Päätoimittaja tilitti Juoksija-lehden 9/95 pääkirjoituksessa tuntemuksiaan keskustelusta, joka oli saanut alkunsa päätoimittajan luonnehdittua erästä urheilusta luennoinutta henkilöä akkamaiseksi. Päätoimittaja katsoo saaneensa julkisessa keskusteluissa niskaansa kaikki lapsiurheilun vinoumat. Tämä oli esimerkki julkisuuden pelisäännöistä, missä, päätoimittajan sanoin yksi ”asiantuntija” (nimeltä mainittu kantelija) puhuu suurella suulla, vaikka ei tiedä asioista mitään, ja toiset ”totuuden mukaiset” tiedonvälittäjät toimivat täysin moraalittomasti. Jatkokolumnissa viitattiin edelleen kantelijaan. Häntä luonnehdittiin ylimieliseksi ja todettiin, että hän oli esittänyt mielipiteitä vailla alkeellistakaan lähdekritiikkiä.Kantelija lähetti lehdelle tämän johdosta vastineen, jota lehti ei kuitenkaan julkaissut. Kantelija kysyy nyt, olisiko lehden pitänyt julkaista vastine.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Tapio Pekola toteaa, että kantelijan vastine oli kaksisivuinen, ja että kantelija lähetti tämän lisäksi luentonsa ”Urheilu ja nuoren polven psyykkinen kehitys” edellyttäen, että sekin julkaistaan. Kantelijan osoitetiedot eivät ilmenneet vastineesta. Tämän vuoksi kantelijalle ei voitu ilmoittaa, että näin pitkää vastinetta ei voitu julkaista. Päätoimittaja pitää kantelua tämän vuoksi aineettomana, varsinkin kun pääkirjoitus ei kunnolla edes sivunnut kantelijan tutkimusten aihepiiriä.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että arvostelun kohteeksi joutuneelle myönnetään vastineoikeus, jos hän sitä perustellusti pyytää. Tavanmukainen kulttuurikritiikki, poliittinen arviointi tai vastaava ei yleensä oikeuta vastineeseen.Pääkirjoituksen ja kolumnin sävy oli kauttaaltaan kärjekäs, subjektiivinen ja kirjoittajan henkilökohtaisesta ärtymisestä kertova. Kantelijaa koskeneissa, lyhyissä kommenteista kyseenalaistettiin kantelijan asiantuntemus ja arvostelukyky. Kommentit perustuivat kantelijan luentoon ja siitä tehtyyn lehtiselostukseen. Neuvoston mielestä kantelijaan kohdistettu arvostelu oli niin voimakasta ja henkilöön menevää, että kantelijalle syntyi sen perusteella vastineoikeus. Lehti on perustellut vastineen julkaisematta jättämistä vastinekirjoituksen pituudella ja sillä, että kantelija olisi edellyttänyt myös luentonsa julkaisemista. Lisäksi lehti totesi, että asiasta neuvotteleminen ei käynyt päinsä, koska vastineensa ei ollut kantelijan osoitetta.Neuvosto toteaa omasta puolestaan, että vastineen saatekirjeen perusteella kantelija ei edellyttänyt, että lehden olisi pitänyt julkaista hänen luentonsa. Kun päätoimittaja piti vastinetta liian pitkänä julkaistavaksi, olisi hänen pitänyt ottaa kantelijaan yhteyttä ja neuvotella asiasta. Kantelijan yhteystiedot olisi saanut vaivatta esimerkiksi numerotiedustelusta.Kun lehti jätti vastineen julkaisematta, asiasta neuvottelematta, rikkoi sen menettely hyvää journalistista tapaa. Neuvosto antaa Juoksija-lehdelle tämän vuoksi huomautuksen.
Menu