KANTELUAamulehti julkaisi 8.11.1998 artikkelin, jossa käsiteltiin yleisurheilun vanhoja, mutta vielä voimassaolevia ennätyksiä otsikolla ”Dopingin tahrimat ennätykset”. Viiteotsikkona oli ”Päävalmentaja Petteri Jouste uskoo, että ainakin 20 yhä voimassa olevaa yleisurheilun Suomen ennätystä on tehty dopingin avulla”. Kantelijan mukaan artikkeli ei vastaa kantelijan ja toimittajan välistä keskustelua, vaan artikkelissa on kantelijan sanomaksi laitettu toimittajan omia käsityksiä ja ajatuksia. Kantelija katsoo artikkelin vääristelleen merkittävästi hänen sanomisiaan. Useimmat sitaatit ovat toimittajan kantelijalle tarjoamia näkemyksiä, joita kantelija ei kuitenkaan puhelinkeskustelussa vahvistanut. Kantelijan mukaan artikkelissa ei myöskään julkaistu hänen keskustelussa esittämiään tarkennuksia – täsmennyksien puuttuessa lausumat ovat vääristyneet.Kantelija koetti ottaa yhteyttä jutun tehneeseen toimittajaan jo samana päivän, kun lehti ilmestyi, mutta sai toimittajan kiinni vasta 12.11.1998. Kantelija kertoo toimittajan tuolloin myöntäneen kantelijalle kirjoittaneensa artikkelissa omia käsityksiään dopingista tuoden ne artikkelissa kuitenkin esille haastateltavan lausumina. Kantelun liitteenä on kaksi puhelinkeskustelun kuulleen henkilön allekirjoittamaa lausuntoa, joissa todetaan, että ”lehdessä julkaistu juttu ja Jousteen haastattelutilanteessa sanoma eivät mielestäni vastaa toisiaan” ja että ”Jousteen sanoman henki ei vastaa lehdessä julkaistua”.LEHDEN VASTAUSVastineessaan Aamulehden vastaava päätoimittaja Hannu Olkinuora kertoo kantelijan ottaneen yhteyttä lehteen vasta jutun julkaisua seuranneella viikolla. Lehti ihmettelee, miksi kantelija ei ottanut heti yhteyttä lehden päätoimittajaan oikaistaakseen virheelliset tiedot. Lehden mukaan on varsin tavallista, että haastateltava haluaa kiistää lausuntonsa hänen oman työnantajansa puututtua sanotun sisältöön. Jutun tehneen toimittajan mukaan on aivan tuttua, että kantelija yrittää tehdä toimittajan syylliseksi; dopingista kirjoitettaessa se ei ole poikkeus vaan sääntö. Kantelijan keskustellessa toimittajan kanssa jutun ilmestymisen jälkeen kävi ilmi, että kantelija oli saanut nuhteet liittonsa toimitusjohtajalta. Tässä yhteydessä kantelija ei kuitenkaan halunnut lähettää lehteen vastinetta tai oikaisua. Keskusteluissa toimittajan kanssa kantelija totesi, että hänen mielestään jutun yleissävy oli erilainen kuin haastattelussa. Hän ei kuitenkaan syyttänyt toimittajaa valheellisista väitteistä tai sanojen laittamisesta suuhunsa. Keskustelussa toimittaja kertoi kantelijalle, että dopingin kaltaisissa kysymyksissä toimittajan mielipiteet eivät paljoa paina, vaan aina tarvitaan asiantuntijaa ottamaan kantaa asiaan. Toimittaja ei kuitenkaan kertaakaan väittänyt käyttäneensä kantelijaa omien ajatustensa tulkkina.Toimittaja mukaan kaikki lehtijutussa esitetyt sitaatit ovat täsmälleen kuten kantelija haastattelussa ilmaisi, ja että kantelija ryhtyi oikomaan niitä vasta saatuaan nuhteet työnantajiltaan. Lehden vastineessaan tuomien esimerkkien mukaan kantelija kertoi asiat sanasta sanaan joko oma-aloitteisesti tai kysyttäessä juuri niin kuin ne on artikkelissa siteerattu. Lehti toteaa, ettei kantelija myöskään ole käyttänyt hänelle kuuluvaa vastineoikeutta.LISÄSELVITYSKantelusta tai vastineesta ei kummastakaan ilmene, saiko kantelija tarkistaa omien lausumiensa asiasisällön ennen artikkelin julkaisemista. Aamulehti kertoo, että juttu olisi annettu kantelijalle luettavaksi, mikäli hän olisi sitä pyytänyt. Haastattelu tehtiin normaalia muistiinpanotekniikkaa hyväksikäyttäen ja sen kuluessa tehtiin tarkentavia kysymyksiä siten, että haastateltavalle ei voinut jäädä epäselväksi mihin käsitykseen haastattelija jäi. Kantelija puolestaan kertoi, että toimittaja aloitti puhelinkeskustelun kysymällä, ”voitaisiinko jutella muutamista asioista”. Kantelija koki puhelinkeskustelun taustakeskusteluksi, eikä näin ollen edes osannut pyytää haastattelua tarkistettavaksi. Samalla kantelija painotti, että hän puhuu kyseessä olevista asioista aina samalla tavalla riippumatta siitä, onko kyseessä taustakeskustelu vai haastattelu.RATKAISUErimielisyys kantelijan ja lehden välillä ei koske sitä, ovatko julkaistut tiedot sinällään oikeita, vaan sitä mitä kantelija on sanonut toimittajan ja kantelijan välisessä puhelinkeskustelussa. Lehden mukaan toimittaja on siteerannut kantelijaa oikein, kun taas kantelija katsoo, että artikkelissa on hänen sanomakseen laitettu toimittajan omia mielipiteitä. Kantelijan näkemystä tukevat kantelun liitteenä olevat kaksi lausuntoa. Lehti puolestaan kertoo toimittajan tehneen tarkentavia kysymyksiä siten, että haastateltavalle ei voinut jäädä epäselväksi mihin käsitykseen haastattelija jäi. Neuvosto totesi, että osapuolten kertomukset siitä, mitä heidän välisessä puhelinkeskustelussa kantelija oli sanonut, ovat ristiriitaiset. Asiassa ei ole esitetty täysin puolueetonta ulkopuolista selvitystä tai muita seikkoja, joiden perusteella neuvosto voisi arvioida asiaa. Neuvosto jätti tämän vuoksi kantelun näiltä osin tutkimatta.Neuvoston mielestä mahdolliset asiavirheet olisivat olleet korjattavissa joko oikaisupyynnön tai vastineen avulla. Lehden mukaan kantelija ei halunnut lähettää lehteen oikaisua. Lehti kertoo kantelijan sanoneen 12.11.1998 jutun tehneelle toimittajalle, että kantelijan mielestä jutun yleissävy oli erilainen kuin haastattelussa. Kantelija puolestaan toteaa kertoneensa toimittajalle totuuden ajatuksistaan ja että kyseinen tapa kirjoittaa oli täysin väärin. Neuvosto totesi, että kantelijan olisi pitänyt yksilöidä lehdelle tarkemmin ne asiat, jotka kirjoituksessa olivat perättömiä tai muuten oikaisua vaativia. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, ettei Aamulehti ole tässä asiassa rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu