KANTELUKarkkilan Tienoo julkaisi 25.3.1998 uutisen kantelijan pojan ilmeisesti tapaturmaisesta kuolemasta otsikolla ”Karkkilalaismiehen kuolemaan ei liity rikosta”. Siinä kerrottiin kantelijan pojan nimi. Uutisen mukaan hänen kuolinsyynsä oli vielä epäselvä, mutta siihen ei liity rikosta ja että todennäköinen kuolinsyy oli kaatumisesta aiheutunut loukkaantuminen. Uutisen lopussa kerrottiin, että mainittu henkilö oli kärsinyt ehdottoman vankeustuomion Vihdissä tehdystä henkirikoksesta.Kantelija pitää uutista psyykkisestä syistä eläkkeellä olleen poikansa mustamaalauksena ja toteaa sen johtaneen siihen, että yli viisikymmentä paikkakuntalaista esitti sen johdosta paheksuntansa. Lehti viittasi 3.4. julkaisemassaan anteeksipyynnössä JSN:n sihteeriltä saatuihin ohjeisiin. Kantelijan mielestä uutinen oli ristiriidassa näidenohjeiden kanssa.Kantelun liitteinä ovat JSN:n sihteerin Leena Mickwitzin selostus puhelinkeskustelusta hänen ja Karkkilan Tienoon toimittajan kanssa, sekä Vihdin poliisilaitoksen komisarion antama selvitys puhelinkeskustelustaan saman toimittajan kanssa.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Eero Ahola kertoo, että kyseinen henkilö oli ollut asunnossaan kuolleena useita päiviä, mutta poliisi ei raportoinut siitä normaaliin tapaan lehdelle. Lehti sai tiedon muita kanavia pitkin ja halusi kertoa asiasta, koska kyseinen henkilö oli esiintynyt paikkakunnalla uhkaavasti. Päätoimittaja viittaa puukolla uhkailemiseen sekä lehden entisen toimitusavustajan saamaan tappouhkaukseen ja kertoo monien pelänneen kyseistä henkilöä. Tämän vuoksi hänen kuolemastaan oli perusteita kertoa. Päätoimittaja katsoi kuitenkin, ettei olisi aiheellista viitata sovitettuun rikokseen ja nimenkin julkaiseminen oli kyseenalaista. Asiasta käydyn keskustelun jälkeen toimittaja otti yhteyttä JSN:ään ja kirjoitti tämän jälkeen uutisen, jossa nimi ja aikanaan suurta huomiota herättänyt henkirikos mainittiin. Toimittaja laati uutisen saamiensa ohjeiden mukaisesti asiaa paisuttelematta, mahdollisimman neutraalisti ja eleettömästi. Paikkakunnalla asiasta oli käyty jo ennen jutun julkaisemista laajaa keskustelua. Vainaja oli ollut erittäin tunnettu, ja väkivaltaisuutensa vuoksi pelätty. Yleisön pelkoa ei vähentänyt se, että vainaja oli sairas, päin vastoin. Olosuhteet ja paikkakunnan pienuus huomioon ottaen lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.RATKAISUKeskeinen kysymys asiassa on, oliko lehdellä riittäviä perusteita paljastaa asunnossaan kuolleen miehen henkilöllisyys ja kertoa, että hänet oli aikanaan tuomittu henkirikoksesta. Journalistin ohjeissa suositellaan, ettei yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Vanhojen rikosten kohdalla on otettava lisäksi huomioon, että yksityisyyden suoja vahvistuu ajan kulumisen myötä.Julkisen sanan neuvosto katsoo, että uutiselle on sinänsä ollut riittävät perusteet. Vainaja oli paikkakunnalla tunnettu ja pelättykin henkilö. Hänen kuolemastaan kertominen ja nimen julkaiseminen eivät rikkoneet hyvää lehtimiestapaa.Neuvoston mielestä uutisessa ollut viittaus jo sovitettuun henkirikokseen oli omiaan aiheuttamaan lisäkärsimystä vainajan omaisille. Teon aikanaan herättämä suuri huomio ei enää vuosien kuluttua yksin riitä perusteeksi sen uudelleen mainitsemiselle. Kun Karkkilan Tienoo on kuitenkin selvästi myöntänyt maininnan virheeksi ja esittänyt sen johdosta anteeksipyynnön, kantelu ei anna aihetta enempiin toimiin.
Menu