KANTELURikoslehden numeron 1/96 kansiotsikkona oli ”Äidinrakkaus johti tappoon”. Sisäsivun artikkelissa kerrottiin naisesta, joka oli surmannut ex-vävynsä. Teon syynä oli suojata tyttären perhettä ex-aviomiehen väkivaltaisuudelta. Kantelija huomauttaa, että kansiotsikossa henkilöä syytettiin taposta, kyse voi kuitenkin olla myös surmaamis-rikoksesta. Artikkeli oli kirjoitettu ikään kuin asianosaisia olisi haastateltu, vaikka toimittaja ei edes osallistunut oikeudenkäyntiin. Lehti esimerkiksi totesi, että syytetty ei kuulostanut katuvalta, tai että hän ”sanoi rauhallisesti”. Tosiasiassa syytetty itki lähes koko kymmentuntisen istunnon ajan.Kantelija kysyy, oliko nimen kertominen tarpeellista. Syytetty on ollut aina rehellinen ja lainkuuliainen. Tekonsa hän teki hetkellisessä mielenhäiriössä. Jutussa on asianomistajana tekijän tyttärenpoika, joka kärsii asiasta valtavasti muutenkin. Artikkelissa tuotiin esille muun muassa pojan äidin itsemurha-aikeet, tosin ne olivat olennaisia tapahtumalle. Kantelija toteaa, että vaikka artikkelin tiedot pitivät paikkansa, loukkasi artikkeli syvästi sekä syytettyä että hänen lapsiaan.LEHDEN VASTAUSPäätoimittaja Mika Katajala toteaa, että teko tultaneen katsomaan tapoksi. Sitä paitsi surma-käsite tarkoittaa lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtyä tappoa. Artikkeli oli laadittu tiukasti esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä esille tulleisiin asioihin pitäytyen. Syytetyn kommentit oli otettu näistä virallisistaasiakirjoista. Artikkelista ilmenee selvästi, että se on tehty asiakirjoihin tukeutuen. Syytetyn esiintymistavasta esitetty arvio vastasi hänen lausumiensa sisältöä.Artikkelissa ei mainittu ex-vaimon nimeä. Tapahtuneen kannalta hänen itsemurha-aikeensa olivat oleelliset, sillä juuri ne toimivat kimmokkeena surmatyölle. Päätoimittaja katsoo, että lehti ei ole missään tapauksessa rikkonut hyvää journalistista tapaa. RATKAISUNimen julkaiseminen rikosasiassa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen. Harkinnassa on asetettava vastakkain se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle ja hänen lähipiirilleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin. Hyvä journalistinen tapa edellyttää vielä, että lasten ja psyykkisesti häiriintyneiden rikoksentekijöiden nimeä ei julkaista.Lehti kertoi oikeudenkäynnistä ajankohtana, jolloin alioikeuskäsittely oli vielä kesken. Syyte koski erittäin vakavaa tekoa, jonka syytetty oli sinänsä myöntänyt tehneensä. Toisaalta oli kyse perheen sisäisestä murhenäytelmästä. Artikkelista ilmeni, että oikeus oli määrännyt syytetyn mielentilatutkimukseen. Teon vakavuudesta huolimatta neuvosto katsoo, että lehden olisi pitänyt pidättäytyä nimen julkaisemisesta tuossa vaiheessa.Lehden artikkeli perustui poliisitutkinta- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoihin. Se oli kuitenkin harhaanjohtavasti rakennettu ikään kuin syytetty olisi antanut lehdelle haastattelun.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto antaa Rikoslehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Menu