KANTELUKarpolla on asiaa -ohjelmassa käsiteltiin 24.5.1998 yksittäistä asuntokauppaa. Kohteena oli ollut asuntomessualueelle rakennettava omakotitalo, jonka kauppahinnan ostaja oli maksanut etuajassa. Rakentaja oli kuitenkin mennyt konkurssiin jo rakennustyön alkuvaiheessa, joten ostaja joutui maksamaan talonsa kahteen kertaan. Osuuden alkujuonnossa todettiin, että perhe oli hävinnyt omaisuuden, omakotitalon hinnan, ja jatkettiin kertomalla, että rakennustyön takuumiehenä esiintynyt kunta löi lyötyä. Se määräsi rahansa menettäneelle perheelle sakot, koska rakentaja jätti kokonaan maksetun talon tekemättä. Ohjelmassa haastateltu asunnonostaja kertoi, että he eivät olleet osanneet epäillä rakentamiseen liittyvän riskejä, koska kunta oli tuonut esille sen, että rakentamista koskeva ns. kolmikantasopimus takaa ostajan aseman. Ostaja katsoi, että he olivat joutuneet paitsi rakentajan, niin myös kunnan ja Suomen Asuntomessujen huijaamiksi. Mainittu kolmikantasopimus ei tuonutkaan kunnalle vastuuta konkurssitilanteissa. Toimittajan kommentissa todettiin, että kyseinen sopimus ei millään lailla turvannut asunnonostajan oikeuksia. Tämän jälkeen asunnonostaja kertoi, että kunta oli irtisanonut vuokratontin ja antanut heille lähes 60 000 markan sakot. Ostajan mukaan asiat olivat menneet vikaan siinä, että hän oli luottanut isoihin instituutioihin kuten kuntaan ja Asuntomessuihin. Iso erehdys oli ollut, että maksu oli suoritettu ennen kuin rahoille oli saatu vastinetta.Kunta katsoo, että asiasta olisi pitänyt kuulla myös vastapuolen, eli kunnan tai Osuuskunta Suomen Asuntomessujen näkemystä. Kunnan kommenttien perusteella ohjelmassa oli useita vääristeleviä tai virheellisiä tietoja. Mainitussa kolmikantasopimuksessa osapuolet, siis rakentaja, kunta ja Osuuskunta Suomen Asuntomessut sopivat ainoastaan siitä, millä ehdoilla talo toimii Asuntomessujen kohteena. Sopimuksen tavoitteena oli, että kohde valmistuu ajallaan, ja että kulumisvauriot korjataan näyttelyn jälkeen. Sopimus palveli tulevia asukkaita, mutta sen tarkoituksena ei ollut säännellä rakentajan ja tulevan asukkaan välistä suhdetta. Sellaista tietoa ei näin ollen ole myöskään annettu.Kun rakentaja joutui vaikeuksiin, ryhdyttiin kunnan aloitteesta neuvottelemaan muista vaihtoehdoista. Lopputulemana oli, että taloon laitettiin kunnan ja Asuntomessujen kustannuksella ja riskillä vesikatto sekä ovet ja ikkunat. Lisäksi taloon laitettiin päätylaudat ja vuorilaudat ja se maalattiin. Ostajan omaisuus siis suojattiin tekemällä taloon sellaiset työt, jotka olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä. Kunnan mukaan ostajan ensiksi käyttämä asianajaja esitti kohtuuttomia vaatimuksia ja kunta joutui tuolloin vauhdittamaan asiasta käytyjä neuvotteluja irtisanomalla yhdessä vaiheessa vuokrasopimuksen ja vaatimalla sopimussakkojen suorittamista. Asianajajan vaihduttua asiasta päästiin nopeasti sopimukseen. Ostajat maksoivat tehdyistä töistä 60 000 markkaa, kun kunnan välivaiheen kustannukset olivat noin 110 000 markkaa. Kunta luopui samalla irtisanomisesta ja sopimussakkojen perimisestä. Kunnalla ei siis ollut mitään vastuuta ostajan ja rakentajan välisistä suhteista. Kunta ei myöskään ”antanut sakkoja” ostajalle, vaan maksoi yhdessä Asuntomessujen kanssa lähes puolet talon ja omaisuuden suojaamiskustannuksista.MTV:n VASTAUSMTV:n puolesta vastauksen antanut toimittaja Hannu Karpo toteaa, että asunnonostajan haastattelun yksinomaisena tarkoituksena oli korostaa sitä, että sellaisesta ei pidä maksaa, mitä ei ole saatu. Haastattelusta kävi selvästi ilmi, että rahansa menettäneen perheen vastapuolena oli rakennusliike. Kunta ja Asuntomessut perustelivat asukasyhdistyksen kokouksissa toistuvasti kolmikantasopimuksen turvaavuutta. Myös kunnan asuntomessutoimikunnan pöytäkirjassa todetaan, että sopimuksen järkevyyttä perusteltiin asumaan tulevien perheiden etujen näkökulmasta. Tämän pöytäkirjan allekirjoittaja on toinen kantelijoista. Ohjelmassa kerrottiin, että sopimus ei mitenkään turvannut asukkaan etuja. Tämän kunta kantelussaan vahvistaa. Kantelijat näyttävät vaativan nyt, että ohjelmassa olisi kerrottu sopimuksen sisällöstä juuri niin kuin siinä tehtiinkin. Muuten kantelussa hurskastellaan rakennustöillä, joilla turvattiin asukkaan omaisuus. Kuitenkin kanteluun liitetystä pöytäkirjasta selviää, että huomattava osa töistä tehtiin kunnan ja Asuntomessujen etujen toteuttamiseksi. Ei voi olla hyvän lehtimiestavan vastaista, että kantelija ei saanut kommentoida asioita, joita ohjelmassa ei lainkaan käsitelty. Kolmikantasopimuksessa kunta, Asuntomessut ja rakentaja olivat sopineet, että rakentaja sitoutuu rakentamaan rakennukset ympäristöineen määräaikaan mennessä. Sopimuksessa määriteltiin viivästyssakko. Rakentajan meneteltyä sopimuksen vastaisesti kunta määräsi asukkaalle maksettavaksi 59 700 markan korvauksen, koska asukas oli laiminlyönyt rakentamisvelvoitteensa. Tositteiden mukaan kunta oli lähettänyt 111 733,60 markan laskun teettämistään töistä rakentajayhtiön konkurssipesälle, joten ostajan talolla tehtyjen töiden kustannukset olivat kunnankin mielestä kunnan saatavia rakentajalta eikä asukkaalta, kuten kunta kantelussaan väittää. Tästä huolimatta asukas joutui kunnan painostamana maksamaan sakon määrän eli 61 500 markkaa voidakseen turvata oikeutensa hirsikehikkoon, josta oli jo maksanut valmiin talon hinnan. Sopimussakko muuttui kustannusten korvaukseksi, jota kantelija on osittain perinyt kahteen kertaan, sekä asukkaalta että rakentajalta.Ohjelmassa ei syytetty kuntaa väärinkäytöksistä tai tosiasioihin perustumattomista teoista, joten kunnan edustajia ei ollut tarpeen kuulla. Kunta tai muutkaan kolmikantasopimuksen osapuolet eivät ole olleet ohjelman esittämisen jälkeen yhteydessä MTV:hen, eikä ohjelman tekijöille ole kerrottu, että siinä olisi ollut virheitä tai puutteita.RATKAISUOhjelmassa asunnon ostaja kertoi, että kunta oli irtisanonut tontinvuokrasopimuksen ja antanut hänelle lähes 60.000 markan sakot. Toimittaja sanoi tämän jälkeen, että kunta määräsi rahansa menettäneelle perheelle sakot, koska rakentaja jätti kokonaan maksetun talon tekemättä. Mainittu sakko – itse asiassa sopimussakko – oli kylläkin määrätty, mutta sitä ei ollut koskaan peritty, vaan vastaava rahamäärä perittiin ostajalta myöhemmin sovinnon syntymisen jälkeen osakorvauksena keskeneräisen talon suojaamistöistä, joista hyöty tuli myös hänen hyväkseen. Tämä asian kannalta olennainen seikka jätettiin ohjelmassa kertomatta.Kantelijana olevasta kunnasta annettiin ohjelmassa varsin kielteinen kuva. Ohjelma ei täysin vastannut olennaisen ja monipuolisen tiedonvälityksen vaatimuksia. Se perustui pitkälti asunnon ostajan väärinkäsityksiin ja hänen yksipuoliseen kuulemiseensa kiistanalaisessa ja monimutkaisessa tapahtumaketjussa. Kunnan arvostelu oli neuvoston mielestä siksi voimakasta, että kuntaa olisi journalistin ohjeiden mukaisesti pitänyt kuulla jo samassa yhteydessä.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto antaa MTV3:lle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Menu