KANTELUMTV3:n Rikosraportissa käsiteltiin 2.12.1997 itämafiaa. Ohjelman lähetysaika oli suhteellisen varhainen. Siinä näytettiin kuitenkin mafian tappamia uhreja ja kerrottiin myös surmatavat. Uhrit eivät olleet julkisella paikalla vaan kotonaan. Kantelija katsoo, että uhrien ja heidän omaistensa intimiteettisuojaa rikottiin raskaasti. Tarkoituksena oli ehkä paljastaa mafian toimintatavat, mutta raja on vedettävä johonkin. ”Hyvän asian puolesta” ei oikeuta käyttämään uhreja hyväksi sensaationhakuisesti ja viihteellisesti. Dokumenteissa tai uutisissa, voi joskus olla perusteltua näyttää myös äärimmäistä väkivaltaa sisältäviä kuvia. Kyseinen makasiinityyppinen ohjelma ei kuitenkaan täytä näitä kriteereitä. Näitä kuvia ei todennäköisesti olisi näytetty myöskään Rikosraportissa, jos uhrit olisivat olleet suomalaisia.MTV3:N VASTAUSJohtaja Jaakko Visuri toteaa, että ohjelmaa ei lähetetä lastenohjelmille tavanomaiseen aikaan, vaan vasta klo 21.30. Ohjelman kantavana ideana on välttää rekonstruointia ja keinotekoisia aineksia, ja pyrkiä eettisten rajojen puitteissa mahdollisimman autenttiseen kuva-aineistoon. Kyseisessä jaksossa käsiteltiin Petroskoissa toimivan järjestäytyneen ammattirikollisuuden mustinta puolta, valtataisteluun liittyviä murhia ja kostoja. Kuva-aineistosta karsittiin välittömästi ankarimmat kuvat kuolleista ihmisistä. Julmuus liittyi tässä tapauksessa oleellisesti aiheeseen, eikä sitä voitu kokonaan sivuuttaa ilman, että uskottavuus olisi mennyt. JSN:ltä toivotaankin nyt ajankohtaista kannanottoa eettiseen ongelmaan, joka koskee vainajien valokuvien esittämistä.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää tiedonvälitykseltä pyrkimystä totuudenmukaisuuteen, olennaisuuteen ja monipuolisuuteen. Samalla tiedotusvälineiltä edellytetään erityistä varovaisuutta julkaistaessa kuvia onnettomuuden tai rikosten uhreista. Raakojakin kuvia on voitava julkaista, jos niiden julkaisemisella on yleistä merkitystä tiedonvälityksen kannalta, esimerkiksi sodista tai järjestäytyneestä väkivallasta kerrottaessa. Esitystavalla on tällöinkin oma merkityksensä. Väkivaltaisten ja raaistavien kuvien julkaiseminen sensaationhakuisesti, ilman tiedonvälitystä edistävää yleistä merkitystä, rikkoo hyvää journalistista tapaa. Rikosraportti-ohjelmassa kerrottiin Karjalan järjestäytyneestä rikollisuudesta ja väitetyistä palkkamurhista. Ohjelmassa näytettiin erityisesti kahta uhria, jotka olivat kummatkin saaneet surmansa kotitalonsa portaikossa. Neuvoston mielestä kuva-aineistoa ei kuitenkaan esitetty sensaationhakuisesti. Se liittyi yhteiskunnallisesti merkittävään aiheeseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Aiheen käsittelytapa oli asiallinen. Neuvosto kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että katsojat olivat voineet varautua väkivaltaa sisältävään kuva-aineistoon jo ohjelman luonteen vuoksi ja siksi, että kuvista varoitettiin etukäteen. Lisäksi ohjelman lähetysaika oli suhteellisen myöhäinen. Neuvosto katsoo näin ollen, että ohjelmassa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.Päätöksestä äänestettiin luvuin 4 – 1, yksi tyhjä ääni.
Menu