KANTELUNivala-lehdessä julkaistiin 19.12.1996 artikkeli ”Rikoksentekijän omaisen osa ei ole helppo – Surmaajan äiti tietää, mitä ahdistus on”. Tässä artikkelissa kantelijan äiti kertoi tunteistaan ja kokemuksista, joita hänellä oli ollut sen jälkeen, kun hänen poikansa oli syyllistynyt kahteen henkirikokseen. Kantelija toteaa, että artikkeli perustui haastateltavan antamiin tietoihin, joita ei mitenkään tarkistettu. Se sisälsi näin ollen varsin runsaasti todentamatonta tietoa ja antoi vääristyneen kuvan asioiden kulusta. Tietojen oikeellisuus olisi ollut helposti tarkistettavissa mm. oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Kantelijalle ei annettu minkäänlaista sananvaltaa artikkelin suhteen, ei edes mahdollisuutta vastineen esittämiseen.LEHDEN VASTAUSNivala-lehden päätoimittaja Tapani Sarjanoja toteaa, että kantelijan äiti otti itse yhteyttä lehteen ja kertoi elämäntilanteestaan, jota leimasi eristäytyminen ja ahdistus. Lehti julkaisi hänen toivomansa haastattelun, jossa lähtökohtana olivat äidin tunteet ja näkökulma tapahtuneeseen. Haastattelussa ei haluttu enää korostaa kantelijan tekemiä rikoksia, joten häneen ei otettu asiassa yhteyttä. Kantelija ei ole myöskään lähettänyt lehdellä vastinetta tai oikaisua.Lehti on jo aikaisemmin julkaissut kantelijan yleisönosastokirjoituksen, missä hän vetosi ihmisiin, jotta nämä jättäisivät hänen äitinsä rauhaan.LISÄSELVITYSKantelija tarkensi puhelimitse kanteluaan katsoen, että lehden tavoitteena oli ollut kirjoittaa juttu kantelijasta. Kun tämä ei ollut suoraan onnistunut, lehti käytti kiertotietä, kantelijan äidin haastattelua. Tämä löi leimansa juttuun ja asioiden painotukseen. Kantelija korosti sitä, että häntä ei kuultu juttua tehtäessä.RATKAISUNeuvosto toteaa, että kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee lähiomaisten ja muidenkin elämään liittyviä seikkoja. Tiedotusvälineen on kiinnitettävä huomiota niiden henkilöiden yksityiselämän suojaamiseen, joita ei ole kuultu tai jotka eivät ole antaneet suostumustaan heitä koskevien tietojen julkaisemiseen.Nivala-lehden haastattelussa äiti tilitti tunteitaan sen jälkeen, kun hänen lapsensa oli tuomittu vakavista väkivallanteoista. Haastattelun ehdoton pääpaino oli äidin kokemuksissa, hänen muistoissaan ja nykytilanteessa. Itse tapahtumista oli kulunut hieman toista vuotta. Ne olivat vain haastattelun taustana, jolloin mahdolliset virheet yksityiskohdissa jäivät myös toissijaisiksi. Lukijalle oli selvää, että kyse oli äidin näkökulmasta, hänen tavastaan nähdä asioiden kulku. Neuvoston mielestä lehdellä ei ollut tässä yhteydessä velvollisuutta kuulla kantelijaa.Edellä esitetyille perusteilla neuvosto katsoo, että Nivala-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu