ydinsodan jälkeen.”LEHDEN VASTAUSTurun Päivälehden päätoimittaja Antti Vuorenrinne toteaa, että kantelun perusteena ovat kolumnisti Aimo Kairamon kirjoitukset 1.9.1998 ja 22.10.1998, jotka julkaistiin sekä Demarissa että Turun Päivälehdessä. Samalla lehti kertoo Demarin ja Turun Päivälehden toimituksellisesta ja painoyhteistyöstä. Lehti toteaa, että kantelija ei yksilöi, mitä kyseiset väärät tiedot ovat. Hän ei yksilöinyt niitä myöskään lehdelle toimitetussa (6.11.1998 päivätyssä) kirjoituksessa, joka ei ole luonteeltaan vastine, vaan asianomaisen omasta näkökulmastaan tekemä laaja selostus 1970-luvun tapahtumista. Kirjoitus ei täyttänyt missään määrin vastineen tunnusmerkkejä.Kantelija toimitti Turun Päivälehdelle kirjoittamansa jutun lisäksi tekstiä myös Demari-lehdelle. Vastineiksi tarkoitetut tekstit olivat ainakin osittain eri sisältöisiä. Myöskään Demarille toimitettu juttu ei ollut vastine sanan täsmällisessä muodossa, ei laatunsa eikä varsinkaan pituutensa takia. Tästä huolimatta Demari ja Turun Päivälehti julkaisivat Demarille saapuneen tekstin lyhennetyssä muodossa 30.10.1998. Tähän, siis julkaistuun, vastineeseen Kairamo viittasi kolumnissaan 17.11.1998.Lisäksi Turun Päivälehti selostaa lyhyesti 22.10.1998 julkaistun kolumnin kantelijaa koskevien kohtien taustaa. Lehti toteaa, että sen käytettävissä olevat tiedot ko. 70-luvun tapahtumista ovat vuosien mittaan osoittautuneet entistä täsmällisemmin oikeiksi sekä julkisen että julkaisemattoman aineiston perusteella.RATKAISUJournalistin ohjeiden mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen. Jos vastinepyyntö on perusteltu, vastine on julkaistava vastineen laatijan haluamassa muodossa viipymättä ja siten, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita. Ellei vastine ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on sen korjaamisesta neuvoteltava kirjoittajan kanssa. Ellei häntä kohtuullisessa ajassa tavoiteta, on suositeltavaa julkaista vastine korjattuna. Sen olennaista sisältöä ei kuitenkaan saa muuttaa. Vastineen JSN on määritellyt arvostelun tai loukkauksen kohteen oikeudeksi vastata julkistettuun tietoon. Loukatun nimen mainitseminen ei ole välttämätöntä, jos asianomainen on muuten selvästi tunnistettavissa. Kysymys ei ole pelkkien virheiden korjaamisesta, vaan oikeudesta kiistää esitettyjä väitteitä. Faktojen ohella vastineella siis voidaan torjua myös mielipiteitä.Vastineoikeuteen liittyvät arviot on perustettava journalistieettisiin, ei muodollisiin, kriteereihin. Koska 1.9.1998 ja 22.10.1998 julkaistuihin pakinoihin kohdistunut kantelijan kirjoitus oli kuitenkin julkaistu jo 30.10.1998, ei lehdellä ollut velvollisuutta julkaista samoihin pakinoihin kohdistuvaa uutta vastinetta. Julkaistu vastine oli kirjoittajan laatimassa muodossa erittäin pitkä, joten vastineen lyhentäminen oli perusteltua. Koska vastineen olennainen asiasisältö ei muuttunut lyhentämisen vuoksi, ei lehdellä ollut neuvoston mielestä myöskään velvollisuutta neuvotella lyhentämisestä kirjoittajan kanssa.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Turun Päivälehti ole tässä asiassa rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu