2385/SL/96

Vapauttava

Sanomalehdessä/televisio-ohjelmassa kerrottiin oikeudenkäynnistä, jossa kantelijaa syytettiin murhasta. Surmatyö oli ollut poikkeuksellinen ja herättänyt laajaa huomiota. Kantelijan tausta huomioon ottaen voitiin myös arvioida, että nimen julkaiseminen ei sanottavasti lisännyt hänelle tai hänen lähipiirilleen asiasta koitunutta kärsimystä. Tiedotusvälineen ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUIlta-Sanomat julkaisi 29.3. 1996 artikkelin ”Takakonttisurmasta syytetty pysyi tuppisuuna” ja 26.4. artikkelin ”Judinin suu pysyi supussa – Takakonttisurmasta epäilty moitti poliiseja kirjeidensä tulkinnasta”.Kantelija viittaa Journalistin ohjeisiin ja neuvoston aikaisempiin päätöksiin ja katsoo, että lehden ei olisi pitänyt julkaista hänen nimeään. Lehti julkaisi hänen nimensä, kun oikeudenkäynti alioikeudessa oli vireillä, ja esitutkinta kesken. Kantelija toteaa kiistäneensä häneen kohdistetun murhasyytteen. Kantelijan nimen julkaiseminen saattoi kuitenkin luoda mielikuvan hänen syyllisyydestään. Vaikutelmaa vahvistivat vielä uutisten väliotsikot kuten ”Pelokas Morre hankki asetta” ja ”Likainen työ tehtiin toimeksiannosta”. Kantelija toteaa, että hänellä ei ole merkittävää asemaa, eikä huomattavan yleisen edun voida katsoa puoltaneen nimen julkaisemista. Kantelijan nimen julkaisemisesta on aiheutunut hänen lähipiirilleen haittaa ja henkisiä paineita.LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen toteaa, että lehden julkaisemat uutiset pitivät yhtä esitutkintapöytäkirjojen ja oikeudenkäynnissä esiin tulleiden seikkojen kanssa. Uutiset oli kirjoitettu tavanomaiseen, yleisesti hyväksyttyyn tapaan, eikä niillä tarkoitettu mitenkään loukata kantelijaa.Kantelijan nimi päätettiin julkaista, koska sitä puolsivat useat eri kriteerit. Teko herätti heti paljastuttuaan poikkeuksellisen suurta huomiota. Tekoa leimasi kaikella tavalla ammattimaisuus ja erityinen julmuus. Poliisi etsi tiedotusvälineiden kautta havaintoja ruumiin kätkemiseen käytetystä autosta ja kantelijan liikkeistä. Jo vangitsemisoikeudenkäynnin aikana tiedettiin myös, että poliisin mukaan kyse oli mitä todennäköisemmin ollut tilaustyöstä. Myös vankeinhoidon ylijohtajan lausunto asiassa tuki tällaista näkemystä. Tapahtumat liittyivät osaltaan vankilomista käytäviin keskusteluihin. Kantelija oli ollut vuosina 1995-96 useaan otteeseen lomalla vankilasta, vaikka hänen oli määrä päästä vapauteen vasta vuonna 1998.Nimen julkistamista puolsivat näin ollen sekä huomattava yleinen etu että rikoksen herättämä suuri huomio. Päätoimittaja pitää kantelua aiheettomana.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan nimen julkaiseminen rikosasioissa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen. Harkinnassa asettuvat vastakkain se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Huomiota on kiinnitettävä niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin.Kantelijan nimen julkaisemista puolsi se, että häntä syytettiin erittäin vakavasta teosta, murhasta. Samoin surmatyön poikkeuksellisuus ja sen herättämä laaja huomio puhuivat nimen julkaisemisen puolesta. Kantelijan tausta huomioon ottaen voidaan myös arvioida, että nimen julkaiseminen ei sanottavasti lisännyt hänelle tai hänen lähipiirilleen asiasta koitunutta kärsimystä. Artikkelista ilmeni selvästi, että kantelija oli kiistänyt syytteen eikä siinä muutenkaan ennakoitu tuomioistuimen päätöstä.Edellä mainituilla perusteilla neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. 2385/SL/96, 2389/YLE/962386/SL/96:KANTELUHelsingin Sanomat julkaisi 29.3. 1996 uutisen ”Takaluukkusurman uhri teloitettiin autohallissa Malmilla/Lomalla olleelle vangille murhasyyte”.Kantelija viittaa Journalistin ohjeisiin ja neuvoston aikaisempiin päätöksiin ja katsoo, että lehden ei olisi pitänyt julkaista hänen nimeään. Lehti julkaisi hänen nimensä, kun oikeudenkäynti alioikeudessa oli vireillä, ja esitutkinta kesken. Kantelija toteaa kiistäneensä häneen kohdistetun murhasyytteen. Kantelijan nimen julkaiseminen saattoi kuitenkin luoda mielikuvan hänen syyllisyydestään. Kantelukirjelmässä kerrotaan lisäksi, että kantelijan asiamies oli ottanut oikeuden istunnon päätyttyä yhteyttä lehteen, ja pyytänyt, ettei kantelijan nimeä julkaista. Uutisen laatinut toimittaja vastaanotti pyynnön. Näin ollen kantelijan nimen julkaisemisen on täytynyt perustua päätoimittajan kannanottoon.Kantelija toteaa, että hänellä ei ole merkittävää asemaa, eikä huomattavan yleisen edun voida katsoa puoltaneen nimen julkaisemista. Kantelijan nimen julkaisemisesta on aiheutunut hänen lähipiirilleen haittaa ja henkisiä paineita.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen katsoo, että huomattava yleinen etu vaati kantelijan nimen julkaisemista. Nimi julkaistiin vasta syytteen lukemisen jälkeen, vaikka se oli jo esitutkintavaiheessa toimituksen tiedossa. Kantelijaa syytettiin murhasta, vakavimmasta henkirikoksesta. Surmatyö oli jo ennen oikeudenkäyntiä herättänyt poikkeuksellista huomiota. Teko oli selvästi suunniteltu etukäteen, mikä ei ole tavanomaista. Oli myös todennäköistä, että kyseessä oli rikollisten välienselvittely. Poliisi oli osaltaan tiedottanut tiiviisti surmatutkimuksista, yleisövihjeitä saadakseen.Syytetty oli tuomittu lukuisista rikoksista aiemmin. Hän oli tekohetkellä lomalla vankilasta, jossa hän oli sovittamassa tuomiota mm. taposta ja törkeistä ryöstöistä. Tapahtuma herätti myös keskustelua siitä, miten vakavista rikoksista tuomittuja henkilöitä päästetään lomalle. Kantelijan menneisyyden perusteella ei myöskään ole uskottavaa, että nimen julkaiseminen olisi aiheuttanut hänelle tai hänen omaisilleen lisää kärsimystä. Päätoimittaja pitää näillä perusteilla kantelua aiheettomana.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan nimen julkaiseminen rikosasioissa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen. Harkinnassa asettuvat vastakkain se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Huomiota on kiinnitettävä niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin.Kantelijan nimen julkaisemista puolsi se, että häntä syytettiin erittäin vakavasta teosta, murhasta. Samoin surmatyön poikkeuksellisuus ja sen herättämä laaja huomio puhuivat nimen julkaisemisen puolesta. Kantelijan tausta huomioon ottaen voidaan myös arvioida, että nimen julkaiseminen ei sanottavasti lisännyt hänelle tai hänen lähipiirilleen asiasta koitunutta kärsimystä. Artikkelista ilmeni selvästi, että kantelija oli kiistänyt syytteen eikä siinä muutenkaan ennakoitu tuomioistuimen päätöstä.Neuvoston mielestä Helsingin Sanomat ei rikkonut hyvää journalistista tapaa julkaistessaan kantelijan nimen.2385/SL/96, 2386/SL/962389/YLE/96:KANTELUPoliisi-TV:ssä kerrottiin 28.3.1996 samana päivänä pidetystä oikeudenkäynnistä, jossa kantelijaa syytettiin murhasta. Kantelijan nimi kerrottiin ohjelmassa.Kantelija viittaa Journalistin ohjeisiin ja neuvoston aikaisempiin päätöksiin ja katsoo, että ohjelmassa ei olisi pitänyt julkaista hänen nimeään. Nimi julkaistiin, kun oikeudenkäynti alioikeudessa oli vireillä, ja esitutkinta kesken. Kantelija toteaa kiistäneensä häneen kohdistetun murhasyytteen. Kantelijan nimen julkaiseminen saattoi kuitenkin luoda mielikuvan hänen syyllisyydestään.Kantelija toteaa, että hänellä ei ole merkittävää asemaa, eikä huomattavan yleisen edun voida katsoa puoltaneen nimen julkaisemista. Kantelijan nimen julkaisemisesta on aiheutunut hänen lähipiirilleen haittaa ja henkisiä paineita.YLE:N VASTAUSPoliisi-TV:n tuottaja Raija Pelli-Tuomela toteaa, että tapahtunut surma oli tekotavaltaan erittäin raaka ja sitä käsiteltiin useampaan otteeseen eri tiedotusvälineissä. Syytetyn nimi oli yhdistetty tekoon jo ennen Poliisi-TV:n lähetystä. Syytetyn nimen julkistaminen ohjelmassa oli perusteltua niin teon luonteen kuin syytetyn aiemman rikollisen uran vuoksi. Syytetyn nimi ja kasvot olivat laajasti julkisuudessa -80 -luvun loppupuolella hänen syyllistyttyään kioskinpitäjän tappoon. Myös hänen karkaamisensa vankilasta herätti laajaa kiinnostusta. Nyt kyseessä olevan surman tekohetkellä syytetty oli lomalla vankilasta.Tuottaja Raija Pelli-Tuomela katsoo, että Poliisi-TV ei rikkonut hyvää journalistista tapaa julkaistessaan syytetyn nimen.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan nimen julkaiseminen rikosasioissa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen. Harkinnassa asettuvat vastakkain se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Huomiota on kiinnitettävä niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin.Kantelijan nimen julkaisemista puolsi se, että häntä syytettiin erittäin vakavasta teosta, murhasta. Samoin surmatyön poikkeuksellisuus ja sen herättämä laaja huomio puhuivat nimen julkaisemisen puolesta. Kantelijan tausta huomioon ottaen voidaan myös arvioida, että nimen julkaiseminen ei sanottavasti lisännyt hänelle tai hänen lähipiirilleen asiasta koitunutta kärsimystä. Ohjelmaosuudesta ilmeni, että kantelija kiisti häneen kohdistuneen syytteen, eikä siinä muutenkaan ennakoitu tuomioistuimen päätöstä.Edellä mainituilla perusteilla neuvosto katsoo, että Poliisi-TV ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.