KANTELUSotaveteraanissa 1/95 julkaistiin arvostelu kantelijan kirjoittamasta kirjasta, joka kertoi sodanaikaisesta kaukopartiotoiminnasta, ja erityisesti Eino Penttilän johtamasta osastosta. Arviossa mainittiin, että myös kirjailija oli osallistunut kyseisen osaston kaukopartioretkiin. Lehden numerossa 5/95 julkaistiin lukijakirjoitus, jonka laatija kertoi itse kuuluneensa Penttilän johtamaan osastoon. Hän ei kuitenkaan muistanut kirjailijaa ja totesi, etteivät muutkaan osaston miehet tätä muistaneet, ”tiettävästi hän ei ole ollut mukana yhdelläkään Penttilän johtamalla retkellä”. Kirjoittajan mukaan kantelija olikin joissain keskusteluissa ristitty ”aaveradistiksi”.Kantelija pitää väitteitä loukkaavina ja korostaa myös, ettei ollut missään vaiheessa väittänyt olleensa Eino Penttilän alaisena sinä ajanjaksona, josta kirjan tapahtumat kertoivat. Kantelija lähetti lehdelle vastineen. Vastine alkoi todistuksella, jossa vuosina 1942-44 radiojoukkueen johtajana toiminut henkilö kertoi komentaneensa kantelijan useaan otteeseen radistiksi partiomatkoille, mm. Penttilän osaston tekemille. Kantelija selvitti samalla, että ”aaveradisti” -kutsumanimi juontui hänen palveluksestaan Aavekomppaniassa. Kahden sivun mittaisessa vastinekirjoituksessa muisteltiin lisäksi mm. Eino Penttilän toimintaa ja kerrottiin sodan aikaisista tapahtumista. Lehti ei julkaissut vastinetta, vain kyseisen todistuksen. Kantelija toteaa lehden viitanneen tuossa yhteydessä oudolla tavalla henkilökohtaisiin kiistoihin. LEHDEN VASTAUSSotaveteraanin päätoimittaja Jaakko Valve toteaa, että kantelija otti yhteyttä lehteen sen jälkeen, kun lehti oli julkaissut kantelijan toimintaa kommentoineen yleisönosastokirjoituksen. Kantelija neuvotteli tuolloin vastineen lähettämisestä. Lehden toimitussihteeri tähdensi hänelle, että julkaistavaksi tarkoitettu kirjoitus ei saisi olla pitkä ja sen tulisi keskittyä oikaistavaan seikkaan. Keskustelun sisältö ilmenee myös kirjeestä, jonka kantelija lähetti vastinekirjoituksensa saatteeksi. Samalla siitä ilmenee, että kantelija oli päättänyt, tästä keskustelusta huolimatta, pysyä kannallaan kirjoituksensa sisällöstä.Päätoimittaja toteaa, että lukijakirjoituksessa ei käsitellä kesän 1941 kaukopartiotoimintaa, johon kantelija kertoo osallistuneensa. Tältä osin kirjoitus ei siis voi loukata kantelijaa. Sitä paitsi kantelijan lähettämä todistus osallistumisestaan kaukopartiotoimintaan ei koske mitenkään painotetusti Penttilän johtamaa osastoa. Lehdellä oli täysi syy luottaa lukijakirjoituksen lähettäneen henkilön tietoihin ja arvostelukykyyn.Kantelijan vastineeksi tarkoittama kirjoitus oli kaksiosainen: alun oikaisujaksoa seurasi Penttilän toimintaa käsitellyt osuus.Tätä osuutta ei voida pitää vastineena. Lehti julkaisi oikaisun, eli todistuksen kantelijan osallistumisista kaukopartioretkiin, vaikkakin se koski eri ajankohtaa kuin mitä lukijakirjoituksessa tarkoitettiin. Samassa yhteydessä ollut maininta henkilökohtaisuuksista perustui vastinekirjoituksen sisältöön. Toimituksen kommentti sisälsi yleisiä näkökohtia lehden pyrkimyksestä pitää sanasota kohtuurajoissa.RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että arvostelun kohteeksi joutuneelle myönnetään vastineoikeus, jos hän sitä perustellusti pyytää. Vastineen tulee keskittyä esitettyyn arvosteluun. Se ei saa olla tiedotusvälinettä tai ulkopuolista loukkaava, eikä se saa antaa aihetta uuteen vastineeseen. Jos vastine ei ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on sen lyhentämisestä tai muuttamisesta neuvoteltava vastinepyynnön lähettäjän kanssa. Lehden julkaisemassa lukijakirjoituksessa kyseenalaistettiin kantelijan osallistuminen Eino Penttilän johtamiin kaukopartioretkiin ja todettiin vielä, että kantelijan puheet ja haastattelukäynnit kaukopartiomiesten luona ovat johtaneet siihen, että kantelija on ristitty ”aaveradistiksi”. Kantelijaan kohdistettu arvostelu oli näin ollen kärkevää, ja kantelijalle syntyi vastineoikeus kirjoituksen johdosta. Vastineeksi tarkoitettu kirjoitus sisälsi pitkähkön, yhdestä partioretkestä kertoneen osuuden, jonka merkitys kiistan kannalta ei helposti selvinnyt ulkopuoliselle lukijalle. Lisäksi vastinekirjoitus sisälsi joukon väitteitä, jotka kohdistuivat lukijakirjoituksen kirjoittaneeseen henkilöön, tämän aiemmin kirjoittamiin ”rumiin kirjeisiin” ja ”häviämiin otteluihin”.Neuvoston mielestä kantelijan vastineeksi tarkoittama kirjoitus ei täyttänyt vastineelle asetettuja vaatimuksia. Kantelijalle oli etukäteen selvitetty nämä vaatimukset. Kantelija ei kuitenkaan hyväksynyt niitä, mikä ilmeni myös kantelijan lehdelle lähettämästä saatekirjelmästä. Neuvoston mielestä lehdeltä ei tässä tilanteessa voitu vaatia, että se olisi ryhtynyt jatkoneuvotteluihin vastineen saattamiseksi julkaisukelpoiseksi. Lehti julkaisi kantelijan kannalta keskeisen tiedon, eli todistuksen hänen osallistumisistaan kaukopartioretkiin.Neuvoston mielestä lehti ei rikkonut hyvää journalistista tapaa jättäessään kantelijan vastineeksi tarkoittaman kirjoituksen julkaisematta.
Menu