KANTELUSuomen Kuvalehdessä 1/98 julkaistiin juttu ”Kuuban kriisi 1962: Maailma sodan partaalla”. Juttu alkoi toteamuksella, että uusimman tiedon mukaan Yhdysvaltain asevoimilla oli todellinen invaasiosuunnitelma Kuubaan syys-lokakuussa 1962, ja vastaavasti Kuubassa olleiden neuvostojoukkojen komentajalle oli annettu valtuudet käyttää ohjuksia vain puolustustarkoitukseen. Kirjoittaja pohti Kuubaan sijoitettujen ohjusten merkitystä Neuvostoliitolle todeten, että Neuvostoliitolla ei ollut vielä tuolloin mannertenvälisiä ohjuksia. Yhdysvaltain kiistaton ohjusylivoima oli siten kirjoituksen mukaan ilmeinen syy ohjusten sijoittamiselle Kuubaan. Jutussa käytiin läpi Kuubassa olleet ohjukset tyypeittäin sekä kriisin aiheuttaman sotilaallisen valmiustilan kohottamisen.Kantelijan mielestä artikkeli sisälsi joukon sisäisiä ristiriitaisuuksia ja myös selviä asiavirheitä. Kantelija käy runsaan sivun mittaisessa oikaisukirjoituksessaan läpi jutun väitteitä mm. Yhdysvaltain ydinohjusylivoimasta ja luettelee kummallakin puolella olleet ohjukset ja niiden keskeiset tekniset tiedot. Kirjoittaja huomauttaa mm. että jutussa mainittu FROG-7 nähtiin ensi kerran vasta vuonna -67 ja että maininta F-100 pommittajista oli puhdas kupla. Lopuksi kantelija kysyy, oliko tämä juttu mahdollisesti kirjoitettu varastoon ”toisen autonomian” aikana ja nyt vetäisty pöytälaatikosta asiatietoja sen kummemmin tarkastamatta.LEHDEN VASTAUSSuomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen toteaa, että lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyistä kirjoituksista. Päätoimittaja luettelee lisäksi joukon teoksia, joista jutun tiedot olivat peräisin. Kun kantelijan kirje tuli toimitukseen, lehti pyysi alkuperäisen jutun kirjoittajalta kommentoimaan sitä. Saadun informaation perusteella päätoimittaja katsoi, ettei voi riistää tärkeiltä, paikkansa pitäviltä ja liian usein tilanpuutteen vuoksi julkaisematta jääviltä lukijoiden kirjeilta sitä tilaa, mitä tämä tarpeeton keskustelu olisi vienyt.Jutun kirjoittanut valtiotieteen tohtori Markku Salomaa toteaa omassa kommentissaan muun ohessa, että Neuvostoliitto oli sotilastekniikassaan pitkään täysin alakynnessä niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Esimerkiksi Raimo Väyrysen vuonna 1982 ilmestyneessä teoksessa Ydinaseet ja suurvaltapolitiikka todetaan, että Neuvostoliitolla oli vuoteen -61 mennessä vain kourallinen mannertenvälisiä ohjuksia. Ydinaseiden voimasuhdevertailut ovat kuitenkin äärimmäisen vaikeita, koska niissä on otettava huomioon niin monta eri tekijää. Tiedot neuvosto-ohjusten tyypeistä ja määristä perustuivat Luen Scottin ja Steve Smithin artikkeliin International Affairs-lehdessä vuodelta -94. KANTELIJAN KOMMENTITKantelija korostaa pyytäneensä virheiden oikaisua. Jutun kirjoittaja ei näytä itsekään tietäneen, oliko Neuvostoliitolla strategisia ohjuksia vai ei, Frog-7 otettiin käyttöön vuonna -67 ja F100 on hävittäjä eikä pommittaja. Jutun kirjoittajalle suunnatussa kommentissaan kantelija korostaa Neuvostoliiton sotilaallista voimaa.Lehti ei enää käyttänyt sille varattua kommentointimahdollisuutta.RATKAISUKuuban kriisiä käsitelleessä jutussa esiteltiin sekä Yhdysvaltojen että Neuvostoliiton tuon hetkistä asekapasiteettia. Neuvostolle toimitetun aineiston perusteella Kuubassa ei kuitenkaan vielä ollut jutussa mainittuja Frog-7-ohjuksia vaan ilmeisesti aikaisempaa tyyppiä. Lisäksi jutussa mainittiin, että Neuvostoliitolla ei ollut tuolloin vielä mannertenvälisiä ohjuksia, mutta todettiin toisaalta, että kriisin kärjistyessä Neuvostoliiton strategisten ohjusjoukkojen hälytystilaa kohotettiin. Asekapasiteetin esittelyssä oli näin ollen joitain ristiriitaisia ja mahdollisesti virheellisiäkin tietoja. Neuvosto totesi samalla, että Kuuban kriisiä käsitelleen jutun painopiste oli sen poliittisessa analyysissä ja arviossa, jonka mukaan Neuvostoliitto oli sotilaallisesti tuona ajanjaksona huomattavasti Yhdysvaltoja jäljessä. Kantelijan lehdelle lähettämä kirjelmä painottui myös sotilaspoliittiseen analyysiin. Kantelija luetteli näkemyksensä tueksi huomattavan joukon eri ohjusjärjestelmiä ja niiden teknisiä tietoja, ja kyseenalaisti tällä perusteella lehtijutun väitteen Yhdysvaltain ydinohjusylivoimasta. Kirjelmä oli luonteeltaan enemmän mielipidekirjoitus kuin oikaisupyyntö, eikä lehdellä ollut neuvoston mielestä velvollisuutta julkaista sitä. Neuvosto ei myöskään pitänyt asejärjestelmien teknisiä yksityiskohtia koskevia tietoja jutun kannalta niin keskeisinä, että ne olisivat vaatineet oikaisua. Näin ollen neuvosto ei ryhdy asian johdosta enempiin toimiin.
Menu