2634/SL/98

Vapauttava

Kaleva kertoi sosiaali- ja terveysministeriön päätöksestä, jossa oli otettu kantaa virkamiesten menettelyyn eräässä lastensuojeluasiassa. Jutussa mainittiin nimeltä seitsemän virkamiestä, heidän joukossaan kaksi sosiaalityöntekijää. Tapahtumaselostus ei kuitenkaan painottunut heidän menettelyynsä, vaan paikallisen sosiaalitoimiston sosiaalijohtajan sekä lääninhallituksen virkamiesten toimintaan. Lehtijuttu oli sävyltään asiallinen, eikä sosiaalityöntekijöiden nimiä ollut neuvoston mielestä julkistettu epäasiallisella tavalla. Lehtijutusta mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset, esimerkiksi työyksiköiden osalta, olisi voinut korjata vastineen avulla. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUKalevassa julkaistiin 26.3.1998 lehtijuttu”Ministeriö moitti virkamiehiä/Oulun kaupunki ja lääninhallitus toimivat väärin lastensuojeluasiassa”. Etusivun uutisotsikkona oli ”Nuhteita Oulun virkamiehille”. Kantelijat, sisäsivun artikkelissa nimeltä mainitut sosiaalityöntekijät, pitivät uutisointia leimaavana, toisen osapuolen näkemyksille rakentuvana ja toteavat, että heitä ei oltu kuultu asiassa. Otsikoinnit viittasivat laittomuuksiin ja väärinkäytöksiin, joita ei kuitenkaan tarkemmin määritelty. Kantelijoiden nimet oli ilmaistu näkyvästi ja valikoiden, vaikka asia ei ole ollut tuomioistuimen tutkittavana. Kantelijoiden mukaan lehtijutussa selostettu päätös oli vain yksittäisen ministeriön virkamiehen kannanotto.Sisäsivun artikkeli alkoi toteamuksella, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriö on tyytymätön Oulun kaupungin ja Oulun lääninhallituksen virkamiesten toimintaan lastensuojeluilmoituksen käsittelyssä. Siinä kerrottiin, että ministeriö oli huomauttanut neljää nimeltä mainittua (lääninhallituksen) virkamiestä ja todettiin, että läksytyslistalla olivat myös nimeltä mainitut alueellisen sosiaalikeskuksen johtaja ja siellä toimivat kaksi sosiaalityöntekijää, eli kantelijat. Tämän jälkeen artikkelissa selostettiin päätöksen taustana ollutta tapahtumien kulkua, nimiä enää mainitsematta. Siitä ilmeni, että sosiaali- ja terveysministeriön päätös oli annettu erään oululaisen perheen tekemän kantelun johdosta. Kyseinen perhe oli tehnyt toista perhettä koskeneen lastensuojeluilmoituksen. Tästä oli artikkelin tietojen mukaan seurannut, että heidät itsensä oli kutsuttu sosiaalikeskuksen sosiaalityöntekijöiden puhutteluun. Ministeriön todettiin katsoneen, että näin ei olisi pitänyt menetellä. Lehtijutusta ilmeni edelleen, että sosiaalikeskuksen johtaja oli laatimassaan kirjelmässä todennut ilmoituksen tekijöiden tarvitsevan aikuispsykiatrin apua, mutta että hänen arvionsa osoittautuivat ministeriön selvityksessä virheellisiksi ja perättömiksi. Ministeriö oli lehtijutun mukaan muistuttanut, että virkamiesten pitää perustella muille viranomaisille esittämänsä seikat tosiasianäytöllä ja asiantuntija-arvioilla. Artikkelin loppuosassa selostettiin lääninhallituksen toimia asiassa. Ministeriö oli kohdistanut lääninhallitusten virkamiesten menettelyyn moitteita myös sillä perusteella, että lääninhallituksen olisi pitänyt havaita paikallisen sosiaalikeskuksen viranhaltijoiden toiminnassa olleet puutteet.Kantelun liitteenä on jäljennös Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksestä.Kantelijat huomauttavat, että artikkelista ei ilmene, kuka mitäkin on tehnyt ja että juttu on ollut niin epäselvä, että se on johtanut väärinkäsityksiin. Lehdellä olisi kuitenkin ollut yllin kyllin aikaa paneutua asiaan, koska kyse oli usean vuoden takaisesta tapahtumaketjusta.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Teuvo Mällinen toteaa, että otsikon avainsanat ”nuhteita”, ”moittii”, ”väärin” saavat perusteensa uutisen sisällöstä. Asianosaisten nimet julkaistiin, koska asialla oli yleistä merkitystä ja julkisuus on hallinnon perusperiaatteita. Päätoimittajan mukaan jutusta kävi ilmi tarpeellisella tarkkuudella, kuka mitäkin oli tehnyt, eikä siinä muutenkaan esitetty asioita summittaisesti tai vihjailevasti. Jutussa ei myöskään kerrottu mitään salassa pidettäviä asioita. Päätoimittaja huomauttaa, että asiakirja, jota uutisessa referoitiin, oli otsikoitu sosiaali- ja terveysministeriön päätökseksi, joten sen luonteen vähätteleminen on epäasiallista. Koska kyse oli päätöksestä, eikä riidasta kantelijoiden ja ministeriön välillä, ei kantelijoiden kuuleminen ollut myöskään enää perusteltua. Päätoimittaja viittaa siihen, että osapuolia ei kuulla oikeuden päätöstä selostettaessakaan. Kantelijat eivät ole myöskään tarjonneet asiassa vastinetta. Näillä perusteilla päätoimittaja katsoo, että lehti noudatti asiasta kertoessaan hyvää lehtimiestapaa.RATKAISUNeuvosto toteaa, että asiakirja, jota lehtijutussa selostettiin, oli otsikoitu sosiaali- ja terveysministeriön päätökseksi, eikä asiakirjan luonteesta ole siten epäselvyyttä. Päätös oli myös julkinen.Lehtijutussa todettiin päätöksen sisältöä selostettaessa, että myös kantelijat olivat olleet läksytyslistalla. Heidän nimensä ja virkanimikkeensä mainittiin viimeisinä seitsemän virkamiehen joukossa. Tapahtumaselostuksessa painottuivat paikallisen sosiaalitoimiston sosiaalijohtajan sekä lääninhallituksen virkamiesten menettelyn kuvaus. Sosiaalityöntekijät mainittiin yksilöidysti vain kerran myöhemmin. Tällä kohtaa kerrottiin, että he olivat kutsuneet lastensuojeluilmoituksen tehneen perheen puhutteluun ja että ministeriö oli katsonut, että näin ei olisi pitänyt menetellä. Neuvoston mielestä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksestä kertonut lehtijuttu oli sävyltään asiallinen, eikä kantelijoiden nimiä ollut julkistettu epäasiallisella tavalla. Otsikoiden ilmaisut ”nuhteita” ja ”moittii” vastasivat päätöksen sisältöä. Neuvosto totesi vielä, että koska kyse oli asiassa annetun päätöksen selostamisesta, ei osapuolia ollut tarpeen enää kuulla lehtijuttua varten.Laajaa, 25-sivuista päätöstä ei ollut lehtijutussa mahdollisuutta selostaa yksityiskohtaisesti. Kanteliat olisivat voineet vastineen avulla korjata lehtijutusta mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset, esimerkiksi työyksiköiden osalta.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto katsoo, että Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.