KANTELUMTV3:n ohjelmassa 45 minuuttia, esityspäivä 16. huhtikuuta 1997, käsiteltiin Suomen patruunavientiä. Kantelijan mielestä ohjelmaosuus oli esimerkki hysterisoivasta journalismista ja tarkoitushakuisesti asioiden merkityssuhteiden vääristämisestä. Ohjelma loi järjestelmällisesti käsityksen, että Suomesta olisi viety taistelukäyttöön tarkoitettuja patruunoita Algeriaan, Kolumbiaan, Sri Lankaan ja Turkkiin. Kuva syntyi siitä, että Suomen vähäiset, ei-sotilaallisten patruunoiden viennit yhdistettiin näiden maiden aseistautumiseen, vaikka kyseisillä vienneillä ei ole siihen mitään yhteyttä. Ohjelmassa ei tehty selkoa patruunatyypeistä ja niiden erilaisista käyttötarkoituksista. Myöskään vientimääriä ei kerrottu, koska määrien pienuus ei sopinut ohjelman tendenssiin. Ohjelmassa haastatellulle Campaign Against Arms Trade -liikkeen edustajalle oli syötetty väärää tietoa, ja saatiin näin häneltä halutut vastaukset. Ulkoministeristeriön lausuntolinjaa luonnehdittiin ”liberaaliksi”, vaikka UM:n ”ei puoltava” suhtautuminen vientiin ilmenee lähes joka dokumentista, esimerkiksi koko mustan Afrikan osalta ja palvelu- ja kenttäkäyttöön tarkoitetun viennin osalta. UM:n lausuntoihin on nyttemmin pyritty kirjaamaan perusteluja sekä puolesta että vastaan. Kun näitä lausuntoja käytetään väärin, lukematta kokonaisuutta, merkitsee tämä iskua hallintokulttuurin avoimuudelle. Kantelijan nimi näkyi televisioruudussa UM:n lausunnon laatijana. Kantelija kokee itsensä syvästi loukatuksi, koska hänet asioita vääristämällä yhdistettiin verenvuodattajaksi sisällissotiin. Liitemuistiossa selvitetään patruunoiden vientiä koskevia periaatteita. Sen mukaan ns. siviilipatruunat voidaan ryhmitellä metsästyspatruunoihin, urheilu- ja kilpapatruunoihin ja turvallisuuspatruunoihin. Nämä kuuluvat ampuma-aselain alaisuuteen, varsinaiset sotilaspatruunat taas puolustustarvikelain alaisuuteen. Urheilu- ja kilpa-ammuntaan tarkoitetut erityispatruunat ovat merkkituotteita, joita hankitaan pienehköissä, 20 000 – 100 000 kappaleen erissä. Sotilaspatruunoissa toimituserät ovat yleensä miljoonan kappaleen luokkaa. Liitemuistion mukaan tähän käyttöön tarkoitettua halpaa bulkkipatruunaa on saatavissa markkinoilta mielin määrin. Liitemuistiossa todetaan UM:n lausuntolinjana olevan, että urheilu-, koulutus- ja metsästyskäyttöön tarkoitettujen patruunoiden vientiin ei ole estettä, ellei lupaharkinnasta muuta johdu. Sotilastahojen osalta hyväksyttävänä käyttönä on pidetty koulutuskäyttöä, mutta ei palvelu- tai kenttäkäyttöä. Suomen linjana on tapauskohtainen harkinta ja valikoiva vientipidättyvyys.MTV:N VASTAUSPäätoimittaja Juhani Pekkala toteaa, että kantelija ei ole yksilöinyt oikaistavaksi haluamiin virheitä. Tämän vuoksi myöskään oikaisuvelvoitetta ei ole syntynyt. Ohjelmassa kuvattiin, miten patruunoiden vientiluvat myönnetään. Siinä puhuttiin koko ajan UM:stä vastuullisena tahona. Kantelijan nimi näkyi muutaman sekunnin ajan, mutta häntä ei mainittu luvan myöntäjäksi eikä sellaista vaikutelmaa myöskään syntynyt.Ulkoministeriön kantaa patruunavientiin tiedusteltiin suoraan ulkoministeriltä useita kertoja kahden päivän aikana. Ohjelman esityspäivänä ministerin avustaja ilmoitti, että ministeri ei halua tulla haastateltavaksi, mutta aikoo selvittää asiaa. Näihin terveisiin viitattiin jutun jälkijuonnossa. Ohjelmassa kuultiin myös patruunat vieneen yhtiön toimitusjohtajaa, jonka haastattelusta ilmeni, että yhtiö ei kykene valvomaan patruunoiden loppukäyttöä. Ohjelmassa kerrottiin myös, minkälaisia patruunoita Suomesta on viety. Siinä todettiin, että esimerkiksi Sri Lankaan oli viety pääasiassa 22 kaliberin patruunoita, joilla ei ole varsinaista sotilaskäyttöä. Sen sijaan Turkkiin viedyt 400 000 patruunaa soveltuivat sotilaskäyttöön. Päätoimittaja toteaa, että kantelussa ei ole osoitettu, että ohjelmassa olisi asiavirheitä eikä siinä ole näin ollen rikottu hyvää journalistista tapaa.RATKAISUOhjelmassa käsiteltiin ampumatarvikkeiden vientiä sotaa käyviin tai muuten levottomiin maihin. Esimerkkeinä mainittiin Sri Lanka, Kolumbia, Turkki ja Algeria, joihin kaikkiin Suomesta on viety patruunoita. Ohjelma oli sävyltään poleeminen, eikä siitä ilmennyt niitä yksityiskohtaisia perusteita, joiden nojalla viranomaiset olivat hyväksyneet patruunoiden viennin kyseisiin maihin. Toisaalta siitä ilmeni, että Suomi toimittaa sotaa käyviin maihin aseita tai ampumatarvikkeita vain siviilikäyttöön. Eri asia on, että tämä vientilupien perustana oleva patruunoiden jako siviili- ja sotilaskäyttöön kyseenalaistettiin. Hyvä journalistinen tapa edellyttää pyrkimystä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Tiedotusvälineellä on kuitenkin oikeus valita näkökulmansa ja esitystapansa, mikä voi olla polemisoiva ja kärjekäskin. Neuvoston mielestä kantelijan esittämissä seikoissa ei kyse ollutkaan varsinaisista asiavirheistä, vaan poleemisista painotuksista. Myös arviot, joita ohjelmassa esitettiin vientilupien myöntämiskäytännöstä, olivat osa tavanomaista yhteiskunnallista keskustelua. Kantelijan nimi erottui yhdestä ohjelman kuvituksena näytetystä lupapaperista. Katsoja ei voinut kuitenkaan, tämän ohivilahtavan nimen perusteella, pitää kantelijaa henkilönä, joka vastaisi lupapolitiikasta. Jo tästä seurasi, että nimen näkyminen ei voinut leimata häntä. Hyvän journalistisen tavan mukaisesti ulkoministerille oli varattu tilaisuus vastata esitettyyn kritiikkiin ja esittää omat näkökantansa. Neuvoston mielestä ohjelma ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu