2575/SL/97

Langettava

Aamulehden jutussa käsiteltiin ristiriitoja, joita voi syntyä maahanmuuttajaperheiden uskonnollisen vakaumuksen ja koululaitoksen sääntöjen välillä. Koulu oli osoittanut haastateltavaksi 8-vuotiaan islaminuskoisen koulutytön, jonka vanhemmat olivat halunneet rajoittaa tyttärensä osallistumista muun ohessa musiikkitunneille. Vanhemmilta ei kysytty lupaa tyttären haastattelulle tai kuvaamiselle. Tyttärestä piirtyi jutussa myönteinen kuva. Jutun aihepiiri oli kuitenkin arkaluonteinen. Pientä koululaista oli käytetty ikään kuin kuvittamassa ongelmalliseksi koettua tilannetta koulun ja kodin välillä. Vanhempien suostumuksesta olisi näiden syiden vuoksi pitänyt erityisesti varmistua. Lehti ei voi siirtää omaa vastuutaan asiassa koululle. Lehdelle annettiin huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

KANTELU

Aamulehti julkaisi 5.11.1997 artikkelin ”Musiikki mutkistaa muslimilapsen koulupäivää” ja vierusjutun ”XX kasvaa musliminaisen maailmaan Lempäälässäkin”. XX on kantelijoiden kahdeksanvuotias tytär. Kantelijoilta ei ollut kysytty lupaa tyttären haastatteluun tai hänen valokuvansa julkaisemiseen lehdessä, vaikka luvan pyytäminen olisi merkinnyt heille paljon. Kantelijat ihmettelevät myös, miksi tyttö valittiin haastateltavaksi. Yhdeksi syyksi he arvelevat sitä, että tytär on liian pieni puolustaakseen itseään ja uskontoaan, eikä ollut tiennyt koko lehtijutusta mitään. Tytöstä kertonut osuus ei ollut itsessään niin kielteinen. Jutussa ei kuitenkaan kunnolla selvitetty islaminuskon suhdetta musiikkiin tai kerrottu perusteita musliminaisten pukeutumistavoille. Lisäksi siinä väitettiin virheellisesti, että muslimitytöt ja -pojat eivät saisi tehdä keskenään ryhmätöitä tai piirtää elollisia olentoja. Vain asiantuntijoiden tulisi kertoa islaminuskoa koskevista asioista, muuten syntyy väärinkäsityksiä.

LEHDEN VASTAUS

Aamulehden päätoimittaja Hannu Olkinuora kertoo, että lehden pitkäaikainen avustaja haastatteli kahdeksanvuotiasta tyttöä siinä vilpittömässä uskossa, että tytön vanhemmat olivat suostuneet asiaan, vaikka toimittaja ei ollut sitä heiltä henkilökohtaisesti tiedustellutkaan. Toimittaja oli ottanut yhteyttä kunnan pakolaissihteeriin ja kyseiseen kouluun ja pyytänyt järjestämään tapaamisen sellaisen oppilaan kanssa, jota saa kuvata ja haastatella. Lisäksi toivottiin, että paikalle pyydetään joku aikuinen muslimiyhteiskunnan edustaja. Haastattelussa olivat läsnä tytön oma opettaja, koulun rehtori, pakolaissihteeri ja koulussa työskentelevä muslimimies, joka toimii etnisenä työntekijänä ja siten lasten tukihenkilönä. Toimittaja kertoi avoimesti, mistä juttua oltiin tekemässä. Juttu julkaistiin vasta kahden viikon kuluttua haastattelupäivästä, eikä lehteen tällä välin otettu asiassa yhteyttä. Tyttö ja koulujen etninen työntekijä tuotiin esille omassa kainalojutussaan sen vuoksi, että asianosaiset saisivat itse kertoa kulttuuristaan ja uskostaan. Juttukokonaisuuteen haastateltiin myös useita koulu- ja sosiaalitoimen virkamiehiä, jotka ovat olleet paljon tekemisissä islaminuskoisten kanssa. Tarkoituksena oli kertoa pulmatilanteista, joita koulussa syntyy erilaisten kulttuurien ja tapojen kohdatessa. Jutussa painotettiin, ettei syntyneitä ongelmia voi yleistää koskemaan kaikkia muslimeita. Herkkä aihe pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman hyvin taustoittaen, tasapuolisesti kaikkia kuunnellen ja käyttäen haastateltavan valinnassa koulun ja muslimiyhteisön apua. Kaiken tämän jälkeen ei ollut mitenkään ajateltavissa, että tytön vanhemmat voisivat olla asiasta eri mieltä.

RATKAISU

Aamulehden jutussa ”XX kasvaa musliminaisen maailmaan Lempäälässäkin” XX:ää luonnehdittiin opettajan suulla iloiseksi ja älykkääksi tytöksi. Samalla siinä kuitenkin kerrottiin, että kodin uskonnollinen vakaumus näkyi rajoituksina esimerkiksi musiikkitunneille osallistumisessa ”vaikka opettaja on monta kertaa jutellut asiasta tytön vanhemmille”. Huivipäisestä tyttärestä oli valokuva, missä tämä istui keinussa ja jutteli koulun etnisen työntekijän kanssa. Hänen puheitaan ei jutussa siteerattu lainkaan. Kantelijoiden tytär oli osoitettu haastateltavaksi koulun puolesta. Pienen koululaisen seurassa oli ollut koko ajan opettaja ja erityinen tukihenkilö. Samassa yhteydessä, missä kantelijoiden tytär esiintyi, koulun etninen työntekijä perusteli islaminuskon kannalta pulmatilanteisiin johtaneita käyttäytymissääntöjä. Juttukokonaisuus oli sävyltään asiallinen ja selostava ja kantelijoiden tyttärestä piirtyi siinä myönteinen kuva. Neuvosto toteaa kuitenkin, että juttukokonaisuus käsitteli ristiriitoja, joita voi syntyä kodin uskonnollisen vakaumuksen ja koululaitoksen sääntöjen välillä. Kantelijoiden tytärtä käytettiin juttukokonaisuudessa kuin kuvittamassa tätä ongelmalliseksi koettua tilannetta kodin ja koulun välillä. Jo tämän asetelman, mutta myös jutun arkaluontoisen aihepiirin vuoksi vanhempien suostumuksesta olisi pitänyt erityisesti varmistua. Lehti ei voi siirtää omaa vastuutaan asiassa koululle. Neuvosto katsoo näin ollen, että lehden olisi pitänyt pyytää vanhempien suostumus heidän kahdeksanvuotiaan tyttärensä haastattelulle ja kuvan julkaisemiselle. Laiminlyönti rikkoi hyvää journalistista tapaa, mistä neuvosto antaa Aamulehdelle huomautuksen.

Muokattu 2.1.2018: Poistettu lapsen nimi.