KANTELUHelsingin Sanomat julkaisi 9.2.1997 toimittaja Mattiesko Hytösen jutun ”Suomi-neidon raiskaus”. Toimittaja kuvaili jutussa yksityiskohtaisesti kuinka hän ”raiskasi” performanssitaiteilija Inari Virmakosken kesken tämän esityksen. Juttu pohjautui välikohtaukseen, jonka toimittaja Hytönen oli itse muutamaa päivää aiemmin aiheuttanut taidenäyttelyn avajaisissa. Toimittaja raastoi hajalle taidenäyttelyssä esillä olleen työn ja kävi Virmakoskeen käsiksi tavalla, joka syvästi loukkasi tämän henkilökohtaista koskemattomuutta.Performanssitaiteilija joutuu johonkin mittaan varautumaan yleisön reaktioihin. Tilaisuuden kutsukortti tai esitys eivät kuitenkaan sisältäneet viestiä, joka olisi oikeuttanut toimittajan menettelyn. Toimittaja oli avajaisissa työtään tekevänä lehtimiehenä ja kantelijat katsovat, että hän hankki juttunsa aineiston toimittajalle sopimattomalla tavalla. Toimittaja turmeli samalla performanssiesityksen, joka oli taideteoksena ainutkertainen. Tapahtumaa kuvannut lehtijuttu oli sekin henkilökohtaisesti loukkaava.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa vastauksessaan, että kyseinen kirjoitus oli osa sarjaa, jossa sen toimittaja erittäin omaperäisellä tavalla käsittelee paitsi julkisuuden henkilöitä, myös julkisuuden tavoittelijoiden tapoja käyttää julkisuutta asiansa edistämiseen. Tästä oli kysymys myös kirjoituksessa, jossa käsiteltiin taidenäyttelyn avajaisiin sisältynyttä performanssia. Tilaisuudessa muutamat katsojista keinauttivat käsillään taideinstallaation perusosaa, vesisänkyä ja tökkivät sängyssä maannutta performanssitaiteilijaa. Tämä oli etukäteen valmistautunut näihin reaktioihin, koska luki mukanaan varaamistaan kirjoista otteita tällaisen tapahtuessa. Performanssitaiteilijan omat kommentit tilanteessa eivät myöskään tue kantelussa esitettyä.Toimittaja Hytönen käyttää aineistonsa hankinnassa usein erikoislaatuisia ja tavanomaisesta poikkeavia menetelmiä, kuten nytkin tapahtui. Hän kuitenkin kuvaa toimintaansa hyvin avoimesti, ja asettaa itsensä ja henkilönsä lukijoidensa arvioitavaksi. Kun toimittaja pysyttäytyy totuudessa, mahtuvat hänen kirjoituksensa pakinanomainen tyyli ja tapansa käsitellä asiaa hyvän journalistisen tavan piiriin.KANTELIJOIDEN LISÄKIRJELMÄKantelijat toteavat, että performanssitaiteilija ei ollut hyväksynyt toimittajan menettelyä, toisin kuin päätoimittaja antaa ymmärtää. Toimittaja teki esityksestä oman shownsa, loukkasi taitelijan henkilökohtaista koskemattomuutta ja pilasi hänen ainutkertaisen esityksensä.RATKAISULehtijutussa kerrottiin kuinka toimittaja Hytönen, seurattuaan aikansa performanssi-tapahtumaa, päätti ”raiskata” Suomi-neidoksi nimeämänsä performanssitaiteilijan. Toimittaja kuvasi tätä raiskausjäljittelyä, taiteilijan vartalon tunnustelemista ja yhdyntää muistuttavia liikkeitään. Jutun mukaan taiteilija pyrki estelemään tapahtunutta ja makasi lopulta lamaantuneena, uskaltamatta reagoida tilanteeseen.Neuvosto toteaa, että julkisuudessa esiintyvät ihmiset joutuvat varautumaan siihen, että heidän työtään arvostellaan kovinkin sanoin. Myös tapa, miten henkilö asettuu julkisuuden arvioitavaksi, vaikuttaa siihen, miten pitkälle arvioinnissa voi mennä. Arvostelu ei kuitenkaan saa olla henkilökohtaisesti loukkaavaa. Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että kaikkien kunniaa ja ihmisarvoa suojataan.Performanssitaiteilija oli varautunut siihen, että yleisö koskettelisi hänen peittojen suojassa ollutta vartaloaan ja rikkoisi yleisesti varjellun yksityisyyden rajan, toisen kehon koskettamisen julkisessa tilaisuudessa. Taiteilija altisti näin työnsä kautta itsensä käytökselle, jota tavallisesti ei hyväksyttäisi. Lehtijutusta ilmeni puolestaan, että toimittaja piti performanssia sisällöllisesti mitättömänä, ”tylsänä”, minkä vuoksi hän lähti tavallaan parodioimaan sitä, vieden sen samalla monta askelta ajateltua pidemmälle.Taideteoksen sisältöön kohdistuva kovakaan kritiikki tai parodiointi ei sellaisenaan riko hyvää journalistista tapaa. JSN:n tehtäviin ei ole myöskään kuulu ottaa kantaa mielipiteisiin. Muoto, jonka performanssiin kohdistunut arvostelu nyt sai, oli kuitenkin hätkähdyttävä ja poikkeuksellinen. Sekä raiskauksen jäljittely itse esitystilanteessa että tapahtuneen yksityiskohtainen kuvaaminen lehtijutussa olivat omiaan nöyryyttämään kohdettaan ja loukkasivat hänen ihmisarvoaan. Jutussa vielä tavallaan kehuskeltiin ”raiskauksella”, mitä neuvosto piti jo sinällään ihmisarvoa loukkaavana.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto antaa toimittaja Mattiesko Hytöselle ja Helsingin Sanomille huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Päätöksestä äänestettiin luvuin 11-1, yksi tyhjä ääni.
Menu