KANTELUÖriket-lehden numerossa 2/96 julkaistiin kolumni ”Öriket bedömer Redaktörer och Journalister inom åländsk massmedia…”. Siinä nimimerkki Bedömaren arvioi yhden nimeltä mainitun toimittajan työtä. Alaotsikon ”negativt” alla todettiin mm. että toimittajalta puuttuu valitettavasti perustava journalistinen koulutus, jota olisi pidetty ajantasalla. Kolumnissa todettiin edelleen, että toimittajan esitystapa (framtoning) on kielteinen ja röyhkeä eikä sen vuoksi toiminut sen paremmin toimittajan aiemmassa työpaikassa Ruotsissa kuin nyt Ahvenanmaallakaan. Hän ei pärjää edes ”vispiläkutsujen” emäntänä, koska koko hänen kielteinen olemuksensa välittyy eetteriin. Kolumnissa ihmeteltiin, mihin tehtävään toimittaja voisi sopia, mahtaisiko hän menestyä teatterissa, ilkeän tädin roolissa. Kolumnin päätteeksi tuotiin esille joitain myönteisiä seikkoja, kuten toimittajan hyvä radioääni ja tietty kyky perusteellisuuteen ja tarkkuuteen.Kantelijayhdistys pyytää neuvostolta kannanottoa siitä, noudattaako tällainen artikkeli hyvää journalistista tapaa.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Erik Ahlström toteaa, että toimittajien pitää ymmärtää, että he ovat julkisia henkilöitä. Siksi toimittajien pitää hyväksyä se, että heitä arvioidaan ja kritisoidaan. Toimittajien pitää nähdä, että he eivät ole yli-ihmisiä eivätkä tuomareita ja että kaikki lukijat tai katsojat eivät pidä heidän mielipiteistään tai esiintymisestään. Toimittajat tuntuvat kuitenkin pitävän oikeana muiden ihmisten kritisoimista, joskus löysinkin perustein ja myöntävät harvoin virheitään.Päätoimittaja kertoo tämän ohella, että hän on itse tavannut kolumnissa tarkoitetun toimittajan ja pahoitellut kolumnin julkaisemista. Anteeksipyyntö on esitetty myös julkisesti. Sekä päätoimittaja että kolumnin kirjoittaja pyysivät toimittajalta anteeksi lehden lähinnä seuraavassa numerossa.RATKAISUJulkisissa tehtävissä toimivien henkilöiden on varauduttava siihen, että heitä voidaan arvioida kärkevästikin. Arvostelu ei saa olla henkilökohtaisesti loukkaavaa. Merkittävä ero on siinä, arvostellaanko henkilöä hänen julkisessa roolissaan, esimerkiksi työtehtävissään, vai kohdistuuko arvostelu henkilökohtaisin, yksityiselämän piiriin kuuluviin seikkoihin. Kolumnissa luonnehdittiin kantelijan olemusta negatiiviseksi ja arveltiin muun ohessa, että hän saattaisi menestyä teatterissa ”ilkeän tantan” roolissa. Neuvoston mielestä arvostelu oli sävyltään kirpeää ja matalamielistäkin. Se kohdistui kuitenkin yksinomaan tapaan, jolla kantelija hoitaa julkista radiotoimittajan työtään. Kantelijalle syntyi artikkelin johdosta vastineoikeus. Lisäksi sekä lehden päätoimittaja että asianomainen kolumnisti pyysivät kantelijalta anteeksi kolumnin julkaisemista.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto ei ryhdy kantelun johdosta enempiin toimiin.
Menu